Onko enää olemassa äitejä, jotka suhtautuvat imetykseen terveellä järjellä??
Siis tarkoitan sitä, etteivät ajattele täysimetyksen olevan se ainoa oikea vaihtoehto... eivätkä paheksu niitä, jotka antavat korviketta alusta alkaen??
Itse imetin esikoista vain kuukauden, mutta en koskaan ajatellut sen tekevän minusta huonoa äitiä... enkä ajattele vieläkään. Eikö jokainen vois imettää sen aikaa kun haluaa tai olla imettämättä jos ei tunne oloaan kotoisaksi?
Kommentit (20)
Ja provoisutumaan muitten mielipiteistä.
Pyrin tietysti imettämään, mutta jos ei onnistu, niin en ala huuhailemaan missään imetystukipalstoilla, vaan annan korviketta, jos ei oma maito riitä.
mikäs on terve suhtautuminen korvikkeisiin? mulla on varmaan se sitten.
mutta ei mulle kukaan esikoisen saatuani koskaan kertonut, että miten sinnikkäästi vauvaa pitää imettää... siksi se imetys siis tyssäsi jo kuukauden kuluttua, koska en yksinkertaisesti tajunnut että jos olisin jatkanut niin olisi varmaan onnistunutkin.
ja 2, eikös äidin henkinen hyvinvointi ole aika tärkeää?? vauva kyllä pärjää korvikkeella (jos näin ajattelee), mutta mites äidin käy jos yrittää itku kurkussa väkisin imettää vaikkei oikeen onnistu... mutta kun niin " pitää" tehdä??
ap
En vain ole samaa mieltä siitä, mitä avauksessasi kirjoitit; että imettämisestä voi luopua, jos ei " tunne oloaan kotoisaksi." Ei riittävä peruste - niillä, joilla imetys ei oikeasti onnistu, ts maitoa ei tule tai on vaikka hitto soikoon rintoja leikelty, niin ei tietenkään tarvitse loputtomiin yrittää.
ei ollut mitään korvaavaa. Kyllä se " kivikautinen" äiti sitä rintaa varmaan vaan tarjos ja tarjos, tuskin alkoi itkemään kun ei onnistu ja muutenkin tuntuu pahalta...Minne nykynaisen VAISTOT on kadonneet? On niin helppoa ottaa pullo ja korvike kehiin heti kun tuntuu ettei onnistu.
jos se ei onnistu niin en aio ajaa itseäni hulluuden partaalle sen asian vuoksi niin kuin ensimmäisen lapsen kohdalla!
ajatellut, etteikö imettäminen onnistuis. Ei siis käynyt mielessäkään. Ei ongelmia ilmennyt. ei vaan voi olla miettimättä miten tuollainen ennakkosuhtautuminen vaikuttaa lopputulokseet, ettei vain olisi itseään toteuttava profetia..
Vierailija:
jos se ei onnistu niin en aio ajaa itseäni hulluuden partaalle sen asian vuoksi niin kuin ensimmäisen lapsen kohdalla!
MUTTA jos se ei kertakaikkiaan onnistu niin en aio itseäni sillä asialla näännyttää. Se lapsi juo sitten ne maitonsa (JOTKA LYPSÄN OMISTA RINNOISTANI) tuttipullosta. Imettäminen olisi miljoona kertaa helpompaa kuin alkaa siihen kamalaan pullonpesu ja maidonlämmitys rumbaan!!
-en muista numeroani-
en odotusaikana ajatellut, että imetys ei varmaan onnistu yms. Itse asiassa en ajatellut koko imetystä koska se on niin luonnollinen osa vauvaelämää. Ensimmäinen kuukausi oli kuitenkin takkuinen rintatulehduksineen, vauvan väärän imemisotteen takia, rikkinäiset rinnanpäät yms. Kuukauden päästä ajattelin luovuttaa ja alkaa antamaan pullosta. Omaa maitoa tuli kuitenkin joten lypsin sitä ja annoin pullosta - rinnanpäät saivat levätä. Muutaman päivän päästä kokeilin imettämistä ja voi ihmettä - se alkoi sujua! Imetin vauvaa vuoden vanhaksi ja sitten niitä neljää muutakin, jokaista vuoden.
