Naisen paras ikä?
Minusta olin parhaimmillani 20- vuotiaana.
Olin silloin yhden lapsen äitikin jo, mutta kiinteä ja hoikka.
Nyt mielestäni nahka on lösähtänyt ja juonteita silmissä :(
Kommentit (21)
Täytän kohta 35 ja nyt musta alkaa vihdoinkin tuntua hyvältä.
Aamulla tunnistan peilikuvani, eikä se enää näytä joltakin muulta.
Ylikiloinenikin tunnen olevani seksikäs ja haluttava ja sekin tuntuu hyvältä.
Itseluottamukseni alkaa vasta nyt olla kohdillaan. Enää en ajattele koko ajan, että mitähän tuokin musta tuumaa.
Lapset kasvavat ja itsenäistyvät koko ajan ja nyt osaa jo vaatia sitä omaa aikaa.
Olen juuri päässyt uuteen työpaikkaa, jossa viihdyn mainiosti.
Mulla on sellainen tunne, että sen paremmalta elämä alkaa tuntua mitä enemmin tulee ikää.
Nyt on itsevarmuutta ihan eritavalla. Vaikka rupsahtaminen harmittaakin. Olen silti vielä enemmän nuoren näköinen kuin vanhan.
Silloin en ollut vielä raskaana ja vartalo oli hyvännäköinen ja hoikka.
Nyt olen rupsahtanut 23-vuotias kahden lapsen äiti.
ikää on 37.
Nainen on kuin hyvä viini - paranee iän myötä.
Vierailija:
ikää on 37.Nainen on kuin hyvä viini - paranee iän myötä.
elämäni iässä, terkuin nainen 42vee.
avat moninkertaisesti iän ja raskauksien tuomat pienen pienet muutokset. Voin sanoa olevani kerrassaan upea, seksikäs, onnellinen ja älykäs nainen.
tarkoitatko naisen parasta ikää vai naisen vartalon parasta ikää? Nehän ovat kaksi ihan eri asiaa.
Vierailija:
tarkoitatko naisen parasta ikää vai naisen vartalon parasta ikää? Nehän ovat kaksi ihan eri asiaa.
Olen nyt 37-vuotiaana parhaimmillani koska
1. Olen sinut itseni kanssa. Tiedän hyvät ja huonot puoleni ja olen ylpeä niistä.
2. Kannan vartaloni ylpeänä ja se näkyy.
3. Olen rauhoittunut " hurjista" nuoruusvuosistani ja osaan nauttia perheestäni ja lapsistani
4. Luotan ammattitaitooni ja pärjään työelämässä hyvin
Listaa voisi jatkaa vielä lisääkin.
Vartaloni ei ole ehkä enää ihan yhtä tiukka kuin 20-kymppisenä, mutta ihan oikeasti vuodet on tuonut mukanaan ihan hyviä asioita myös ulkonäöllisestikin. Ja tärkeintä on se, millaiseksi minä oloni tunnen ja olen nyt paljon itsevarmempi kuin 20-kymppisenä konsanaan.
Kuten nuorempana se kuuluu ikään..
Vierailija:
Olen nyt 37-vuotiaana parhaimmillani koska1. Olen sinut itseni kanssa. Tiedän hyvät ja huonot puoleni ja olen ylpeä niistä.
2. Kannan vartaloni ylpeänä ja se näkyy.
3. Olen rauhoittunut " hurjista" nuoruusvuosistani ja osaan nauttia perheestäni ja lapsistani
4. Luotan ammattitaitooni ja pärjään työelämässä hyvinListaa voisi jatkaa vielä lisääkin.
Vartaloni ei ole ehkä enää ihan yhtä tiukka kuin 20-kymppisenä, mutta ihan oikeasti vuodet on tuonut mukanaan ihan hyviä asioita myös ulkonäöllisestikin. Ja tärkeintä on se, millaiseksi minä oloni tunnen ja olen nyt paljon itsevarmempi kuin 20-kymppisenä konsanaan.
