Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kummilapset teille jotenkin erityisiä?
02.03.2008 |
Monet sanoo, että kummilapsi on jotenkin erityinen. Sellaisetkin, joilla kummilapsia on jo lähemmäs 10. Mutta miten, kun kummiushan liittyy uskontoon ja aika monet on vaan tapakristittyjä. Ja lapsikin kastetaan vain tavan vuoksi.
Minun lasten kummit ei kyllä takuulla ajattele kummilapsiaan mitenkään erityisinä. Eivät ota sen kummemmin syliin tms. No yksi kummitäti on poikkeus. Mutta usea ei oikein noteeraa edes lasta kyläillessään..siis sen kummemmin kuin muitakaan.
Eikä kyllä itsellenikään kummilapset ole muista lapsista paljonkaan poikkeavampia.. Jotenkin kun on itellä pienet lapset ja aika kortilla, jää kummilapsen muistaminen vaan merkkipäiviin. :/
Kommentit (6)
Mutta kummilapseni ovat minulle erityisiä. Minulla on kolme kummipoikaa ja ajattelen heitä lähes päivittäin. Seuraan ylpeänä heidän kasvuaan ja olen tosi onnellinen siitä, että olen saanut sellaisen kunniatehtävän, että saan olla heidän kumminsa. Rukoilen heidän puolestaan. Nyt ostan heille synttäri- ja joululahjoja, mutta isompana aion viedä heitä teatteriin/oopperaan/musikaaleihin ja teen selväksi, että meille saa tulla aina lomailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan ns." toisia vanhempia" . Meillä kaksi kummipoikaa.
Ensimmäinen oli ja ajatuksen tasolla on vieläkin, mutta väliimme tuli liikaa kilometrejä, kun tyttö oli noin nelivuotias. Nyt on jo yksitoista ja näemme ehkä kerran vuodessa ja vaihdamme muutaman sanan. Ajattelen häntä kuitenkin usein.
Toinen on sisareni lapsi, eikä minulla ole häneen oikeastaan mitään tunneyhteyttä. Aina kun häntä näen, on ympärillä kauhea hälinä ja tyttö kiitää ympäriinsä kuin elohopea. Tyttö syntyi vasta, kun minulla oli jo omakin lapsi, joten aikaakaan ei ole oikein jäänyt. Lisäksi asumme todella kaukana toisistamme. Tytön isosisko on sen sijaan minulle erityinen. Hän on suvun ensimmäinen sukupolvensa edustaja, joten meillä kaikilla oli aikaa paapoa häntä. Olenkin usein ajatellut,että olen ihan väärän lapsen kummi, sillä oikeasi (niin valitettavaa kuin se onkin), tuo isosisko on minulle paljon rakkaampi kuin kummityttäreni. Lisään vielä, että isosiskonkaan kanssa en ole juuri tekemisissä, mutta tunne jäi siltä ajalta, jolloin hän vielä oli suvun ainoa silmäterä.
Kolmas on serkkuni lapsi. Häneen on kaikista vähiten yhteyttä, lähinnä lähetän kortin ja jotain pientä jouluksi ja syntymäpäiväksi.
vanhin jo 15v ja nuorin kohta 2v! Kyllä minä niitä ainakin huomioin enemmin kuin muita lapsia! Aikaa ei ehkä kovin usein kahdelta omalta lapselta(2v ja 3v8kk) liikene, mutta aina silloin kun vaan mahdollista käyn muitakin kummilapsiani moikkaamassa! Enkä todellakaan ole uskovainen! Minkätakia lupautua kummiksi, jos se " rooli" ei merkitse itselle mitään! Ikävä kyllä omillakin lapsillanikin on sattunut näitä " vääriä" kummi valintoja!
En ole erityisen lapsirakas muutenkaan ja kummilasten vanhemmat eivät ole minulle kovinkaan läheisiä muutenkaan. Välillä tuntuu taakalta kun pitäisi väkisin lasta huomioida ja lässyttää.
Alue: Aihe vapaa
vietämme aikaa yhdessä - no vanhemmat ovat myös minulle todella tärkeitä. Voisin sanoa että minua on siunattu ihanalla kummilapsella, pienellä pojalla.