TAMMITENAVAT VKO 10¤¤¤¤¤

Taas alkaa tämäkin viikko lähetä loppuaan. Nopeastihan tuo viikko on mennytkin. Oon alkanut vähän enemmän liikkua vauvan kanssa ihmisten ilmoilla, niin ei tuu ihan kotiin hautauduttua. Tähän asti olen jotenkin arkaillut lähteä vauvan kanssa kyläilemään, mutta nyt olen huomannut että hyvin se sujuu. Tai riippuu tietysti kyläpaikasta. En mä vielä oo kyläillyt kun parissa erittäin lapsirakkaassa perheessä, eli siellä on helppoa kun ne ei " säikähdä" vaikka vauva alkaisikin huutamaan..

Ipu kertoili kuinka hirvittää miten muut pitelee vauvaa... mulla taas on vähän toisinpäin. Musta tuntuu että mä saan aina olla rohkaisemassa ihmisiä, että kyllä sen voi ottaa syliin, ei se siitä hajoa.. Ja että poikaa voi pitää jo muullakin tapaa sylissä kuin silleen ylivarovaisesti makuullaan niinkuin ihan vastasyntynyttä. Poika kun nimenomaan nauttii katsella ympärilleen ja olla erilaisissa asennoissa, liikkeellä olosta tykkää kans. Kertaakaan ei ole hirvittänyt kun vieraat pitää poikaa.



Miten teillä muuten ukit tai muut suvun vanhemmat miehet suhtautuu vauvaan? Musta on hassua kun mun oma isä (63v) on semmonen " perinteinen" suomalainen mies, joka ei puhu eikä pussaa eikä siis juuri tunteitaan näytä.. Ikinä ei oo vauvaa syliinsä uskaltanut pyytää, mutta näkee kuitenkin että kyllä se sen haluaisi, melkein tippa linssissä se poikaa aina " salaa" katselee. Mä oon sitten vaan ihan reippaasti ottanut pojan, tyrkännyt sen ukin syliin että pidähän sinäkin välillä..ei oo kieltäytynyt, ja näkee miten on ollut tosi otettu siitä.. Ja vähän kun selkäänsä kääntää, niin johan se on alkanut leperrellä pojalle.. Mun mielestä jotenkin tosi herttaista..! Vaikka voisihan ukki nyt opetella ihan itsekin tekemään aloitteita poikaan tutustuakseen... mutta kyllä se varmaan oppiikin. Se vaan oikeasti on semmonen vanhanajan mies isolla ämmällä ettei vauvoille lepertely ole kovin luontaista, ainakaan muiden kuullen..

Toinen ukki, eli miehen isä taas on eri maata. Se ei arkaile näyttää tunteitaan, halailee muutenkin ihmisiä ihan avoimesti jne.. harmi vaan kun asuvat kauempana, ei oo nähnyt poikaa kuin kahdesti vasta.



Argh! Mulle alkaa tulla stressi ristiäisistä, vaikka eihän mun pitänyt asiasta stressata. Viikon päästä ne olisi. Lähinnä mua stressaa miehen perhe...ne ei oo ihan yhtä täsmällisiä ja tarkkoja asioissa kuin minä ja mun perhe.. Anoppi lupasi tehdä pullaa ja kahvikakun, olisi kiva jos voisi oikeasti luottaa että se sitten varmasti ne kans tekee...ja muistaa ottaa mukaansakin kun tulevat tänne.. Ja kastepukukin on niiden suvun puku, sen mä vaadin jo että pitää toimittaa mulle etukäteen, kun oikeesti pelkään että ne muuten unohtaisi tuoda sen mukanaan. Todella ihania ihmisiä ne siis on, vähän vaan " huithapeleita" .. Mun mutsi taas aiheuttaa mulle stressiä omalla stressaamisellaan. Se tekee täytekakkua ja pikkuleipiä ja piirakoita...ja soittelee useita kertoja päivässä asioista, joilla ei oikeasti ole mulle väliä. Ei mua kiinnosta tekeekö se ne piirakat valmiiksi tänään vai huomenna vai keskiviikkona, kunhan tekee...! Ja omasta pukeutumisestaan kans hössöttää...mulle pääasia että sillä on vaatteet päällä, ei mun tartte tietää missä vaiheessa sen hameen helman ompelu on (tekee itse siis). Ja sit kaikkein enitenhän mua stressaa se, että mitä tapahtuu kun nämä kaksi aivan erityyppistä muoria on apuna juhlien järjestämisessä. Kyllä ne tähän asti on hyvin toimeen tulleet, mutta välillä meinaa tulla loukkaantumisia puolin ja toisin, kun molemmilla on niin eri tyyli hoitaa asioita.