Vielä hyvän näköinen, itsestään huolehtiva. Elämän kokemus kaunistaa, samoin itsevarmuus (mitä ei nuorempana ollut)
Kuulin tuon kampaajalta, joka sai ainokaisensa 23-vuotiaana. Olin itse juuri saanut viidennen lapseni 42-vuotiaana, kun kampaajani tuon totesi. Tosin tunsin itse olevani silloin parhaassa iässä, oli pieni lapsi ja energiaa vaikka muille jakaa ja elämä hymyili. Käsitinkin, että tuo oli kampaajalta vihjaus, että tein lapsen liian vanhana.
Kuulostaa vähän huolestuttavalta..minä olin tuossa iässä nuori ja virkeä;)
Mun mielestä lähemmäksi 30 sinne n. 40 v saakka. Itse olen 28 ja tunnen, että olen vielä nuori, silti jo aikuinen. Poskista on lapsenpyöreys poissa, ei vielä ryppyjä. Kroppa on kuosissa (mulla ei oo lapsia, vielä). Itsevarmuus on tosiaan eri luokkaa kuin teininä ja osaa elämänkokemuksellaan ehkä jatkossa peitota sen, mitä ulkonäössä menettää.
Karismaattinen, tyylinsä löytänyt itsevarma aikuinen nainen on paljon kauniimpi ja parhaimmillaan kuin joku nuori tyttö.
Ulkoisesti näytän ihan hyvältä vieläkin mutta 30v olin onnellisempi. Murheet joita isot lapset tuovat tullessaan ei jaksaisi, elämä tuntuu raskaalta.
Vaikka minulla on 2 lasta ja odotan kaksosia. 20-25v, tunsin että tiesin kaiken ym. olin lapsellin ja no jokainen tietää kun on ollut lapseton parikumppinen millainen sitä on ollut. No sellainen en enää haluaisi olla. Totta kaipaan välillä sitä vapautta mikä silloin oli, mutta sen jälkeen elettyjä päiviä lasten ja miehen kanssa en antaisi pois. Ja sitten mitä vanhempaan ikään +40, kokemuksesta en voi tietää, mutta mitä ulospäin monet, monet monet 40 antavat, he ovat katkeria (en tiedä miksi) ja yleensä juuri nuoremmille naisille, ei siis 20 vuotiaille vaan juuri 25-30 vuotiaille. 40 vuotiaat mielestäni ovat jo " rupsahtaneet" ns. parhaat vuodet jo eläneet, tämän ikäisten miehet yleensä vaihtavatkin nuorempiin :) no ei tietenkään voi yleistää. Ja mielestäni tuo itsevarmuus on aika kaukana tuon ikäisistä, varsinkin jo s ovat ollet 10 v kotona ja huomaavat 40v, että ei ole työpaikkaa, lapset ovat isoja, eikä koulutusta, no he turhautuvat ja ovat kovin katkeria.
Esim. 20:nä olin varmasti fyysisesti paremmassa kunnossa ja hoikempi, mutta nyt kolmekymppisenä on enemmän elämänkokemusta ja vielä monta asiaa, joita odottaa. 40-50 olisi mukava olla vankan työkokemuksen omaava, mutta kuitenkin nuorekas. Varmasti vanhuudestakin niitä hyviä puolia löytyy, jos saa olla suht terve ja asennoituu positiivisesti.
Vaikka koenkin että minulla on hyvä ja terve suhtautuminen itseeni, luulen että ikä ja elämänkokemus tuovat aivan toisenlaista rauhallisuutta ja varmuutta. Minä koen nyt jo tuntevani itseäni melko hyvin parikymppiseksi mutta uskon senkin tuntemuksen kasvavan iän myötä...
Vartalo on ainoa joka ehkä rapisee mutta toisaalta se iän tuoma asenne saa asian varmasti tuntumaan erilaiselta.
Minä en ole koskaan pelännyt vanhenemista.