Sektiolla synnyttäneille asiallinen kysymys!

-Oliko teillä leikkauksen jälkeen kovia jälkisupistuksia?

Toisella kerralla kolmesta oli kovia, ekalla ei ollenkaan, kolmannella lieviä.

-Kuinka kauan haava kesti parantua?

Normaali ajan, tikit poistettiin ajallaan. Ei tulehduksia tms.

-Jäikö sinulle hyvä/huono fiilis sektiosta? Miksi?

Ihan neutraali, tehtiin koska oli pakko. Olisin synnyttänyt alateitse, jos olisi ollut mahdollista.

Jälkisupistuksia oli toki n. viikon parin verran silloin tällöin imettäessä, mutta eivät olleet pahoja verrattuna oikeisiin suppareihin. Haava parani n. kuukaudessa. Ja sektiosta jäi hyvä fiilis, sainhan tyttäreni elävänä maailmaan. :)

Vierailija:

Kamalan alatiesynnytyksen seurauksena minulle jäi kammo. Olenkin miettinyt että jos joskus niin onnellisesti vielä kävisi, että meille lapsi tulisi, niin sektiolla haluaisin koittaa hänet synnyttää..

Kysyisinkin seuraavaa:

-Oliko teillä leikkauksen jälkeen kovia jälkisupistuksia?

-Kuinka kauan haava kesti parantua?

-Jäikö sinulle hyvä/huono fiilis sektiosta? Miksi?

Kiitos kovasti vastauksista!

Se sattui niin kamalasti! Ja palelu, ja hartiapistos oli hirvittävää myös, samoin ilmavaivat pienempänä riesana.

Siitä (supistumattomuudesta) jäi kammo sektiotakin kohtaan minulla. Taikka oikeastaan koko synnytystä kohtaan, tapahtui se miten vain.

Sektio itsessään ei pelota, mutta pelottaa että selviäisinkö hengissä kummallakaan tavalla kolmannesta. Ja ne kivut!!! Alatiesynnytyksenkin jälkeen paineltiin mahasta ja se sattui ihan melkein yhtä paljon, sektion jälkeen potenssiin tuhat vielä.



Haava parantui hyvin, lievä kohtutulehdus tuli kun unohdin varoa nostelua 2vk sektiosta. Koko ajan oli olo mitä mainioin vaikka maratonille olisin voinut pyyhältää sektion jälkeen, vaikka menetin vertakin paljon.

6kk piti varoa ettei ala liikuntaa tai jumppaa harrastamaan. Ja mulle suositeltiin että 3-4 vuotta, ainankin se 2-3vuotta pitäisi olla taukoa ennen seuraavaa, että kohtu ehtii parantua todella kunnolla.



Helpommallakin voi selvitä, mulle vaan sattui ne yhdet sektion ja ylipäänsä synnyttäjien harvinaisuuksien ongelmat.

Ikävin kipu liittyi pariin ekaa päivään sektiosta, koska kohtuni ei meinannut palautua eli kätilö kävi sitä painelemassa. Ei kiva tunne, mutta toisaalta pientä synnytyskipuihin nähden (niitäkin ehdin kokea 12h ennen sektioon päätymistä...). Itse leikkauskohta oli kipein myös samat pari päivää, sen jälkeen kipulääkkeiden avulla ei enää juuri sattunut. Viikossa särky, vihlominen ja jomotus loppui oikeastaan kokonaan. Haava parani hyvin, kun suihkuttelin sitä 2-3 kertaa joka päivä. Alkuun se vähän kiristi, mutta muutamassa viikossa en enää suunnilleen muistanut olleenikaan koko sektiossa :)



Alatiesynnytyksestä toivuin paljon hitaammin, vaikka kipu ei ollutkaan niin repivää kuin sektion jälkeen pari päivää. Toisaalta mitään ei tarvinnut varsinaisesti varoa ns. normaalin synnytyksen jälkeen, kun taas sektion jälkeen piti varoa sängystä nousemista, nopeita liikkeitä ja painavien esineiden nostelua. Itse valitsisin ehkä nyt sektion, jos olisi pienikin riski alatiesynnytyksen pitkittymiseen esim. vauvan ison koon tai huonon asennon takia. Muuten alatiesynnytys on ok.



PS. Kaverini kehui suunniteltua sektiota helpoksi ja toipumista tosi nopeaksi verrattuna aiempaan kookemukseensa alatiesynnytyksestä. Kuitenkin tärkeintä minusta on lapsen paras ja riskien minimointi toki myös odottavan äidin näkökulmasta.