Ja itselläni ei ole mitään hajua mitä mä puen ristiäisiin. Pitäisi kai mennä shoppailemaan.. Mä oon vaan siitä harvinainen nainen, että mä vihaan shoppailua..

Sitten vielä se ristiäisaamu hirvittää.. en tiedä oliko sittenkään fiksu ajatus pitää kotona.. Nyt pitäisi sinä aamuna ehtiä hoitaa poika, itse laittautua, siivota talo (meillä on lemmikkejä, turha siivota vielä edellisenä päivänä), laittaa kastepöytä, laittaa kahvikupit sun muut valmiiksi, koristella voileipäkakut....ja ristäiset on kuitenkin jo klo13! Ja nuo kaikki on hommia, joita en voi oikein muille delegoida. tai osaa en voi, loppuja en halua..kun ei ne hommat sit menis mun mieliks kuitenkaan. Apua voin toki pyytää kaikkiin noista, mut itse tarvii olla vähintään työnjohtajana että homma toimii. Noh, oma vika, mitäs oon niin pikkutarkka siitä miten asioiden tulee olla.



Huh, tulipas purkauduttua.

Onneksi poika on nykyään melkoisen helppo tapaus. Se vain syö ja nukkuu ja hereillä enimmäkseen hymyilee ja seurustelee, osaa olla välillä yksinkin. Paitsi aamuisin se aina kitisee, eikä viihdy yhtään yksin.. Mutta on se kyllä aika mahtava tapaus. Tuo hymyily ja muu sosiaalistuminen on kyllä aivan mahtavaa. Ei haittaa vaikka vähän joskus väsyttää, hymy kyllä pelastaa päivän.



Frimmy ja poika 6vk

Viime yö meni taas kolmen tunnin pätkissä..Nukkuessani näin painajaisia=(



Mutta naistenpäivää kaikille!!!! Juhlistin sitä shoppailemalla vauvoille vaatteita=)Mies sillä aikaa suursiivosi koko kodin!!!=)



Kyllä joskus tunnen syyllisyyttä kun ei aika riitä kenellekään kunnolla.Vauva roikkuu tississä, 1v inisee kintussa kirja kädessä, isommat haluais esitellä piirustuksiaan tms ja miestä ei voi ees aatella huomioivansa siinä rytäkässä!!! Mut suurimmaksi osaksi kaikki menee omalla painollaan ilman syyllisyyksiä ja ihmeesti sitä aikaa löytyy pieniä hetkiä kullekin erikseenkin.Mutta oma aika on sitten ihan utopiaa!!! Tosin kerran viikossa olen käyny siellä saunassa ja avannossa.



Mieletön tilanne allulla, voimia!!! En tiedä mitä sanoa...ymmärrän järkytyksne tunteet, jos on epäilyskin raskaudesta. Vieno sai juuri noin alkunsa, yhdestä yhdynnästä ilman ehkäisyä-ei se muuta tartte. Oli suuri shokki minullekin, mutta ajattelen samoin kuin allu että ei aborttia itselle. Mutta nyt mulla on tosiaan tehty sterilointi joten ei pitäis ihan äkkiä olla raskaana.



sammermanni ja vieno 2kk 1vko 1pv

Huh, olipahan pinoa taas!