Eli kannattaa sinnikkäästi kokeilla imettämistä, mutta sen takia ei kannata mielenterveyttään menettää. Korvikkeellakin kasvaa terveitä vauvoja.
kerran - tuo kuukausi tuntuu olevan jotenkin maaginen raja ja juuri siinä vaiheessa itselläni helpotti. Nännikumeja, rasvoja, pumppausta jnejne, mutta ei se nyt enää jälkikäteen ajateltuna tunnu niin kamalalta.
En ajatellut ettei imetys onnistuisi mutta en myöskään, että se olisi ihan helppoa. Oikein arvasin..
Vierailija:
en odotusaikana ajatellut, että imetys ei varmaan onnistu yms. Itse asiassa en ajatellut koko imetystä koska se on niin luonnollinen osa vauvaelämää. Ensimmäinen kuukausi oli kuitenkin takkuinen rintatulehduksineen, vauvan väärän imemisotteen takia, rikkinäiset rinnanpäät yms. Kuukauden päästä ajattelin luovuttaa ja alkaa antamaan pullosta. Omaa maitoa tuli kuitenkin joten lypsin sitä ja annoin pullosta - rinnanpäät saivat levätä. Muutaman päivän päästä kokeilin imettämistä ja voi ihmettä - se alkoi sujua! Imetin vauvaa vuoden vanhaksi ja sitten niitä neljää muutakin, jokaista vuoden.Eli kannattaa sinnikkäästi kokeilla imettämistä, mutta sen takia ei kannata mielenterveyttään menettää. Korvikkeellakin kasvaa terveitä vauvoja.
" nyt isäkin voi osallistua vauvan ruokintaan" , " imettäminen sattui liikaa" , " vauvalla oli väärä imuote" jne.
Sillä onhan nuo kaikki tekosyitä, todellinen syy taustalla on yleensä äidin oma mukavuudenhalu ja laiskuus. Ei haluta heräillä koko ajan öisin ruokkimaan vauvaa, vaan halutaan isänkin osallistuvan siihen, ei haluat tuntea kipua nänneissä tai muuten vaan ei tykätä siitä, että lapsi on kokoajan rinnassa kiinni ja äidistä riippuvainen.
Luonto on tarkoittanut äidin imettämään, mutta aina se ei onnistu ilman kipua ja vaivannäköä!
Ei kannata tuomita automaatisesti kaikkia! Esim lapsen suussa voi olla halkio, liian lyhyt kielijänne tms.
a kaikki eivät (tutkimusten mukaan) halua. Siksi imetystuki on olemassa, ei siksi, että kaikkien on pakko imettää.
Imetystuen ovat perustaneet naiset, jotka ovat epäonnistuneet esikoisen imetyksessä ja vasta toisen kanssa saaneet apua. He halusivat säästää muut epäonnistumisen kokemukselta.
Mun mielestä imetyksestä annetaan juuri ekan lapsen äideille ENNEN synnytystä liian vähän tietoa! Ei kerrota mitä takkuamista se voi pahimmillaan olla ja miten vaikeaa sitä takkuamista on kestää tuoreena, herkkänä äitinä kun olet väsynyt ja hormonihöyryissä. Lisäksi ei kerrota miten tärkeää äidin ravitsemus ja lepo sekä stressivapaa ilmapiiri ovat imetyksen onnistumisessa.
