Unikouluttajat! 2-vuotias poikani herää joka yö 1-2 kertaa.

jos odottaisit vähän pitempään, ennen kuin menet ja menet vasta, kun on hätä

Mutta kun kuuluu voimakas itku ja huuto ÄITIIIII, menen heti, peittelen ja silitän kymmenisen sekunttia, jolloin uni tulee taas.

mutta ottaisin lapsen viereen, jos tuollaista jatkunut jo viikkotolkulla. Yrittäisin sitten myöhemmin uudelleen. Täytyyhän äidinkin nukkua.

Jos en mene taputtelemaan, lähtee kävelemään tai itkee niin kovasti, että on ihan hereillä -> nukahtaminen kestää aina vaan pitempään... En minä ainakaan kykene mitään unikoulua tai huudatusta pitämään, on tässä itsekin nukuttava. Jos annan huutaa, niin seuraavana yönä etsii äitiä vaan kiivaammin. Kai se joskus loppuu, välillä on rauhallisiakin öitä.

väsyin siihen tyystin. Meillä oli rituaalina niin, että minä luin satua illalla ja silittelin päätä.

Vein pojan jopa unitutkimuksiin, ja lääkäri sanoi ettei meillä ole luonnollista tapaa nukahtaa. Kun lapsi nukahti, olin siinä vielä, mutta kun heräsi yöllä, en taas ollutkaan.. Eli siis tilanteen olisi oltava nukahtaessa sama, kuin keskellä yötä.



Lopetin sadut, nykyään se on siirretty päivälle. Ja meillä nukutaan :)

Olin totuttanut lapsen siihen, että olen vieresssä kun nukahtaa. Lopetin tuon järjettömyyden, ja lapsi jäi kiltisti nukahtamaan yksinään. Samaan aikaan alkoi tuo yöramppaaminen, jota on nyt jatkunut noin 100 yötä. Tekisi mieli palata siihen entiseen (väärään) systeemiin, jos se toisi unet takaisin.

Itse olen sen verran lempeä äiti, että olen aina mennyt tai pukannut miehen menemään, kun lastenhuoneesta on kuulunut kutsu. 2-vuotiaana meilläkin poika heräsi kerran-pari yössä. 3-vuotiaana ei herännyt enää kuin noin kerran viikossa, nyt 4-vuotiaana ehkä joka kolmas viikko yhtenä yönä kerran.



Ei ole meidän jaksamista haitannut...

sanoa vaan että kaikki on hyvin, nyt nukutaan ja jatkaa molemmat tyytyväisenä uniaan.

Mutta selkeästi kaipaa turvaa, varmuutta siitä ettei ole yksin. Menee illalla tyytyväisenä itsekseen nukahtamaan, sängyn vieressä ei olla kuin iltarukouksen ajan.



Mutta en tahdo vaihtaa sänkyjä, lapsi nukkukoon huoneessaan ja minä miehen vieressä, heräillen. Ihmettelen tällä aloituksella vaan sitä, miten joku voi antaa taaperon itkeä yksin, unikoulutuksen nimissä...



ap

vaan julistamassa, että unikouluttajat ovat kamalia lapsen kiduttajia. Missä unikoulussa ei mennä lapsen luo ollenkaan? Kai sinne mennään, mutta pienellä viiveellä?



Eikö lapsi osaa tulla sängystä sinun viereen yöllä? Meillä 3-vuotias tulee herätessään aamuyöstä meidän keskeen nukkumaan ja saa tullakin niin kauan kuin tahtoo. Minun ei tartte nousta. Kaikki nukkuu hyvin ja lapsikin saa ilmeisesti tarvitsemaansa läheisyyttä roppakaupalla!

5-6% lapsista heräilee useamminkin, aina rem-unijakson jälkeen kun uni on herkempää ja sekin on ihan normaalia, aivojen neurologiaan liittyvä asia, mutta ei siis mikään häiriö tms.

että taaperoikäinen herää pari kertaa yössä.

Lapsen pitäisi saada riittävän pitkä yhtäjaksoinen uni,

joten olisin enemmän huolissani lapsen unen määrästä kuin vanhempien. Toki vanhemmatkin tarvitsevat yhtäjaksoista unta, sitä en kiistä.

Mutta joka tapauksessa, heräily yöllä pitäisi saada loppumaan, jo lapsen itsensäkin takia. Tapoja on monia. Unikouluakin voi pitää vähän pehmennettynä versiona.

Paras tapa olisi tietysti puuttua uniongelmiin jo silloin kun lapsi on pienempi, jolloin se on helpompaa.



Nyt kannattaisi kokeilla ensin esim. sitä, että isä menisikin äidin sijasta rauhoittelemaan yöllistä huhuilijaa. Joillain lapsilla tämä auttaa.