Jaksamisia kaikille tylsien miesten, anoppien, omien vanhempien ja masuvaivojen kanssa painiville!



Meillä taitaa masuvaivat vähän helpottaa pikkuhiljaa (KOP KOP), ei ainkaan ole ollut sellaisen kuuloista huutoa viime aikoina. En silti ole syönyt kananmunakaan, jota siis epäilin suurimman kipristelyn aiheuttajaksi.



Mitäs kyselyjä täällä onkaan ollut... Niin, 2 kk neuvolassa mitat oli 4120 (syntymäpaino 2860 g) g ja 54 cm (48 cm), pipo 37,2 cm (34 cm). Eli Milla on nyt niissä mitoissa, missä " monet" vauvat on syntyessään :-) Rota-rokote otettiin kans, ei vaikuttais tulleen siitä mitään vaivoja. Terkka kyllä muistutti, että täytyy pestä kädet huolellisesti kakkavaipan jälkeen, ettei tule tartuntaa! On kuulemma harvinaista mutta mahdollista... Mulla mitattiin verenpaine, paino ja sit täytin sellaisen lapun, jossa tutkittiin mahdollista masennusta! Aika kiintoisaa, en ollu tämmöisestä " tarkastuksesta" tiennytkään... Mutta hyvä että välillä pohditaan äidinkin asioita, eikä aina vaan keskitytä vauvaan ;-D



Viihteellä en oo käynyt, eikä kyllä tee mielikään. Mä oon läheisriippuvainen Millasta... En ois kyllä ikinä uskonut, että mä (joka en ole koskaan pitänyt lapsista) kyhjötän tääl kämpäs vauvan kanssa ihan mielelläni :-) Näin se lapsi kasvattaa vanhempiaan... Viime vkon su kävin Kaapelitehtaalla kestovaippahulinoissa ja kauhea ikävä oli koko ajan, hih. No juu, kai se riippuvuus tästä vähenee ajan myötä... Mutta ei kyllä houkuttais ajatus hoitaa krapulassa vauvaa, apua! Mulla on aina niin kamala kanuuna, että hyvä kun pystyy laahautumaan vessan ja sängyn väliä silloin... En oo itse asiassa rohjennu edes saunakaljaa ottaa (kävinkin ekaa kertaa äitinä saunassa viime la...)... Kun jotenkin olen ihan saletti, että se vaikuttaa vauvaan... Raskaana ollessa join kyllä lasin punkkua tai olutta silloin tällöin...



Mä ostin muuten kans sen uuden 2+:san missä oli siitä perhepedistä juttua. Siinä sanottiin että se on uusi suositus. Jaa. En ollu tiennytkään...



Mitäs vielä... Meillä kestoillaan myös öisin. Oon käyttäny harsoja ja lisäimuina siellä välissä froteepyyhkeistä ommeltuja suiroja sekä villahousuja päivisin, muovikuoria öisin. Sitä äp:n kestovaippaa kokeilin muutaman kerran, mutta on mielestäni vähän epäkäytännöllinen, kun kestää kuivua niin kauan. Mutta sitten joskus kun alkaa kirppu liikkumaan enemmän niin voi olla, että joku muu kestoratkaisu täytyy ottaa käyttöön. Vaipattomuuskin kiinnostais, mutta en oo uskaltanu kokeilla... Siinä eka sääntöhän on: ota vaippa pois :-D



En oo käyny kuntoilemassa vielä... Vois kyllä kohta aloittaa esmes spinningin. Bodypumpiin tekis mieli mennä, mutta sit pitäis jättää ne vatsat (ja varmaan ojentajatkin, riippuu vähän) väliin. Lenkille (hölkkä-) en oo uskaltautunu, ku tuntuu että maha ja tissit hölskyy jo kävellessä niin pahasti.... Uimassa vois tietty kans käydä.