Tuli mielettömän kipeät supistelut, kohtuun oli jäänyt vuotava haava ja veri pakkaantui sisään. Herranjumala miten kipeää se vatsanpainelu kävi... Tuntui että kuolema tulee just, ennen kuin saivat tyhjenemään. Ja niistä hoitsuista ei ollut muuten mihinkään, kaksi paineli, ei apua. Lääkäri kun tuli ja pari kertaa täysillä painoi, niin johan aukes. Mutta vielä meinaan lapsen tehdä ja sektio tulee silloinkin.

Kysyisinkin seuraavaa:

-Oliko teillä leikkauksen jälkeen kovia jälkisupistuksia?



Ekan jälkeen ei ollenkaan toisen jälkeen oli parin apäivänä aina imettäessä aika koviakin, särkylääkettä söin kylä sektion vuoksi säännöllisesti niin auttoi varmaan siihenkin.



-Kuinka kauan haava kesti parantua?



Viikon päästä kun tikit otettiin pois olo helpottui jo kovasti, suunnitellussa sektiossa tietty on sulavat tikit. n 2 viikkoa kuitenkin meni niin souseminen sängystä alkoi olla jo aika kivutonta, päiväpäivältä siis kipu vähenee.



-Jäikö sinulle hyvä/huono fiilis sektiosta? Miksi?



Ensimäisestä ektosta jäi tosi huon fiilis jopa jonkinasteinen sektio kammo, johtui varmaankin siitä että tuli kuitenkin niin yllättäen pitkä synnytksen jälkeen. Kaikki oli uutta ja oli jotenkin pettynyt itseensä yms. lapsikin joutui teholle yms.

Toisella kerralla sektioon päädyttiin pitkän käynnisyts yrityksen jälkeen (kovasti toivoin alatie synnytystä tuon edellisen sektion jälkeen) kokoajan oli kuitenkin " vaara" joutua sektioon joten siihen osasi ennalta jo kuitenkin valmistautua ja se oli jo " tuttujuttu" kun sektio päätös sitten tehtiin tuntui se pelottavalta mutta sei se ollutkaan niin kamala kokemus kuin ensmmäisetä oli mielikuva jäänyt. Tuo toinen sektio siis posti tuota edellisestä sektiosta jäänyttä kammoa.



Nuo molemmat sektiot on minull etehty yöllä joten mies on joutunut lähtemään kotiin kun vauva menee osastolel ja minä heräämöön.



Jos vielä lapsia saadaan " pääsen" suuniteltuun sektioon mikä on varmasti vielä mukavampi kokemus kuin nuo kiirrelliset, ei ole sitä monien tuntien/päivien odotusta milonin tapahtuu. ja vauva ja miehenkin saa heti heräämöön luokseen.



Kiitos kovasti vastauksista!

[/quote]

Ekan sektion jälkeen oli lieviä jälkisupistuksia, toisen jälkeen aivan kammottavia. Teki mieli ottaa lapsi pois rinnalta kun ties että sillä se loppus.

Ekalla kerralla kohtu tulehtui mutta haava ei, joten meni muutama kuukausi toipuessa. Kiinnikkeitä tuli paljon ja haava oli kuin kastemato vatsalla. Se ei ollut menny kiinni kunnolla kun tikit poistettiin mutta ei voitu tikata uudestaan :( Toisen kerran kaikki meni hyvin ja kävelin neuvolaan kun vauva oli 2vkon ikäinen. Piti oikeen muistuttaa itseään, että on ollut isossa leikkauksessa.



Ehdottoman hyvä fiilis on jäänyt molemmista sektoista. Ensimmäinen oli suunniteltu ja toinen kiireellinen, viittä vaille hätä. Lisää lapsia olis saanut tulla, mutta kaikki raskaudet ovat ohentaneet sen verran kohtua, että melkein oli reikä seinässä. Sektioon olisin mennyt jatkossakin, mutta nyt ei siis enää raskauksia meille :)

anteeksi kaikki kirjoitusvirheet.



t. 7

-Oliko teillä leikkauksen jälkeen kovia jälkisupistuksia?



Ei ollut mitään kovia. Muutamia jälkisuppareita oli, mutta ei niitä melkein edes huomannut :)





-Kuinka kauan haava kesti parantua?



Molemmilla kerroilla jätin kipulääkkeet pois jo laitoksella. Noin viikon sisällä olin jo oma itseni ihan täysin! Kannattaa silti muistaa olla varovainen, jotta ne syvemmätkin haavat ehtivät varmasti parantua.





