Inhokki aineesi koulussa? Miksi juuri se?

Lukiossa ruotsin maikka oli aivan toivoton harmaahapsuinen homssu, jonka tunnilta sai vaeltaa ulos kun teki mieli, eikä se edes huomannut. Ja se haisi semmoiselle vanhalle sanomalehdelle... Ei oikein innostanut opiskelemaan.

Opettajat pääsäntöisesti yli-innokkaita superliikunnallisia touhottajia, jotka kuuntelevat vaan luokan aktiiviliikunnanharrastajaoppilaita. Oulussa kävin kouluni ja telemark-tanssityttöset määräsivät tahdin hyvin pitkälti.



Koulun liikunta sammutti erittäin tehokkaasti innostuksen liikuntaan. Olin aina kateellinen pojille, jotka liikuntatunneilla tekivät ( jopa hauskassa ja rennossa tunnelmassa) muutakin kuin jotain hemmetin jumppaa tai telinevoimistelua.

RUOTSI. Lukion ruotsin maikka oli suoraan FROM HELL. Idiootti akka, jolla oli suosikki oppilaansa ja ne, joita hän inhosi, saivat sitten huonoja numeroita. Tuo nimittäin antoi numerot aika pitkälle pärstän mukaan.. Muistan kuinka sain pari kertaa tismalleen samat pisteet kokeesta kuin kaveri ja mä sain kokeesta 4 ja kaveri 5..



Hissa. Meillä oli lukiossa todella nuiva opettaja ja suunnilleen puolet porukasta nuokkui sen tunnilla. Ja mä en ole koskaan ollut hyvä muistamaan vuosilukuja ja mua kiinnostaa pelkästään pari hissan aihealuetta, mitä käsitellään ehkä parin tunnin verran koulussa, joten..



Psyka. Tämä olisi voinutkin olla kiinnostavaa, mutta tuo maikka (sama, joka opetti hissaa) vei mielenkiinnon koko aiheesta.

Sanoin, että se oli kuin Miss Piggy, semmoinen paksu blondi tiukkis, joka piti kovaa kuria luokassa. Ja kyllä, se pukeutui aina samaan väriin huulipunasta kenkiin, mutta se oli vain by the by. Muutenkin se oli aika karsea.

Aina ja ikuisesti joukkuepelejä, joissa olin liian arka pärjäämään hampaat irvessä pelaavien tohottajien joukossa. Sain huonoja numeroita, koska minua ei kiinnostanut edes yrittää. Vapaa-ajallani hiihdin, pyöräilin ja lenkkeilin ja minua ärsytti suunnattomasti, kun silloin harvoin, kun koulussa testattiin jotain kestävyyslajeja, opettaja oli olevinaan valtavan yllättynyt hyvästä kunnostani.

T:se, joka inhosi ruotsia, psykaa ja hissaa.

Se on aina ollut mulle vaikeeta, on edelleen.

Ruotsi jo silkasta periaatteesta.

Matikka taas... En vaan osaa enkä tajua.

Ei sovi sellaisenaan kouluaineeksi josta pitäisi antaa myös arvosana.

En koskaan tajunnut niillä tunneilla mitään ja ne aineet tuntui tylsääkin tylsemmältä.

Niin kuivaa niin kuivaa...

Liikunta ja matikka. Matikassa en pärjää ja liikunta sellasta pakkopullaa jossa vaan hyvät ja open suosikit pärjäsivät.

mä vaan inhosin sitä yksittäisten nippelitietojen opettelua

Oksettaa vieläkin pesis ja lentopallo jota pelattiin AINA, koska ne oli maikan lempilajeja.



Itse olin aktiivinen liikkuja vapaa-ajalla mm uintia, suunnistusta, tanssia mutta liikka oli silti seiska.

Sisäliikassa meillä oli aina jotain hiton lentistä tai korista. Ulkoliikunnassa suunnistusta.

A) INHOAN suunnistusta

B) Mulla on yliliikkuvat nivelet, joten koris ei ole mun laji.

En ymmärrä siitä mitään edelleenkään. Ala-asteella laulukokeet suoritettiin äänittämällä nauhalle komerossa. Ylä-asteella sain kyllä musiikista ysin, mutta opettaja ei varmaan tiennyt, kuka niistä luokan hiljaisista tytöistä olin minä.

Olen katunut tätä koko aikuisikäni. Meillä oli sijaisena ala-asteella yhden luokkatoverin äiti (ei opettajakoulutusta), siitä se jotenkin lähti. Luulen, että aivan perusteissa jo ala-arvoinen opetus vei oppimisen ilon, koska olen myöhemmin tajunnut, että se olisi voinut olla aivan suosikkiaineeni, rakastan kaikenlaisia ajatustehtäviä ja loogista ajattelua! Mutta meillä opeteltiin muistisääntöjä ja kaavoja enkä koskaan oppinut ymmärtämään, mitä niiden takana oli.



Lukiossa aloitin pitkällä matematiikalla, mutta koin, että taidot ei riitä. Se oli taas virhe. Lyhyen matematiikan opettajalla oli kyllä pätevyys ja varmasti opettaa edelleen jossain päin Suomea, mutta hänellä oli koko ajan asenne, että opetetaan oppilaat menemään siitä, mistä aita on matalin, oli nuori ja kaveerasi kovasti kanssamme ja yritti sillä saada meidät tekemään edes perusasiat. Ehkä ihan hyvä toimintamalli, mutta teki minulle hallaa. Jälleen opettelin välttävästi perussäännöt, joilla pääsi lukion matematiikan läpi, en kirjoittanut matematiikkaa.



Sitten toisena vuotena yliopsitolla harmitti, kun oli pakko hakea kirjastosta matematiikan kirjat, aloittaa peruskoulutiedoista kertaamaan koska muuten en olisi saanut tutkintoa. Ja eniten harmitti, kun tajusin, minkä maailman olen menettänyt.

Liikunnassa oli sellainen superurheilullinen opettaja, joka ei tajunnut meitä ei niin taitavia. Myöhemmässä elämänvaiheessa minulta on dignosoitu motorinen häiriö, joka selittää ongelmat liikkumisen alueella, mutta tätä kammoa koululiikuntaa kohtaan se ei muuta. Vieläkin kauhulla muistan koulun Cooperin testit ja talviset hiihtosessiot. Liikuntaa harrastan toki itsekseni ja omaan tahtiin kotona innokkaasti nyt aikuisena.