Nukkuuko muuten teidän vauvat jo selkeästi päiväunia ja jos niin mihin aikaan, monetko ja kuinka kauan kerrallaan? Tässä vois vissiin meinaan pikku hiljaa hakea jotain rytmiä päiviin... Yleensä meillä mennään sillä kaavalla, että Milla herää kasin aikaan, nukahtaa ysin pintaan toviksi, nukahtaa 11 aikaan noin tunniksi (paitsi jos ollaan ulkona vaunuilemassa, niin nukkuu useamman tunnin) ja samaa rataa jatkuu iltaan saakka (siis nukutaan 15 min-1 h tunnin-kahden välein). Yöunille mennään noin klo 20-21, myös minä, koska toimin unileluna....



Mäkin voisin tulla sinne Selloon silloin 19.3., kun eiks nuo lähijunat ole suurimmaks osaks matalalattia?



Jaahas, taitaa parvekkeella uinuja alkaa heräillä, siellä onkin koisattu jo pari tuntia ja vain yhdellä hyssytyskerralla...



Miukkis ja Milla 9 vkoa+rapiat

Kehuin viime viestissäni että vauva olisi löytänyt rytmin. Huihai, olisi pitänyt olla hiljaa. Viime yönä rintaraivaria ties kuinka myöhään, nukkui pari tuntia ja melskasi aamuneljästä eteenpäin. Että se niistä yöunista.



Tänään hysteriaa pitkin päivää, ei ole sekuntiakaan ollut " vapaata" aikaa esimerkiksi tiskikoneen tyhjentämiseen tai mihinkään muuhunkaan. Nyt se torkahti, joten syöksyin tänne. Ehkä torkkuu minuutin.....



Mies ollut eilen ja tänään töissä, joten siitä ei apua ole ollut. Tulee joskus puolen yön aikaan tänäänkin. Olen siis aika väsynyt. Ja huomenna on ristiäiset. En tiedä olenko muistanut kaiken. On paperit, kameran akku ladattu, on raamattu, on servetit ja koristeet, on kukat (haettava), on kakun koristeet, on vaatteet kaikille, jne. Kamalaa jos valvon ensi yönkin, sitten onkin rankka päivä tulossa.



Esikoinen kaipailisi koko ajan huomiota, mutta ei sitä hirveästi jaksa itsestään ammentaa. Siitä on kieltämättä huono omatunto. Mutta ei voi mitään.



Olette näköjään saaneet sovittua treffit Selloon, se on mukavaa. Minustakin olisi kiva tavata teitä, mutta paikkana tuo on aika kaukana, joten jää väliin.



En ole kyllä mihinkään mammakerhoihin täälläkään vielä mennyt, jotenkin tulee kartettua kun on tämä pahin tautiaika vielä meneillään. Ajatus kymmenistä lapsista flunssineen ja vatsatauteineen ei oikein kolahda. Ehkä olen hysteerikko sen suhteen... Kohta on meilläkin se 2kk lääkäri ja rotarokote on jo jääkaapissa.



No, nyt pitänee psyykata itsensä kelaamaan vielä nuo ristiäisasiat läpi ja yrittää saada jotain ruokaa itselleenkin.



ipu ja poika 7 viikkoa

Poika nukkuu tosi vähän kuten esikoinenkin. Eli tämä tapaus nukkuu käytännössä vain yhdet päiväunet, noin klo 13-16 (17). Ei aamupäivällä, ei illalla. Paitsi nyt torkahti kun on koko viime yön ja päivän melskannut.



Esikoinen nukkuu klo 23-8, eikä päiväunia, ja ikää 4 v. Ei se nukkunut vauvanakaan. Ihme jätkiä, ne ei vain tarvitse unta ja virtaa on kuin suuremmassa kylässä.



ipu ja energiapakkaukset 7vko ja 4 v.

