Suutuin tänään vauvalle.
Kun se ei nukahtanut millään, huusi vaan. Sanoin, että nyt oot vittu hiljaa ja painuin suihkuun 5 minuutiksi, vauva jäi makkariin huutamaan. Vauva on 2 kk.
Pyysin kyllä vauvalta anteeksi sen jälkeen:) Miten tää väsymys tekeekin musta näin paskan äidin:(
Kiitos kun sain jakaa asian teidän kanssanne.
Kommentit (19)
Helli nyt vauvaasi kun jaksat ja illalla voisit pyytää miestäsi vahtimaan vauvaa että pääsisit hetkeksi vaikka ulos yksin/kaverin kanssa kävelylle. Muistan, kun itse olin vähällä huitaista 2kk ikäistä vauvaani, kun hän vaan huusi ja huusi. Olin puolikuollut väsymyksestä ja huudosta.. läpsäytyksen esti vain se, että vieressä höpötteli 3-vuotiaani. Hyvä niin :)
mutta et huonon äidin leimaa. Väsyneenä tulee sanottua ja tehtyä asioita mitä ei tekisi jos ei väsy. Itse saman kokeneena- ja harva se päivä tulee lapsille kyllä meuhkattua. Itse olen kolmen lapsen äiti, masennus tuli kaupan päälle...Mutta jos vain suinkin niin yritä päästä lepäämään väsyä pois, edes vähän. Yritä puhua ja ymmärtää että ei se ole vauvan vika..tosin itse ymmärrän täysin että ei sillä hetkellä järki puhu vaan se tunne. Voimia!
Väsyneenä ja nälkäisenä palaa herkemmin pinna. Koeta jaksaa ja jos et jaksa hae apua itsellesi ja vauvalle! Mummot ja ukit on aika oivallisia auttajia juuri noissa hetkissä, tai kuka vaan joka haluaa auttaa.
Toimit tilnateessa oikein ja mielummin hetken huili kuin tekee jotain. Muista ei vauva tahallaan huuda, se vaan ei muutakaan osaa.
on parempikin painua suihkuun rauhoittumaan. Hermostuneena sitä vain hermostuttaa vauvankin ja tilanne pahenee. Pahimmillaan voi sitten napsahtaa vaikka potkimaan turvakaukaloa tai ravistelemaan vauvaa...
Haloo... Jos et nyt pysty hillitsemään itseäsi, miten sitten, kun vauva on isompi ja oppii käytöksestäsi jotain. Ei oo ihme, että Suomi on pullollaan kiroilevia kakaroita jos noin pienille veetä jo huudetaan. Huh huh!
Vähän rauhoittumaan. Sitten taas uudestaan.
Ei se vauva siitä rikki mene, jos vähän huutaa. Monelle ekaa kertaa äidille tulee yllätyksenä, kun neuvolassakin sanovat, että arvaappa mitä, vauvat huutaa! ;).
Tsemppiä sulle!
Ja tosta kiroilusta - onneksi vauva on vielä niin pieni, ettei kirosanoja ymmärrä. Ei tarkoitukseni ole jatkossa kirosanoja viljellä.
Nyt vauva on nukkunut jo 3 tuntia ja äitikin on saanut levätä, kyllä nyt taas jaksaa. Mutta tosiaan kun väsyttää niin tuntuu välillä, ettei enää kestä sitä vauvan huutamista, kun se vaan jatkuu ja jatkuu. Esikoinen on todellakin kyseessä.
ap
että ei se välttämättä pahene, ap ainakin tiedostaa että käytös ei ollut ns. korrektia, ja silloin on helpompi ehkä hillitä itsensä jatkossa. Itselläni on ainakin pinna pidentynyt huomattavasti 4 vuoden aikana. Kuopukselle en vauvana ikinä rähjännyt koska tiesin jo se turhaksi (kuten esikoisenikin kohdalla mutta silloin piti sitä omaa turhautumista jotenkin purkaa). Minulle tuli ap:n tekstistä elävästi esikoisen vauva-aika mieleen. Tsemppiä, kyllä se siitä!
