Olen työssä käyvä yh, jolla on omat rahat, omat luvat ja onni kiinni vain itsestäni
Kadehtikaa äijälliset. On nimittäin mitä kadehtia. Ei tarvitse riidellä, neuvotella tai kinuta rahaa! Jokaisen pennin saa käyttää miten huvittaa, matkustaa saa minne haluaa.
Lastenhoitajiakin riittää, joten sekään ei ole ongelma!
Kommentit (12)
Vai jäisitkö heti kotirouvaksi mieheltäsi rahoja kinuamaan?
takin, käsilaukun ja kenkien kanssa kotiin, pitäisikö selvittää mitä ne maksoi? 75 % todennäköisyydellä kyllä.
Jos ilmoittaisin, että lähdemme lapsen kanssa Disneylandiin tulisiko mutinaa jostain jäähdytin remontista? Tai haluaisin keittiöön uudet kaapit arvottaisiinko siinä taulutelkkarin hintoja?
Nyt mä ostan mitä haluan, eikä mun tarvitse selittää edes itselleni.
ap
tarvitse riidellä, eikä alkoholista. Ap unohti mainita, että suurimmassa osassa parisuhteista tapellaan myös alkoholinkäytöstä - lähes kaikissa tuntemissani perheissä juomisesta tapellaan enemmän tai vähemmän, meillä ei ollenkaan.
Olen siis varsin tyytyväinen tähän tilanteeseen, enkä haluaisi vaihtaa tätä yksinhuoltajuuteen - varsinkaan kun lapset ovat ihan pieniä. Nyt on helppoa, kun mies on luotettava ja perheorientoitunut - voisin tästä nytkin tempaista kävelylle tai uimaan tai elokuviin tai vaikka baariin jos haluaisin.
Sen kyllä allekirjoitan, että mieluummin yksin kuin paskassa parisuhteesssa.
Tervetuloa kahveelle milloin vaan, näet, että on niitä loistaviakin parisuhteita jossa ei tarvitse riidellä mistään. Asiat voi selvittää myös puhumalla jos on selvitettävää.
Kumpikaan ei joudu tekemään tiliä _mistään_ toiselle, yhdessä teemme paljon asioita ja olemme onnellisia. Harmi ettet sinä ole saanut kokea tämänlaista suhdetta, toivotaan että sinuakin onni potkaisee.
Hyvä, että esimerkilläsi opetat lapsillesi, että yksinkin pärjää. Arvostan hyvin paljon kaltaisiasi ihmisiä, joilla on rohkeutta toimia itsenäisesti oman tahtonsa mukaan. Monet naiset (ja miehet) alentuvat uskomattomiin juttuihin roikkuessaan epätoivoisesti huonossa parisuhteessa.
paskaa miestä, eipä silti, voisin ruveta seurustelemaan jonkun ihanan (eipä sellaista varmaan löydy) miehen kanssa, mutta kotiini en ketään enää hilaisi asumaan.
Ja tosi on, kyllä huokaisen helpotuksesta että pääsen eroon luuserista.
miehen palkaan, perheemme toimeentulo on oikein mukava...Ja ihan on oma lupa lähteä harrastamaan, tapaamaan ystäviä, matkoille tms. ilman miestäkin. Kaikkien näiden mainitsemiesi etujen lisäksi minulla kuitenkin on myös mies, jonka kanssa jakaa arki, jota rakastaa ja joka rakastaa minua. Säännöllistä, tunnepitoista seksiä. Lapsenvahtien lisäksi se mies hoitamassa lasta silloin kun haluan ulkoilemaan. Ja mies arjessa jakamassa lapsen- ja kodinhoidon vastuun.
Terveisin: ex-yh, joka oli oikein tyytyväinen yksinhuoltajana, ei siinä mitään, mutta nyt vielä tyytyväisempi HYVÄSSÄ parisuhteessa
kysyä neuvoa tärkeissä päätöksissä tai joku joka hakis kaupasta maitopurkin just ennen sulkemisaikaa kun itse on jo yöpuvussa. Muuten pärjäämme kyllä. Ai niin, tietysti kiva jos joku myös leikittäis ja kuskais lastani ja osallistuisi kasvatukseen. :)
Jospa tuntisin edes yhden parin, joilla olisi mielestäni edes siedettävä avioliitto, uskaltaisin unelmoida. Vaan en tunne. Seksiä voisin harrastaa, mutta että ottaisin jonkun äijänrähjäkkeen sohvalleni, nääh.