Laskuja tulin maksamaan, mutta mistäs löysinkään itseni :).



Ipulle pidän peukkuja rauhallisesta tulevasta yöstä! Ja jaksamista huomiselle.



Meillä on ristiäiset 2vk päästä. Sain tänään kakunkoristeet väännettyä, vaikka vauvalla oli tänäänkin (3. päivä menossa) huono päivä. Äiti muistutti äsken, että kukkiakin pitäisi olla. Itse en pidä kukista, joten tuollaiset tuppaa unohtumaan. Tänään jaettiin lähikaupassa ruusuja naisille, mutta kieltäydyin siitäkin :).

Meillä ristiäiset on mun vanhemmilla. Täytyy toivoa, että appivanhemmat ehtii olla ristiäisviikonloppuna lasten kanssa, jotta saadaan äitini kanssa kakut tehtyä. Muuten en ole vielä stressannut aiheesta.



Frimmyn tapaan mäkin inhoan shoppailua! Lasten myötä olen oppinut tykkäämään kirppareilla käynnistä, rauhallisena aikana. Jos ihmisiä on vähänkään enemmän, niin pakokauhu siellä meinaa tulla. Nautin myös yksin ruokakaupassa käynnistä. Se onkin mun ainoa harrastus tällä hetkellä ;).



Frimmyllä on hellyttävä isä!

Mun isä taas hurahti ihan täysin, kun esikoinen syntyi. Vaippaa ei ole eläessään vieläkään vaihtanut yhdellekään lapselle (ei siis omilleen, eikä lapsenlapsilleen). Mutta muuten hoitaa varsinkin meidän esikoista tosi innolla.

Muistan vieläkin niin elävästi, kun mun vanhemmat olivat ekaa kertaa vauvaa katsomassa sairaalassa. Vauva oli äitini sylissä, kun käytävän päässä näkyi veljeni perheineen. Mun isälle tuli kauhea kiire saada vauva syliin, " ennen kuin muut tulevat" :).

Mun paras kaveri on samassa työpaikassa isäni kanssa ja isä ehti kertomaan vauvan syntymästä kaverilleni, ennen kuin ehdin itse hälle kertomaan!



Alkoholin käytöstäkin on ollut puhetta. Jos lapsi/lapset on kotona tai " mukana menossa" , niin minä tai mies ei juoda. Jonkun pitää siis olla ajokuntoinen, jos jotain sattuu.

Tutulle kun kävi kerran niin, että äiti joutui yöllä lähtemään pikkujoulujen jälkeen lapsen kanssa päivystykseen taksilla. Mies jäi esikoisen kanssa kotiin. Päivystyksestä soittivat miehelle ja tarkistivat puhelimitse oliko hänkin juonut! Ilmeisesti olisivat tehneet ilmoituksen lastensuojeluviranomaisille, kun äiti oli haissut viinalle. Hän ei ollut juonut paljoa, mutta sen verran ettei auton rattiin ollut asiaa. Mun appivanhemmat eivät ymmärrä sitä, ettemme voi juoda miehen kanssa yhtäaikaa. Ärsyttävää joka kerta puolustella mielipiteitään.



Appivanhemmista tulikin mieleen anoppi, joka lohkaisi ekaa kertaa meidän vauvan nähdessään: " voisin varmaan imettää tätä, kun imetin kuopustani niin pitkään" . Hmm, tuon kuopuksen syntymästä tuli juuri kuluneeksi 25v!



Allulle pidän peukkuja, ettei olisi tapahtunut vahinkoa!



Me yritettiin eilen yhdyntää, mutta ei onnistunut. Mullahan vuosi repeämä verta vielä viime viikkoisessa jälkitarkastuksessa. Lisäksi sattui tosi paljon yhteen kohtaan, johon tuli arpi esikoisen syntymässä ja paikat tuntui muutenkin oudon tiukoilta :(. Voitte uskoa, että on " hieman" kurja olo. No, gynekologi on onneksi 2,5vk päästä.