Poika nyt 7kk ja hyvin menee. Enää ei pala pinna.
siis tuota että jätät vain huutamaan yksin.
Alle 1v lapsi elää sitä aikaa kehityksessään jolloin ns perusturva ja luottamus kehittyy ja sehän kehittyy nimenomaan positiivisesti ja terveellä tavalla silloin kun hänen tarpeisiinsa vastataan mahd nopeasti (alle 4kk ikäisen kyseessä ollessa lähes heti jos ei heti) ja toistuvasti.
tänne meidän makkariin saakka.
Vierailija:
Haloo... Jos et nyt pysty hillitsemään itseäsi, miten sitten, kun vauva on isompi ja oppii käytöksestäsi jotain. Ei oo ihme, että Suomi on pullollaan kiroilevia kakaroita jos noin pienille veetä jo huudetaan. Huh huh!
ne päässä olin ainakin itse paaaaaaaaaaljon parempi äiti meidän koliikkivauvalle.
Tärkeää on, että et vahingoita vauvaa, et ravistele etkä muutenkaan satuta. Kun keittää yli, on parempi vetäytyä hetkeksi.
Turvallista on laittaa vaikka vauva kaukaloon ja ottaa mukaan kylppäriin silmien alle ja ottaa itse kuuma suihku, vaikka sitten korvatulpat päässä.
Anna huutaa jos et jaksa. Katso vain ettei tukehdu pukluun tmv. Selälleen ei kannata jättää.
On minullakin mennyt hermo pariin kertaan keskellä yötä kun lapsi vain huutaa ja itse on kuolemanväsynyt. Olen silloin herättänyt mieheni ja poistunut toiseen huoneeseen tulppien kanssa. Onnekseni minulla on ollut sellainen mahdollisuus.
Elämä helpottuu miltei aina kun vauva kasvaa. Puolen vuoden ikäinen on yleensä jo ihan toista maata. Tsemppiä
6-viikkoisen raivoajan äiti
Jos se vittu lipsahtaa nyt se lipsahtaa myöhemminkin. Minulta ainakin. Nyt poika 1v 8 kk ja kauhulla odotan koska siltä itseltään tulee äidiltä opitut vitut ja saatanat.
Minulta ne sanat tulee tosi helposti kun kiehahdan ja kiehahdan melkein joka päivä. Yritän opetella hillintää mutta vaikeaa on...
aina välillä menee äidiltä kuin äidiltä... Silloin onkin mielestäni parempi mennä itse rauhoittumaan toiseen huoneeseen, vaikka vauva jäisikin hetkeksi yksin itkemään. Tsemppiä ja koita ap levätä aina kun mahdollista :)
Minäkin ap suutuin vauvalle pari kertaa hänen ollessaan siinä 2kk. On valvoja joka ei nuku päivisin ja tuolloin vielä huusi jatkuvasti...nyt hän on 4kk ja enää en ole sillälailla hermostunut kun ekat 3kk selvittiin ja muutenkin enemmän jo touhuaa omiaan eikä koko ajan ole vaatimassa syliä ja itkemässä unen vähyyttä. Käsiksi en käynyt, mutta ääntä saatoin käyttää ja vähemmän kauniita sanoja. Aina tuli huono omatunto ja piti suuttumisen perään hellitellä pientä joka vaan teki niinkun osasi.
Tänään sitten menin ja läimäsin vauvaa ja heitin vielä lujaa vaatteet niskaan. En siis kovaa mutta kumminkin.
Pitäisi saada itselle tehtyä jotain mutta en saa koskaan nukkua. Olen aivan kuolemanväsynyt. Tukiverkkoa ei ole.
Ja mulla on kolme lasta ja kamala äiti olen.
On niin paha olo ja tiedän että tien väärin. Olin aivan raivona kun lapsi huusi kolmatta tuntia kun väsy.
huusi koko ajan. Olin yksin ja univelkaa paljon