Mika mulla on? Koko ajan olen vihainen, artynyt, huudan ja tiuskin, mitaan en saa aikaiseksi vaikka hasaan aivan h***sti, uni ei meinaa tulla, mutta nukahdettuani nukun kuin tukki,
väsyttäisi koko ajan vaikka nukun riittävästi, iho täynnä finnejä, lihonnut nopeasti, mikään ei huvita ja toisaalta kauheasti suunnitelmia mitän en kuitenkaan viitsi toteuttaa. Mulla on pallo jotenkin nyt täysin hukassa, en meinaa itseäni tuntea lainkaan.
Kommentit (15)
Molemmat selviää lääkärillä, kilpirauhasen vajaatoiminta labrakokeella.
sulla tuskin kyse siitä...
liikuntaa peliin ja sitten käyntiä lääkärillä jos ei helpota
ehkä kevätmasennusta jo rinnassa joka voipi mennä ohi
Milloin olet saanut nauttia oikein ihanasta seksistä? Kaikessa rauhassa kaikilla aisteilla ihanan miehen läheisyydestä ja rakkaudesta nauttien.
Oireesi kuulostavat, että siitä on kauan.
että Burn out tai masennus, todennäköisesti vähän sekä että.
onko mielessäsi stressiä, toinen mies:), kaipaatko seksiä tai hormonitoiminta pois tolaltaan yms...
sin vaan nukkua, katsoa telkkaa ja surffailla. Ärsyttää lapset ja mies. En halua nähdä ketään ja välillä saan kovia yksinäisyyden puuskia.
Ja olen diagnosoinut itselläni ahdistuneisuushäiriön ja mädän avioliiton. Röökasin tänään sisällä salaa, vaikka inhoan röökiä enkä oikeasti polta. Teen ihan ihme tempauksia. Teflon fiilis, mikään homma ei tartu...
kerroin millä kaikilla (lukuisilla!) pillereillä olen saanut itse oloni kohenemaan (kirjoitin olevani 33v ja pillerihirmu ;-)). Psykologin mukaan podin lievää masennusta sitä ennen - ahdistus oli ajoittain valtava, pakkoajatuksetkin vaivasivat, mutta pääosin olin juuri kireä ja kiukkuinen.
Ehkei sama auta muita. Itselleni on tällainen omaväsäämä luontaislääkitys tepsinyt. Käytäntö opetti mitkä määrät tehosivat.
toi kirjoitus voisi olla mun sormista!! mulla siis ihan samanlaisia oireita. mut välillä saattaa olla päivä et kaikki on ok, mut sitten taas kaikki on yhtä P:tä. haluaisin töihin, olen käynyt haastatteluissa mutta työpaikkaa ei irtoa! sekin masentaa ihan vietävästi. tiedän että itsetuntoni on nollassa, mutta ikään se ei ole näin kamalasti vaikuttanut elämään. lapsi on vuoden ikäinen. mies ei taas ymmärrä eikä tajua auttaa vaikka mulla olis miten hirveä kiukku ja stressi. tässä yksi päivä suutuin tuolille ja heitin sen niin lujaa kun jaksoin menemään! että et oo ainoa!
se ei vaan kaikille sovi, turha hampaat irvessä yrittää. (itsellenikään ei sovi, turhaannun ja hermostun)
en muista millä numerolla kirjoitin mutta kumminkin. joo se ei sovi mulle ainakaan vaikka ennen lasta olin työttömänä kotona, kaikki oli ok. nyt vaan en kestä.
Se hoidetaan pois esim. masennuslääkkeillä ja/tai terapialla. Käypä psykiatrilla, niin pääset taas elämäsi kuntoon!
mutta kyllä se elämäntilanne nyt ensisijaisesti kannattaa yrittää muuttaa, jos se on se joka tilanteen aiheuttaa (niin kuin jollain tässä ketjussa kotiäitiys).
Äitini oli tuollainen kun hän oli meidän kanssa kotona: hän tunsi itsenäs yksinäiseksi, ainainen siivoaminen turhautti ja lisäkseni isän kanssa oli riitaa rahasta. Äidistä oli kiusallista joutua olemaan toisen kukkarolla, kun omaa rahaa ei ollut. Kun hän meni töihin, hän tuli paljon onnellisemmaksi ja vähemmän agressiiviseksi. Olisi hyvin voinut mennä töihin aikaisemminkin, oli 8 v. kotona. Hänelle se oli aivan liikaa.
Se on tosi yleinen " jälkitauti" n. kolmekymppisillä, joilla on raskaus/raskauksia takana. Hoitona tyroksiini eli lääkehoito löytyy.
Itselläni auttoi kun sain masennuslääkkeet ja aloin harrastamaan liikuntaa.