Meillä vauveli nukkui aiemmin " koko ajan" . Nyt on tännekin tulossa jonkinlaista rytmin tynkää, mutta ei ole vielä kovin selkeä.



Ainiin, meille sanottiin neuvolassa, että masuvaivoja saattaa kestää 3kk ikään asti, vaikkei mitään " vikaa" vauvassa olisikaan (allergioita, tms.). Suolisto siis kehittyy tuon 3kk.



Jos nyt pääsisin niitä laskuja maksamaan...



T: Justus

Tervehdys taas kaikille! Olette olleet ahkeria, kesti pari päivää lukea pino läpi :)



Viihteellä käymisestä: itse en ole vielä haikaillutkaan piletyksen pariin, joskus tekisi mieli ottaa pari kuivaa omppusiideriä mutta en ole sitä yhtäkään uskaltanut vielä ottaa. Raskausaikanakaan en juonut ollenkaan. Ja itse baarimaailma ei kyllä vetoa tähän mammaan tällä hetkellä yhtään! Rahat pois ja paha haju vaatteisiin... tai jotain sinnepäin. Kaverit saa kyllä tulla meillekin viettämään iltaa, viimeksi eilen mies piti " karaokepileet" meidän takkahuoneessa :) onneksi on niin pitkä talo että ei kyllä kuulunut meidän makkariin kun vauvan kanssa siellä köllittiin.



Urheilusta: Itse olen käynyt lähes joka päivä nyt vaunuilemassa vauvan kanssa. Sellasia reilun tunnin lenkkejä, viimeiset 3 on olleet 1,5h. Tänään ajattelin pitää tauon. Juoksemisesta on mulle ainakin sanottu että pari-kolme kk pitäisi odottaa, ennen kuin aloittaa että on nuo lantionpohjan lihakset palautuneet. Joten en siihen lajiin ole vielä uskaltautunut... tosin parempi mun nyt onkin kasvattaa tuota peruskuntoa, vaunuilemassakin nousee syke yllättävän hyvin!



Meillä on ristiäiset 29.3. ja mitään muuta en ole tehnyt kuin varannut papin. Ottaakohan se pappi vielä ennen ristiäisiä yhteyttä? Tuli nyt vasta mieleen... Kummit uupuu vielä. Äitini on onneksi lupautunut jeesaamaan paljonkin, ja tuskin kovin isoja kemuja järjestetään. Mutta juhlat kuin juhlat, kyllä ne aina voimille ottaa.



Vauva nukkuu ulkona, kannattais varmaan itsekin ottaa torkut kun viime yö ei ollut ihan niitä parhaimpia. Meidän vauva on jostain syystä oppinut sellaisen maiskutus-imemisen, vaikka miten hyvin painaa tissin " naamaa vasten" ja nänni on riittävän syvällä niin johan sieltä kohta alkaa nassutus kuulumaan. Samalla vissiin vetää ilmaa mahaan ja illat on monesti olleet aika itkuisia. Sitten aamuyöllä piereskellään kovasti ja aamupäivä-päiväaika onkin ihan mukavasti mennyt. Sitten taas illalla sama homma :P Nämä päivätorkut ajoittuvat tähän puolenpäivän paikkeille, eilenkin nukkui makiat 4 tuntia!



Tuosta ulkona nukkumisesta mulle sanoi neuvolan täti sellaisen neuvon että kannattaa nukuttaa vauva ensin ulos paikalleen, ja sitten myöhemmin vasta lähteä lykkimään vaunuja niin ei opi siihen että nukahtaa liikkeeseen. Tämähän ei kyllä varmaankaan kerrostalossa asuvilta onnistu! Mutta mulle tuo oli hyvä neuvo, ihmettelinkin sitä että miten saan vauvan nukkumaan pitemmäksi aikaa kun lenkiltä palattaessa ei suostunut jatkamaan unia kuin maksimissaan vartin verran.



