En halua olla raskaana!

on lapsia jo ennestään niin eikö se ensimmäinen ole aina se "haastavin" ja seuraavien luulis menevän jo vähän niinkun siivellä..?

Miten sitä rakkautta ei riittäs vielä yhdelle naperolle <3

ja tiedät että voimat eivät enää riitä yhteenkään. Kerro että psyyke prakaa asian kanssa. Eiköhän se abortti onnistu. Itse kannatan aborttia ihan täysin. Jokaisella on oikeus päättää asiasta ihan itse, parempi tunnustaa omat rajat kuin väkisin ryhtyä äidiksi. Lapsia tässä maailmassa on liikaakin.

että et "ehkä jaksa".



Sen sijaan jos varmasti et jaksa ja taustalla vaikka vielä masennusta tms. niin kyllä kai sen abortin saa.



Tsemppiä ap, tosi kurja ettei tässä maailmassa asiat mene tasapuolisesti. Joku haluaa lasta ihan kauheasti mutta ei saa sitten millään ja joku tulee raskaaksi vaikkei lasta haluaisi.



Ihan ekaksi menisin kyllä nyt kipinkapin tekemään sen raskaustestin koska jos se on nega niin huolehdit turhaan ja jos taas plussa niin sinun kannattaa tehdä päätös mahdollisesta abortista jo hyvin hyvin varhaisilla viikoilla.

Jos, niin sitten vielä jotenkin ymmärtäisin abortin.



Mutta jos ette viitsineet edes käyttää mitään ehkäisyä niin ei abortti ole hyväksyttävä, silloin tiesit, että lapsi voi tulla. Eli ei minusta ole hyväksyttävää silloin antaa ensin tahallaan lapselle elämä ja sen jälkeen tuumata että "ei vaineskaan, ei huvita, joten nirri pois".



Montako lasta sulla on? Jos yli 4 kpl niin sitten varmaan jaksaminen voi olla kovilla. 2-3 lasta nyt on ihan perusluku lapsien suhteen.

Vaan riittääkö rahat ja jaksaminen?

En voi kuvailla tätä oloa,pakko kai se on testi tehdä vaikka jo tiedän että odotan.

Ikinä ei ole menkat ollu myöhässä kuin silloin kun olen ollut raskaana.

Kyllä abortin todellakin saa, jos oikeasti sen tarvitsee!! Nimim. 2x takana! Ekan abortin tein syyllä; ikää 16v. Toinen raskaus tuli sellaiseen aikaan, että olin henkisesti erinäisistä syistä niin rikki, että lapsen tulo siihen saumaan olisi hajottanut minut täysín!! Kumpaakin keskeytystä itkin viikkotolkulla ja kaduin silloin, mutta jälkikäteen =järjellä ajatellen molemmat ovat olleet oikeita päätöksiä. Mikäli silloiset sikiöt olisivat edes selvinneet synnytykseen saakka, olisivat ne luultavasti molemmat tänä päivänä sijoitettuna pois minulta. Minusta ei olisi ollut äidiksi tuolloin.

Tällä hetkellä odotan 100% toivottua, rakkaudella aikaan saatettua esikoistani.

Kyllä olemme ehkäisseet mutta kondomilla.

Ei tuo syyllistäminen auta mitään, säälikää vain mun lapsia .

Minä ajattelen heitä tehdessämme päätöksiä .

Jos teitä auttaa tuo mollaaminen tehkää niin ,ei se oloa voi enää pahentaa :(

kutos kirjoitus ei ole provo, vaan kylmä totuus. Sairaalasta lähtiessä toivottivat että toivottavasti ei enää nähdä. Joten tukea ja kannustusta en ole saannut. Tämä on ensimmäinen kerta kun tästä kerron ja huomaan että olisi kannattanut todellakin pitä turpa kiinni.

paljon voimia sinulle!

Mikset valehdellut lääkäreille? Tai ymmärrän ettet katsonut tarpeelliseksi valehdella ekalle mutta kun tajusit ettei eka sinulle anna aborttilupaa niin olisit sitten valehdellut tokalle tilanteestasi. Olisit puhunut masennuksesta, hyväksikäytöstä, mistä vaan.

Minulla kanssa ennestään kaksi lasta.Nyt kolmas tuloillaan, aborttia en pystynyt mennä tekemään, vaikka en tätä lasta kovasti tulevaksi toivokaan, mutta ehkä tämä "kylmä" tunne uutta tuokasta kohtaan vaihtuu jossain raskauden vaiheessa lämpimämmäksi ja odotetuksi.. En tiedä.. Vaikea sanoa, nyt aika kurja olo ja jotenkin todella surullinen olo..

Miten voin mennä samalle ä-polille tekemmän abortin missä olen lapsiani katsellut ultrassa?

Mitenhän tästä selviää? No haen sen testin kun mies tulee töistä ja varmistan tämän, jotenkin on vaan sellainen olo että tiedän olevani. Tämä kokoaika "krapulakin" päällä.

Tottuiskohan ajatukseen uudesta lapsesta? en todellakaan tiedä pystynkö aborttia tekemään mutta jos tekisin saataisiin lapsille tarjottua ehkä parempi elämä?!

Mulla on meneillään nyt 13vko..

Jos ensimmäinen lääkäri ei kirjoita, niin mene seuraavalle (ja valita samalla edellisestä lääkäristä ko. laitoksen ylilääkärille tms). Ehkä "pakkoäiti" ei ole ollut oikein tosissaan ja lääkäri ei ole saanut selvää todellisesta tahdosta.

Ja hyvä niin, saavat ehkä jonkun sikiön pelastettua teurastukselta.

Minulla myös kova pelko että nyt on käynyt vahinko. Siis ehkäisystä huolimatta. Kokoajan just sellainen "krapulainen" olo ja mielialat heittelee just niinkuin on tehny joka raskauden alussa ennenkin.

Meillä jo 3 lasta ennestään, pienin vasta 9kk joten jaksaminen olisi todella kortilla, jos nyt raskaana olen.



Aborttia en kyllä missään nimessä pystyisi enää tekemään. Nuoruudessani olen yhden kerran tehnyt, ja kyllä se mielessä kummittelee jatkuvasti..



Jos näin todella on käynyt, että meille neljäs pieni on tulossa niin eiköhän siitä kuitenkin selvitä, jollain tavalla. Vaikkakin ajatus tuntuu kyllä nyt suoraan sanottuna ihan painajaiselta!

Kyllä Suomessa saa abortin (ennen rv 12 päättymistä) jos oikeasti haluaa.