Kun näistä ongelmista rehellisesti kerrottaisiin etukäteen olisi raskaanaolevalla aikaa kypsytellä ja asennoitua ja tsempata itseään siihen että ongelmia tulee mutta ajan kanssa ne tulevat helpottamaan, imetus onnistuu SUURIMMALLA osalla äideistä---ajan kanssa!
t: kahden äiti joka ei ekalla kerralla saanut riittävää tietoa ja opastusta
ja toisella kerralla koko homma pelitti alusta saakka
Tiedän että äidinmaito on parasta ravintoa lapselleni. Siksi imetän. Vauvani on nyt 4kk vanha eikä ole saanut muuta kuin tissiä sen jälkeen kun maito minulla nousi. Sitä ennen laitoksella sai pullosta luovutettua maitoa, ja kotona kerran siskoni imetti häntä kun itse odottelin rintakumeja kaupasta. Imetys ei ollut alussa helppoa, monta päivää meni itkiessäkin, mutta pikkuhiljaa se helpotti ja nyt menee hyvin. Sitähän en tiedä, mitkä kaikki rintaraivarit ja tissilakot vielä ovat edessä. :)
Aion täysimettää 6kk ikään asti, jos vain kaikki sujuu yhtä hyvin kuin tähänkin asti. Sen jälkeen aion jatkaa osittaista imetystä ainakin vuoden, miksei vaikka kahdenkin, ikään. Toivon ettei yhtäkään korvikepurkkia tarvitsisi avata.
Sen sijaan muiden äitien imetys tai imettämättömyys eivät kuulu minulle, elleivät he itse tule siitä kanssani keskustelemaan. Silloin voin tietysti kertoa oman mielipiteeni ja yrittää auttaa imetysongelmissa jos vain osaan. Äidinmaito on kuitenkin vauvan parasta mahdollista ravintoa, korvike on vain korviketta.
Lähinnä se näkyy siinä, ettei aihe herätä ihmeemmin tunteita. Imetys on luonnollisin tapa ruokkia vauvaa, joten imetän, enkä tee asiasta sen kummempaa numeroa. Piste. En provosoidu, jos joku imettää monta vuotta enkä myöskään siitä, että joku antaa korviketta - olipa syy valintoihin siihen mikä hyvänsä.
Uskon tähän suhtautumiseeni vaikuttaneen ennen muuta sen, että äitini sairastui aikanaan rintasyöpään juuri ennen syntymääni. Hän ei tietenkään voinut imettää, vaan ruokki minua korvikkeella. Kasvoin täysin normaalisti ja normaali olen edelleenkin, joten korvike ei aiheena saa minua millään tapaa varpailleni. Eniten kuitenkin arvomaailmaani vaikuttaa se, että äitini kävi läpi vakavan sairauden ja siitä huolimatta saattoi minut niin suuresti rakastaen elämän alkuun.
Nykymammojen imetysvouhotus (molemmissa leireissä) on aivan käsittämättömissä mittasuhteissa. Minulle ei kerta kaikkiaan avaudu, miksi aiheesta syyllistytään ja syyllistetään muita niin paljon.
Kaikki ovat siihen pyrkineet mahdollisuuksien mukaan, ja tavoitteena on ollut imettää niin kauan kuin itselle ja vauvalle on hyvä.
Joillain aika on ollut kuukausi, toisilla yli vuoden.
Ja korviketta on annettu, jos tilanne on edellyttänyt.
Kaikkien mielestä imetys on parempi vaihtoehto kuin korvike, mutta eipä meistö kukaan ole mikään " fanaatikko" ollut. Pääasia että vauva on tullut ravituksi
Vierailija:
Siis tarkoitan sitä, etteivät ajattele täysimetyksen olevan se ainoa oikea vaihtoehto... eivätkä paheksu niitä, jotka antavat korviketta alusta alkaen??
Itse imetin esikoista vain kuukauden, mutta en koskaan ajatellut sen tekevän minusta huonoa äitiä... enkä ajattele vieläkään. Eikö jokainen vois imettää sen aikaa kun haluaa tai olla imettämättä jos ei tunne oloaan kotoisaksi?
mutta tekstin jälkeen muutin mieltäni. Ei se minun nähdäkseni ole ihan " mikävaanmulleonmukavina" -hommaa; aika harva asia lasten kanssa on sellaista?