Miksi vanhapiika kummitädit takertuu kummilapsiinsa? Luulevat omiksi lapsiksiin?

Ja se on aika hienoa, jos kiintyy kummilapseensa! Mun lapsen lapsettomat, sinkku kummit on paljon aktiivisempia pitämään yhteyttä ja lähtemään elokuviin ym. Kun taas sylikummi, joka on naimisissa ja kahden lapsen äiti niin ostaa vaan lahjat, mutta ei tule edes kakkukahville..

Kärsiikö lapset siitä? Vai vaan äiti?

Mikä ap:lla mättää? Olet mustasukkainen omista lapsistasi? Viihtyvätkö lapset paremmin kummitädin kanssa kuin äidin?

ihana asia, että olet löytänyt noin ihanan kummin

vanhapiika kummitäti muistaisi kummilastaan edes joskus. Muilla lapsilla on kummit joilla on omia lapsia ja muistavat aina. Vanhapiika asuu yksin ja ja on töissä lastentarhanopettajana. Mutta kummityttö ei kiinnosta. Me olemme kyllä aina muistaneet häntä.

Samaan en ole törmännyt kummeissa, joilla on omia lapsia.

Meidän lapsen kummi, jolla on omiakin lapsia, tuskin huomioi lastamme millään tavalla. Ei koskaan puhu tälle, ei kommentoi tämän tekemisiä tms. Sen sijaan lapseton kummimme menee lattialle istumaan ja ihan peräti kommunikoi tämän lapsen kanssa...

Siitäkö pitäisi loukkaantua?

Lapsena oli ihanaa, kun kummitätini kutsui minua kylään viikonlopuksi ja hemmotteli olan takaa, saatiin olla kahdestaan (kotona meitä oli monta sisarusta), vei risteilylle ynnä muuta. Toiset kummit (joilla oli omia lapsia) oli ihan mukavia, mutta meille ei ikinä muodostunut kovin henkilökohtaista suhdetta.



Nyt aikuisen vanhapiikakummitäti on isäni suvusta minulle läheisin ja hyvin tärkeä henkilö, varsinkin kun isäni ei pidä lainkaan minuun yhteyttä. Keneltä se on pois, jos lapseton kummi suhtautuu kummilapseen kuin omaansa?

Alkoi heti laukata meillä päivittäin kun mun lapsi syntyi. Oli oikea maanvaiva ja yritti omia mun vauvani, leperteli tyyliin "minun NIco-Petteri"....



Pistin välit poikkii kerralla, kun kaverissa alkoi olla hullun lapsenkaappaajan piirteitä ja alkoi puhua mun lapsesta ulkopuolisille ja jos pyysi lastenhoitoapua, yritti mennä mun lapsen kanssa kylään minulle outojen ihmisten luo.



Uhkasin lähestymiskiellolla jos yrittää millään lailla lähestyä meitä

Eikö se nyt oo aika itsestäänselvää, että jos vanhapiikakummitäti käyttäytyy omistavasti, niin hän haluaa kummilastensa kautta kokea sitä iloa, mitä lapset tuovat. Sinä saat sitä kotona omien lastesi kanssa, mutta lapseton lähtee muualle tapaamaan lapsia, jotta saa kokea edes hitusen sitä, mitä lasten kanssa oleminen on. Ehkä sillä täyttää myös lapsettomuuden tyhjiötä. Ei vanhapikkana oleminen tarkoita sitä, että vihaisi lapsia.

mutta en minä kahden lapsen äitinä kummilastani ole unohtanut. Myönnän, että silloin oli helpompi pitää kummilapseen yhteyttä kun hän oli pienempi ja itsellä ei vielä ollut lapsia. Nyt varsinkin toisen lapsen myötä aika menee omien lasten kanssa, ja kummilapsen tultua isommaksi, vie hänen harrastuksensa sen verran paljon aikaa, että ei edes ehdi yökylään yms. kummitädilleen, vaikka haluakin olisi molemmin puolin. Kylässä käydään silti, muulloinkin kuin synttäreiden aikaan.



Ja esikoisen lapsettomat kummeihin yhteys on erinäisistä syistä katkennut, mutta tuota epävirallista kummiutta hoitaakin sitten minun "vanhapiika" siskoni. Eikä minusta ollenkaan yritä omia lastamme, vaan on tärkeä ihminen lapseni/lastemme elämässä.

mutta olen ikionnellinen että oma kummitätini on tuollainen. On nyt myös omille lapsilleni tärkeä ihminen. Ei haittaa mitään, koska lapsilla muuten olisikin vain yksi setti isovanhempia jotka tekemisissä.



Muutenkin eri ikäpolvien välinen kanssakäyminen on aina rikkaus siis jos on molemminpuolista, sekä kummin että lapsen.

Ja olen potenut huonoa omaatuntoa, kun en sellainen ole. Näköjään hyvä juttu!!!



Siis oikeesti joku on mustis oman lapsensa kummille.... Tääkin piti vielä nähdä =)