millä ihmeellä saan nuoren käyttäytymään

sellaisiahan ne nuoret ovat, armeija kasvattaa

Miehesi on juteltava pojalleen niin kuin " mies miehelle" ja sanottava, että tässä elämässä ei tule pärjäämään, ellei hallitse hyviä käytöstapoja, ja niiden oppiminen on hyvä aloittaa kotona. Ei tule saamaan hyvää työpaikkaa, jos ei osaa käyttäytyä ihmisiksi. Ja että ihmisiä tulee kunnioittaa jne. Ja tehdä sopimus, että tästä lähtien yritätte kaikki pitää hyvät käytöstavat kunniassa (joo, te muut osaatte kyllä jo) puolin ja toisin. Ja sitten sopia joku palkkio, kun tavoite on saavutettu.

mutta kun ei käyttäydy, kavereitten äidit kertovat...

Sanokaa sille, että sen pitää ansaita kaikki.

Mieheni tekee kaikkensa myös asian suhteen. Ei ota onkeensa...

Palkkiota ollaan kokeiltu hyvässä ja pahassa, viikkorahat poistettu tai korotettu. -hetken käyttäytyy ja kun saa rahan sama p*aska jatkuu ja nauraa vielä päälle

Eli ongelmat ovatkin vain puuttuvia taitoja, tuolta pojalta puuttuu hyvin käyttäytymisen taito ja sen voi kyllä oppia. Googlaa vaikka hakusanalla muksuoppi tai lainaa sen niminen kirja kirjastosta. Tepsii sekä eskari- että teini-ikäisiin.

sellaisia ne 16v. pojat vaan on! Omasikin sitten 16-vuotiaana.



T: 16v. pojan äiti

kesätöihin ollaan kannustettu, mutta vaatimukset on niin suuret että tuskin pääsee / otetaan mihinkään.

Olisi pitänyt poika kasvattaa nuorempana...

Vierailija:

Olisi pitänyt poika kasvattaa nuorempana...

No äitihän pääsee nyt helpolla...on kuulemma tehnyt jo osansa

Vierailija:

se vielä kestetään, harmittaa vaan kun vaikuttaa kuitenkin muiden lasten käyttäytymiseen, kuinka saisin heidät suojeltua tältä

Kyllähän se murrosikä on sellaista kapinavaihetta, mutta kyllä vanhempien esimerkki ja ohjaus kuitenkin auttaa elämässä eteen päin. Vaikka ei nyt juuri osaisiaan neuvojanne arvostaa, niin myöhemmässä vaiheessa ne kuitenkin nousevat mieleen ja kantavat hedelmää. Varmaan miehesi on tässä nyt avainasemassa, koska on pojan isä, mutta kyllä silti sanoisin, että kaikki aikuiset ovat oikeutettuja ja vastuussa nuorten ohjauksesta. Nykyään vaan ei tätä aina hyväksytä, kun halutaan pitää niin tarkasti omat rajat ja itsenäisyys. Nuori varmaan kuitenkin arvostaa jokaista aikuista, joka osoittaa välittävänsä hänestä, vaikka hän ei sitä nyt näyttäisikään - päin vastoin.



Miten pojan koulu menee? Oletteko olleet yhteydessä opettajaan? Opettajankin kanssa voi käydä jonkinlaista vuoropuhelua pojan asioista, etenkin jos on vielä peruskoulussa. Saisi sellaista tukea kasvatukseen mahdollisesti, sekä ope että vanhemmat.



Perheen kanssa yhdessä sovitut pelisäännöt ovat varmasti hyvä, ja niistä kiinni pitäminen. Sellaiset tietyt perussäännöt, joita ei ole liian montaa. Aluksi kai tiukemmat säännöt ja sitten kun alkaa sujua, voi vähän jo joustaakin, mutta ei liian aikaisin. Vasta kun alkaa ottaa vastuuta tekemisistään. Voisihan ne säännöt vaikka ensin kirjoittaa paperille ja jokainen laittaisi siihen puumerkkinsä. Niihin on sitten helppo vedota, jos niistä livetään. Tärkeää on kai myös sellainen puheyhteyden ja luottamuksen säilyttäminen. Niin että nuorikin kokee, että häntä arvostetaan ja häntä myös kuunnellaan ja hänestä välitetään. Keskustelkaa muiden murrosikäisten vanhempien kanssa kasvatusasioista ja opettajan kanssa. Hakekaa sellaista vertaistukea itsellenne.

Vierailija:

Kyllähän se murrosikä on sellaista kapinavaihetta, mutta kyllä vanhempien esimerkki ja ohjaus kuitenkin auttaa elämässä eteen päin. Vaikka ei nyt juuri osaisiaan neuvojanne arvostaa, niin myöhemmässä vaiheessa ne kuitenkin nousevat mieleen ja kantavat hedelmää. Varmaan miehesi on tässä nyt avainasemassa, koska on pojan isä, mutta kyllä silti sanoisin, että kaikki aikuiset ovat oikeutettuja ja

Koulu sujuu vaihtelevasti, samantyyppisiä ongelmia opettajakin havainnut. nyt haku ammattikouluun - ei tunnu kovasti kiinnostavan samoin ei työn tekokaan, mutta olemme sitä mieltä ettei kotiin jäädä laakereille lepäämään, vaan johonkin on haettava. Paperille ollaan sääntöjä sovittu, hetken tämä pitää sitten aivan sama asenne. vaatimukset viikkorahoista kovat, johon ei tietenkään olla suostuttu. Tuntuu hankalalta kun pitää kokoajan " kovistella" poikaa

Koulu sujuu vaihtelevasti, samantyyppisiä ongelmia opettajakin havainnut. nyt haku ammattikouluun - ei tunnu kovasti kiinnostavan samoin ei työn tekokaan, mutta olemme sitä mieltä ettei kotiin jäädä laakereille lepäämään, vaan johonkin on haettava. Paperille ollaan sääntöjä sovittu, hetken tämä pitää sitten aivan sama asenne. vaatimukset viikkorahoista kovat, johon ei tietenkään olla suostuttu. Tuntuu hankalalta kun pitää kokoajan " kovistella" poikaa

Puhutte vakavaan sävyyn kuin aikuiselle ihmiselle, täysin kiihkottomasti. Siis keskustelette aidosti. Onnistuisiko? Lähdette miettimään mihin tämä hällä väliä-asenne voi pahimmillaan johtaa, puhutte hänen toiveistaan ja miten niihin voi päästä. Sanotte, että autatte parhaanne mukaan, mutta että olet jo niin iso, että hänen täytyy kanssa käyttäytyä, jne. Itse olen huomannut huutamisen ja rangaistukset aika turhiksi, ja olenkin pyrkinyt ajattelemaan yhdessä lasteni kanssa. Tottakai välillä jokainen saa suuttua ja repsahtaa, eihän tässä kukaan täydellinen ole. Olen yläkoulun ope, ja olen huomannut tämän myös hankalien luokkien kanssa parhaimmaksi keinoksi. Harvoin tarvitsee montaa keskustelua käydä, kun oppilaat tai omat lapset tajuavat, että on heidän elämästään kyse, ja että minä en ole este heidän elämälleen, vaan apu. Toki täytyy rajatkin olla, en siis tarkoita, että annatte kaiken automaattisesti, vaan kaikki pitää edelleen saada ansaitusti.