Kehukaa mulle juoksemista harrastuksena, jotta saisin lisapotkua sen aloittamiseen.... Painoa on n. 10 kiloa liikaa, kunto ei aivan " rapa" ...

HALUAISIN kyllä alkaa juosta, koska jos mietin tuttaviani, KAIKKI hoikat harrastavat juoksemista. Ja taas toisaalta en tunne ketään juoksijaa, joka ei olisi hoikka...



Että siitä vaan reippailemaan ap. Voithan sopia mun kanssa tässä nyt, että katotaan kuukauden kuluttua paljonko mittasi ovat muuttuneet, jos muutat elämäntavoissasi vain sen, että vaunukävelyn sijaan juoksetkin kolme kertaa viikossa 20-30min ensin.



Tuletko kertomaan mulle 3/4/08 miten paljon olet laihtunut kiloina ja sentteinä. Veikkaan, että ainakin 4kg.

Mutta muista aloittaa juokseminen todella varovaisesti, ettei tule rasitusvammoja. Kuntoplussan sivuilla on hyvä juoksuohjelma aloittajille, jossa aloitetaan juoksu aivan nollasta, eli minuutti juoksua ja taas kävelyä. Pikku hiljaa kunto nousee. Tsemppiä!!!

-Juoksu on halpa harrastus, kunhan muistaa vaan kunnon lenkkarit ja rintsikat.

-saa raitista ilmaa

-samalla voi kuunnella musiikkia

-siinä tulee hiki!

-kunto nousee äkkiä

-olo on upea lenkin jälkeen

-kun on päässyt juoksemisessa siihen vaiheeseen, ettei sitä tarvi enää ajatella, eikä se koske, myös pää rentoutuu



Liityin juoksukerhoon viime kesänä, joka on todella hyvä. Siellä on opetettu tekniikkaa, tehty vaihtelevia harjoituksia ja juostu kovaa. Olen kehunut sitä niin paljon, että olen tehnyt nyt samoja harjoituksia rapakuntoiselle miehelleni, joka ei ole ikinä juossut. Kolme kertaa ollaan käyty kerran viikossa yhdessä lenkillä, ja hän on kääntynyt juoksuaddiktiksi.



Joskus on parempi, jos sulla on juoksukaveri. Vai haluatko lenkkeillä yksin?

hyvä ketju! Olen joskus harrastanut lenkkeilyä, ja olen haaveillut, että pääsisin taas synnytyksen jälkeen lenkille :)



Juokseminen on silloin hauskaa, kun ei lähde valmiiksi fyysisesti väsyneenä juoksemaan. Silloin jaksaa nauttia vauhdin hurmasta! Mahtavaa juoksussa on, kun huomaa, kuinka nopeaan kunto nousee. Yhtäkkiä jaksaakin juosta paljon pidempään ja lujempaan! Kun posket punastuu, hikoilee, ja takapuolta ja reisiä " kutisee" , niin tuntee oikein kuinka veri on lähtenyt kiertämään, se on upea tunne :) Juoksun aloittaminen on siis todella palkitsevaa, suosittelen!!

... varsinkin jo on ylipainoa. Nivelet, erityisesti polvet, joutuvat koville ja paikat menee rikki. Lisäksi painonpudotuksen kannalta se ei välttämättä ole kaikkein paras.



Mutta jos näistä seikoista tietoisena olet lajisi valinnut, niin tässä plussaa:

- edullinen, muutamalla satasella pääse hyvin alkuun (kunnon kengät, sykemittari, juoksuasu)

- helppo harrastaa missä vaan (kunhan alusta on kunnollinen)

- voi harrastaa myös muiden kanssa

- aikariippumaton

- haastetta tekniikassa riittää varmasti

Ymmärrän, että polvet ovat rasituksella jos on paljon ylipainoa, mutta niin ne ovat varmaan ihan kävellessäkin! Ja liikuntaa reilusti ylipainoinenkin tarvitsee.



Tsemppiä ap:lle haasteensa kanssa ja kiitos muillekin hyvistä vastauksista.

että tarkoitus ei tosiaankaan ole aina juosta itseään henkihieveriin vaan nauttia juoksemisesta!



Minä opin nauttimaan vasta maratonryhmässä: ensin peruskestävyyskunto pitää olla kohdillaan. Ja se vaatii pitkiä, matalatehoisia lenkkejä. Meidän pitkät lenkit alkoivat 13 km:sta vauhtia 7-7.30 min/km. Vähitelleen kuukausien kuluessa juostiin pisimmillään puolet pidempiä lenkkejä. Vauhtilenkit on sitten erikseen.

Se on kuin huume, hyvä sellainen. Siihen jää koukkuun. Juoksulenkillä tyhjenee mieli, huolet karkaavat, sinä vain juokset ja menet eteenpäin. Sen jälkeen on NIIN HYVÄ OLO että ei osaa kuvailla. Kuntosi nousee kohisten.