-Jäikö sinulle hyvä/huono fiilis sektiosta? Miksi?



Tosi hyvä fiilis molemmilla kerroilla! Ei mitään ongelmia, ei mitään moitittavaa missään ja nopea paraneminen ja hyvä huolenpito jättivät oikein hyvän mielen.



:)

Minunkin kohtuani paineltiin, mutta vaadin ensin kunnon lääkkeet. Otin aina lääkettä niin paljon kuin tarve vaati. Ennenkuin annoin painella ym. halusin kipupiikin ja odotin että se vaikuttaa. Kovia kipuja ei ollut. Toivuin kävelykuntoon muutamassa päivässä ja olo alkoi olla normaali kuukaudessa. Varoin kuitenkin pari kuukautta kaikkea raskaampaa.



Jäi todella hyvä olo sektiosta. Alateitse ei kiitos koskaan... Nyt edessä toinen sektio ja jälkisupparit vähän jännittää.

Huonot fiilikset jäi kummastakin, vaikka toivuinkin melko nopeasti, siis varmaan niin nopeasti kuin keskisuuresta leikkauksesta voi toipua. Ei tullut haavatulehduksia eikä muitakaan komplikaatioita, paitsi verenpaineen roima lasku spinaalipuudutuksen takia. Jälkisupistuksista en tiedä mitään, kai niitä vähän oli. Mutta kaiken kaikkiaan synnytykset olivat paljon parempia kokemuksia kuin leikkaukset.

Mulla alatiesynnytykset oli helppoja ja nopeita (eka 5h, toka 6h), mutta kovat kivut oli. Palautuminen niistä oli nopeaa (pari viikkoa).



Sektio meni hyvin, mutta palautuminen oli hidasta. Ei tullut mitään komplikaatioita, mutta joudun mm. käyttämään mammahousuja vielä 4 viikon päästä sektiosta, kun maha oli iso, turvonnut ja kipeä haavasta. Kaverin lapsi sanoi, että näytän vieläkin siltä, kuin olisi vauva mahassa. Tämä siis 4 viikon kuluttua sektiosta. Mulla oli myös paljon hematoomia sektiohaavan ympärillä ja haavanseutu oli kova ja aristava vielä pari kk sektiosta.



Jos olisin saanut valita niin alatiesynnytyksen ottaisin tosi paljon mielummin kuin sektion. Palautumiseen meni mulla se puolisen vuotta kaikkiaan, kun alatiesynnytyksestä palauduin 2-3 kuukaudessa samaan kuntoon.



Mutta rakas kuopukseni ei olisi muuten selvinnyt, jos häntä ei olisi leikattu (napanuora oli kuusi kertaa kaulan ympäri), joten hyvä että leikkasivat! Tekisin sen hänen takiaan koska tahansa uudelleen. :)

Vierailija:

Kamalan alatiesynnytyksen seurauksena minulle jäi kammo. Olenkin miettinyt että jos joskus niin onnellisesti vielä kävisi, että meille lapsi tulisi, niin sektiolla haluaisin koittaa hänet synnyttää..

Kysyisinkin seuraavaa:

-Oliko teillä leikkauksen jälkeen kovia jälkisupistuksia?

-Kuinka kauan haava kesti parantua?

-Jäikö sinulle hyvä/huono fiilis sektiosta? Miksi?

Kiitos kovasti vastauksista!

3. Jäi hyvä fiilis. Kaikki meni niin kuin piti. Pääsin heti nauttimaan vauvasta.

Liikaa korostetaan synnytystapaa. Sitä on raskaana lähes 10. kuukautta ja imettää ehkä jopa puolitoista vuotta, joten on omituista miten synnytystapaa korostetaan niin paljon joko lasta ja äitiä lähentävänä tai etäännyttävänä tapahtumana.

Haava parani tosi nopeasti, viikon päästä en tarvinnut enää särkylääkkeitä. Ekoina päivinä ennen maidonnousua otin kyllä kaikki tropit mitä tarjottiin, maidon noustua huolin vain käsikauppalääkkeitä. Fiilis jäi tosi hyvä, muistelen ihan yhtä lämmöllä kuin alatiesynnytystä (joka oli helppo).

ei ollut jälkisuppareita kummastakaan.



haava parani tosi nopeasti, seuraavana päivänä kävelin jo oikein hyvin, olisko mennyt viikko niin haava oli jo aika hyvä? ehkä kolmisen viikkoa se välillä kirveli/aristi. paranin kai keskimäärästä nopeammin.



ihan hyvä fiilis jäi.