Onko poikamme fiksu? Vai onko neurologisesti jotenkin outoa?

diagnoosi saatiin 5v - itse olin kyllä tehnyt sen jo 4v juuri noiden kuuvaamieni piirteiden perusteella.



Ja kommentti 22:n tekstiin - sehän se just on, että tavallisessa luokassa tavallisella opettajalla ei välttämättä ole tietoa näistä asioista ja unohteleva pikku professori, jonka keksittymiskyky saattaa kiinnostuksen kohteista johtuen olla kovin valikoiva - saattaa siksi häiriköidä tunneilla lisäksi isossa ryhmässä keskittymine voi olla vaikeaa lopputuloksena on oppilaasta tulee alisuoriutuja kykyihinsä nähden. Lapselle on hyväksi päästä opetukseen, jossa häne persoonansa osataan ottaa huomioon

Lapset oppivat juuri siitä mistä ovat kiinnostuneita. Jokainen meistä varmasti tuntee lapsen, joka osaa vaikka nimetä kaikki pokemonit. Kyllä munkin 5v tytär on selittänyt miten sateenkaari syntyy valon taittumisen vaikutuksesta, minne tähdet " katoavat" päivällä ja muuta tieteellistä, ihan oikein selitettynä.

mutta ei ole tullut mieleen huolestua koska me vanhemmat ollaan (ja ollaan oltu lapsena) ihan samanlaisia. Kaksi ei-liikunnallista insinööriä ollaan, joten hyvässä yhteisymmärryksessä kaikki kolme pohditaan fysiikan ja kemian ilmiöitä aamupalalla.



Voidaan kyllä miettiä ollaanko sitten kaikki asbergereita, mutta ihan normaalielämässä ollaan selvitty joten eiköhän tuo lapsikin.

lapsesi on liian älykäs. liian tieteellinen ja matemaattiset taidot liian hyvät.

kuulostaa niin kovasti asperger lapselta.

Ei kaikki tässä maailmassa ole samanlaisia, ja kaikki lapset ei riehu pitkin sohvia ja ainoa intohimo on pelata jalkapalloa ja lätkää.



Onko se kumma jos ns. lukutoukkia kiusataan koulussa, kun jo äitien mielestä on outoa jos lasta kiinnostaa maailmassa muukin kuin transformerit? Onhan nyt avaruus aika paljon isompi tai kiehtovampi asia, tai vaikka " äiti mistä pilvet tulee" .



terveisin matemaattisesti, hui kauhistus, lahjakas nainen ja siis friikki.

mutta teitä on paljon tässä maailmassa esim Bill Gates ja Steven Spelberg ja Einsteinkin aikoinaan...

Ei tutkimuksia ja diagnoosia tosiaan tarvi, jos ei häiritse elämää.

Mutta jos yhtään tuntuu, että tarvitsee esim koulussa tukitoimia ei niiden saamiseksi riitä, että kun " meidän lapsi on vähän sellainen unohteleva professori" ihan byrokratian takia pitää olla diagnoosikoodia paperilla.

Toisaalta monet as-nuorista masentuvat helposti, kun tuntevat olevansa erilasia eivätkä koe tulvansa hyväksytyiksi kaveripiireissä - ja heille on helpotus, kun selviää, ettei heissä ole mitään vikaa vaan löytyy syy sille miksi he ovat erilaisia - vaikka kuinka yrittävät sopeutua joukkoon. Valitettavan moni diagnostisoimaton ja apua saamaton " erityinen/erityislahjakas teini" on päättänyt päivänsä viimeistään armeija-aikaan

mutat ei voi mitään pois sulkeakaan - varmasti AP epäilee asiaa muidenkin asioiden perusteella kun kerran epäilee - olisi kiva kuulla lisää pojastasi AP.



t:21

hän nyt vain sattuu olemaan matemaattisesti lahjakas, eikä vaikka musiikillisesti tai liikunnallisesti niin kuin joku toinen lapsi.



Koulussa hän varmaan tulee pärjäämään jos kannustatte niihin aineisiin mistä hän pitää, ettekä korosta miten outo hän on jos tekee läksynsä eikä juokse ulos pelaamaan palloa.

Opettajien kanssa kannattaa jutella että antavat hänelle lisätehtäviä.



Lapsesta on tulossa joku ihan normaali insinööri, fyysikko tai it-tyyppi, ei välttämättä ammattilaisjalkapalloilija. Mutta eihän kaikista tule kuitenkaan, eihän?



Hän löytää kaltaisiaan ystäviä viimeistään opiskellessaan jotain mielenkiintoista alaa. Se on vapautus lahjakkaalle lapselle, jonka usein pitää koulussa vähän piilotella lahjakkuutaan (jos se ei satu olemaan vaikka hiihto).



Kokemuksella, kympin oppilas ja kuuden ällän ylioppilas.

Mites sosiaaliset taidot ja muut taidot?



Koulussa pyritään tukemaan lahjakkaita käsitykseni mukaan.



t. Kotiäitinä oleva lto, joka juuri valmistui luokanopeksi

Laskutaito tai muuten hyvä ulkomuisti ei sinänsä ole mitenkään huolestuttavaa, mutta jos on jotain supertaitoja ja ikäisekseen erikoisia kiinnostuksen kohteita plus huonot sosiaaliset taidot, konkreettinen tapa hahmottaa esim. huumoria, puutteellinen empatiakyky ja toisen ihmisen näkökulman ymmärtäminen ym. niin voi olla asperger-piirteistä kyse.

autistisilla ihmisillä ei olisi empatiakykyä, on muuten väärä käsitys.

