Onko väärin tuntea aluksi pettymystä lapsen sukupuolesta?

No onneksi sentään järki sanoo mikä on tärkeintä. Mun mielestä tuo pettymys sukupuolesta on ihan sairasta, toiset olisi valmiita hakemaan vaikka kuun taivaalta, jotta edes saisivat lapsen ja samaan aikaan joku idiootti kertoo olevansa pettynyt, kun odottaa poikaa, vaikka haluaisi tytön. Jep jep......

lapsi kun on rakas oli kumpi hyvänsä. Pettymys olisi kyllä mielestäni liian raju ilmaisu.

ajat takaa jotain omaa unelmaa. Lapsi ei ole sinulle yksilö vaan omien haaveidesi ilmentymä. Ikävää, että tuleva poikasi on sinulle pettymys jo ennen syntymääsi, toivottavasti ei ole sairas, silloinhan hän vasta taakka onkin. Mutta maailmassa tapahtuu nykyään niin sairaita asioita ettei mikään minua hämmästytä.

isokin pettymys kun sain tietää odottavani kolmatta tyttöä. Äkkiä se kuitenkin iloksi muuttui.

Kukapa niille tunteilleen mitään voi! Jos pettymyksesi heijastuu siihen miten lastasi kohtelet kun syntyy, niin se onkin sitten eri juttu.

kun saat pienen pojan syliisi et voisi olla onnellisempi, kuten itsekkin varmaan tiedät! :)

Ihan luonnollinen tunne ja mitä sitä häpeämään. Ei se mitätöi mitenkään lasta kohtaan syntyvää rakkautta ja kiintymystä. Siitä niitä ongelmia tulee, jos kieltää moisia tunteita olevan olemassakaan.

Moniin asioihinhan voi aluksi kokea pettymystä ja se on ohimenevää. Miksi ei siis tuohon?

INHIMILLISTÄ!

täällähän EI voi oikeasti keskustella.

No, ei kyllä näillä palstoilla oikein muutenkaan - laitoin kerran samaan aiheeseen liittyen nimimerkillä keskustelunaloituksen, ja huh mitä viestiä tuli...



Tämä aihehan on Suomessa todella paha TABU!! Näin on! Kun olen aiheesta yrittänyt puhua (siis kirjoittaa - en kyllä kehtaisi kavereille tällaista puhua). Myöskään lehdissä ei missään paljon puhuta / kirjoiteta tästä.



Mutta onneksi löytyy engl.kielisiä nettisivuja, esim. www. in-gender . com on keskusteluforumeita aiheesta ja tytön / pojan tekovinkkejä.



Mutta kysymykseesi:

olin itsekin ihan hetkisen hieman pettynyt, kun kolmasKIN lapsi oli poika. Olen jotenkin aina kuvitellut saavani tytön.

Nyt odotan neljättä, ja "pelkään" / aavistelen, että tämä neljäskin voi olla poika... Ja olen sellaista untakin olen nähnyt.

MUTTA tietenkään en poikiani vaihtaisi mihinkään, ja tämä nuorinkin on NIIIIN IHANA koko perheen lemmikki! Ja kun se eka ajatuksen häivähdys "ai poika" meni ohi, niin tuli silti uudesta vauvasta ihan JÄRISYTTÄVÄ ONNEN TUNNE. Ei sillä sitten enää ole väliä, kun vauvaa pitelee, kumpi hän on - hän on juuri se oma lapsi, yksilö.



Mutta etenkin n. vuosi synnytyksen jälkeen mulla oli sellainen vaihe, että ihan erikseen tein jonkinlaista surutyötä siitä, että mulla ei ollut tyttöä. Siis ihan erillisenä asiana - tietenkään ei voi rinnastaa siihen ettei olisi lasta ollenkaan, mutta se oli / on mulle jotenkin kipeä asia, etenkin kun katsoo kaikkia kavereiden ja naapureiden pieniä prinsessoja. Ja mietin miten sitten vanhana, olen vain aina se "anoppi" / miehen äiti, meilläkin valitettavasti enemmän oman äitini kanssa on kanssakäymistä, miehen äiti vähän arka osallistumaan arkeemme / tulemaan käymään, jättäytyy taka-alalle.



Ja hoitaako pojat minua kun olen vanha?



No, toivoa vielä toki on - mutta oikeasti ajatus etten TODELLA IKINÄ SAISI TYTTÖÄ tuntuu jotekin tosi vaikealta.

Silti - olen myös käynyt sen ajatusleikin läpi, että VAIKKA TIETÄISIN, että kaikki lapseni tulevat olemaan poikia, haluaisin SILTI 4-6 lasta. (Eli tämän ajatustyöstön tietty kävin läpi, ennenkuin tähän neljännen tekoon ryhdyttiin.)



Mutta - ymmärrän siis hyvin äitien pienen pettymyksen, ja olisi mielestäni terapeuttista, jos tämä aihe ei olisi niin järkyttävä tabu. Ihan uskomatonta kaksinaismoralismia sikäli, että kuitenkin aina odottajilta kysellään "kumpaa toivot", ja kaikista hirveintä on kuunnella kommentteja raskausaikana "no nyt sitten tulee tyttö", "ai koetatte vielä tyttöä tehdä" tms.

(ja sen päälle vielä ärsyttävämpi "niin eihän sen väliä kunhan olis terve" - koska kyllähän se sairaampikin lapsi on vastaanotettava ja varmasti muodostuu rakkaaksi).



No, tulipa tilitystä.

...joten ei niitä lapsia kannata tehtailla pelkän tietyn sukupuolen takia.



Positiivista on, että



a) edellisen lapsen lelut ja vaatteet menee seuraavallekin, eikä värikoodien takia tarvitse kaikkea uusia.



b) lapsi saa hyvän leikkikaverin, kun on sisarus samaa sukupuolta



c) samansukupuoliset sisarukset tulevat yleensä aina olemaan läheisempiä, aikuisinakin

Kiitos vastanneille, eritoten nro:lle 9! Tämä tunne on itsellekin "vieras ja outo", olen ihmetellyt että näin ylipäätäänsä koen, kun kuulin odottavani toista poikaa...



Tähän aiheeseen todellakin liittyy häpeää ja mistään tämänlaisista tuntemuksista ei saisi ilmeisesti puhua. Mutta en kai siis olekaan mikään "hullu", vaikka pettynyt uutisen kuullessani olinkin. Ap