Perjantaina kävi lastenneuvolasta täti punnitsemassa vauvan ja hyvin oli kasvanut. 4410g oli paino, +260g/vko :) syntymäpaino oli 3760g. Että kai se tyttö riittävästi rintamaitoakin saa :)



Nojoo, pitääpä lähteä syömään taas vaihteeksi jotain. Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa kaikille :)



Tolleroinen ja tyttö 2.3.

Alkoholiasiaa: Joo, niinhän se menee, että jos itellä on veressä esim. 1 promille alkoholia, niin vauva juo maitoa, jossa on tuo sama määrä (1/1000) alkoholia, eli tosi vähän. Mutta raskaana ollessa tilanne on paljon radikaalimpi. Sikiön verenkiertoon kun ymmärtääkseni joutuu se sama määrä alkoholia, mitä äidillekin. Eli tavallaan jos ite oot huomalassa, on sikiökin. Korjatkaa, jos oon väärässä.



Ristiäiset: Monilla on jo onnellisesti (?) takana, joillakin vielä edessä. Tsemppiä kaikille, joilla edessäpäin ja onnittelut nimen saaneille! Meillä ristiäiset on 2 viikon päästä pääsiäissunnuntaina. Kotona vietetään ne ja samalla pyydetään, että pappi " pitäisi" kodin siunaamisen. Me muutettiin syksyllä tähän asuntoon. Nyt on alkanu pikkasen stressaamaan juhla. Tai tavallaan ei, kun ihan tuttujahan sinne on vaan tulossa ja silleen. Mutta jotenkin kuitenkin. Anoppi hoitaa onneksi tarjoulupuolen, mutta tavallaan se juuri ahistaakin: Hän kun sitten haluaa tehdä kaikki viimeisen päälle, on ihan ammattilainenkin siinä. Mutta sitten hän myös stressaa minusta ihan suotta; huolehtii, että meillä on kaikki paikat kunnossa, lattiat varmasti juuri pesty, kukat oikean värisiä ja oikealla tavalla aseteltu jne. Tulevat meille miehensä kanssa jo joitakin päiviä aikaisemmin huseeraamaan, että kaikki ois sitten valmista. Minä taas oon sellanen enemmän " sinne päin" -tyyppi. Tykkään kyllä laittaa juhlia, mutta en jaksais niuhottaa jollain etikettisäännöillä, kun minusta silloin juhlista tulee turhan jäykät. Lisäksi oon aika huono ryhmätyöntekijä; teen mielelläni kaiken ite omalla tavallani. Eli nytkin tekisin kaikki ite, mutta eihän se oo mitenkään mahdollista. Niinpä taidan yrittää jäädä taka-alalle, huseeratkoon anoppi, kun niin haluaa kaikkea hallita. Jospa mä keskittyisin vauvan hoitamiseen ja esikoisen ulkoiluttamiseen. Vaan pystynkö jättämään koko shown rennoin mielin, tuskin.



Esikoisen kanssa meinaa nykyään palaa pinna ihan jatkuvasti. Hällä on nyt viikon ajan ollu hirvee kitinä ja itkuherkkyyskausi. Joku kysyi siitä, että tuntuuko esikoinen jäävän liian vähälle huomiolle nyt vauvan tultua. Minusta tuntuu vähän päinvastoin. Minusta esikoinen saa kyllä melkoisesti edelleen huomiota ja osaa sitä kyllä vaatiakin. Mutta vauva ehtii usein itkeä turhan pitkään, ennen kun ehdin huomioida häntä. Tai sitten oon väärässä, saattaa olla tietysti, että vaadin huomaamattani kuitenkin esikoiselta liikaa ja siksi hän juuri hermostuukin ja sitten siitä mä ärsyynnyt.



Hömötintti ja " sintti" 5 vko