Vasta tuli Inhimillisessä tekijässä erittäin hyvä ohjelma autismin kirjosta, jossa mm. Heta Pukki oli puhumassa asiasta. Hän on itsekin autismin kirjoon kuuluva, ja kertoi hyvin, että autismi-asiaan liittyy edelleen virheellisiä käsityksiä. Ei ole tarpeeksi ihmisillä tietoa tästä, onneksi tutkimus edistyy ja lisää tietoa alkaa tulla.

Tietysti toiset pärjäävät paremmin tässäkin asiassa kuin toiset.

seurasta, mutta mieluiten koordinoi muiden leikkiä " sinä olet rekkakuski ja sinä olet huoltsikan pitäjä" -tyyliin - ei välttämättä ota itse mitään roolia. Pinna on aiemmin hänellä ollut tosi lyhyt ja toiminta joustamatonta, mutta mielestäni on nyt aikaa myöten oppinut tekemään kompromisseja (joka mielestäni yksi tärkeimpiä sosiaalisia taitoja!).



On motorisesti melko kömpelö ja jää helposti tutkimaan jotain kiven mötikkää, kun kaverit jo juoksevat toisaalla. Ja aivan selvästikään ei nauti ns. vauhtilajeista (jalkkis, polttopallom tms.) eikä omaa kilpailuviettiä. Mieluummin esim. ajelee veljen kanssa ympyrää polkupyörällä kuin ottaa jotain kisoja.



Toivon, että pojan mieletön verbaalinen ilmaisu (jutut välillä aivan hillittömiä; omaa myös huumorintajua) toisi koulussa aikanaa kavereita... Pallokentällä ei tule niitä saamaan. Tai sitten täytyy monen asian muuttua ja paljon.



Ap

erityisluokalla koska hän taas ei omaa sosiaalisia taitoja. Fiksu muuten, muttei pärjää ihmisten parissa.

Hienoa että hänellä on äiti joka osaa pohtia asioita monelta kannalta. Varmaan kannattaa miettiä, miten paljon korostaa näitä asioita (varsinkin kun on muitakin lapsia). Onneksi kaikkien ei tarvii olla urheilijoita!

joka osaa nähdä lapsessaan paitsi vahvuudet myös heikkoudet! Uskon että lapsesi menestyy koulussa hyvin, kunhan myös sosiaalisista taidoista pidetään huolta. Ja varmasti löytyy myös mieluisiakin liikuntamuotoja kun vähän kokeilee.

Mutta jotenkin tuntuu, että poika ei ole siihen diagnoosin tarpeeksi " kummallinen" . Tai siis kun tuota huumorintajua ja empatiaakin mielestäni jonkun verran on (vähemmän kyllä kuin sisaruksilla ja esim. itseensä kohdistuvaa huumoria ei tahdo kestää..).



Ja hänellä ei ole ollut mitään näitä autojen riviin laittamisia tms.



Mutta se on kyllä jännä, että oman ikäistensä tai vanhempien kanssa ei ole oikein syntynyt hyviä kaverisuhteita. Kaikki kaverit pk:ssa ovat 1 - 2 vuotta nuorempia. Mikähän siinäkin sitten on?

Vierailija:

autistisilla ihmisillä ei olisi empatiakykyä, on muuten väärä käsitys.

Vasta tuli Inhimillisessä tekijässä erittäin hyvä ohjelma autismin kirjosta, jossa mm. Heta Pukki oli puhumassa asiasta. Hän on itsekin autismin kirjoon kuuluva, ja kertoi hyvin, että autismi-asiaan liittyy edelleen virheellisiä käsityksiä. Ei ole tarpeeksi ihmisillä tietoa tästä, onneksi tutkimus edistyy ja lisää tietoa alkaa tulla.

Katsoin myös tuon ko. ohjelman ja siinäkään ei mielestäni mitään tuosta ollut. Heta Pukki itse kertoi, kuinka on " vähän pihalla" muiden jutuista, kuinka muiden kanssa " samalla aaltopituudella" oleminen on vaikeaa. Autismin kirjo on todella laaja ja piirteitä periaatteessa löytyy varmaan meistä kaikista. Kuitenkin ihan yleisesti on tiedossa, että autistiselle/autistisia piirteitä omaavalle asiat ovat ihmisiä tärkeämpiä. Ei toki läheskään aina näin yksinkertaisesti, mutta sinne päin.

Erityislahjakkaalta vaikuttaa, ja jos ei ole muita isompia ongelmia kuin fyysisen reippauden ja retvakuuden puute, ei taida mitään huolta olla. Ei kaikki superfiksut ole aspergereita. ;-)



Ehkä itse vanhempana koittaisin jotenkin miettiä tapoja, joilla lasta voisi kannustaa kokeilemaan sellaisiakin juttuja, joissa ei ole niin hirmu hyvä. Siis ihan riehuisin ja reippailisin lapsen kanssa mahdollisimman paljon, ihan vain siksikin, että jotkut erityislahjkkaat saavat niin paljon positiivista palauteta niistä jutuista joissa ovat hyviä, että rupeavat kokonan vieroksumaan aloja joissa ovat ihan tavallisia (tai tavallista hitaampia). Koittaisin siis avartaa lapsen maailmaa ja opettaa, että on ihan ok tehdä jutuja, joissa ei ole aina kaikkein paras.



Mutta muuten, ehdottomasti, olen sitä mieltä että tuollaista upeaa pientä lahjakkuutta kannattaa vaalia ja kannustaa! :-)

enempi sellaista yksinpuhelua vain kunnolla vastavuoroista keskustelua ?



Meillä myös AS-poika, joka on huumorintajuinen ja empaattinen, eikä rivittänyt autoja - mutta silti riittävästi piirteitä diagnoosiin