Mun 13-vuotias polttaa tupakkaa :(

Nyt kannattaa vaan eka itse sisäistää asia ja sen jälkeen sanoo tytölle, että tiedät, mutta olisi ollut kiva jos olisi itse kertonut. Tytölle jää se kuva, ettet olekaan niin " tiukkis" ja sinulle voi oikeasti kertoa ihan kaikesta, myös niistä negatiivisista jutuista, ja niistä, joista luulee sinun suuttuvan. Jos nyt rupeet huutaan ja rankasemaan, se ei auta mitään. Tyttö ei todellakaan lopeta polttamista sen takia, mutta ei myöskään koskaan uskoidi sinulle missään asiassa. Ja entäs sitten kun tapahtuu jotain pahaa, missä tarvitsisi äidin neuvoja ja apua, mutta ei uskallakkaan sanoa kun tietää että äiti suuttuu?

Täytyy kyllä myöntää että mulla viisari heilahti aika mukavasti punasen puolelle kun huomasin kuvat. Onneksi tyttö on nukkumassa, joten saan itse vähän rauhoittua.



Huomenna jokatapauksessa pitää ottaa asia puheeksi, saa nähdä mitä siitä seuraa ja mitkä on meriselitykset?

Teinithän ovat joka tapauksessa niin itsetuhoisia, että kertovat tämän jälkeen kaiken ihan vaan sen takia, että ei tarvi ite viillellä ku äiti hakaa.

Se että keskustelee asiasta niinkun aikuiset ihmiset, kuuntelee ym. ei tarkoita, että silitellään päätä ja lapsi ajattelee että jee äiti diggaa ku mä poltan. Voi sitä antaa neuvoja ja ohjata lasta sekä kertoa mielipiteensä ihan asiallisestikin.

Ei oo suakaan järjellä pilattu:) no se on nähty kyllä ennenkin..

Oli se sitten vanhemiilta vihaisuutta tai säikähdystä niin aina hirvittävä HALOO ja siksi en mitään uskaltanut kertoa (en mistään haavoista tai kaatumisista, kuukautisista tai ongelmista..). Pelkäsin että alkaa taas hirvittävä rumba ja selvittely ja kaikille kertominen ja saarnailu.



Minä aion tehdä toisin ja olla asiallinen, rauhallinen ja sanoa vain että kaikki selvitetään, ei hätää oli kyse sitten jostain mokasta tai vahingosta.

Niitä on ihan kiva kuunnella. Varmasti tulee jotain tyyliin: " eiku ne on vaa poseeraamiskuvii, emmä oikeesti polta" :)

Sano vaan että olet surullinen kun tyttö on alkanut polttaa, sillä keuhkosyöpä on kamala sairaus. Kerro kunnon tarina jostain kaveristasi/miehen kaverista/ ex naapurista tms joka kuoli syöpään reilu 3-kymppisenä kun oli kessuttanut jostain 10-vuotiaasta asti. Älä säästele yksityiskohtia ja perheen surua kun kuolo korjasi tämän fiktiivisen tyypin. Ehkä tyttäresi jää pohtimaan asiaa, ja tajuaa että röökaaminen on idioottien hommaa.

että kertoo, että vaatteet löyhkää pahalle, ja että varsinkin pussaillessa maistuu ja haisee pelkkä tupakka.

Meidän perheessä sai kyllä kertoa kaikki positiiviset jutut, mutta ei voinut koskaan puhua tunteistaan tai elämästään oikeesti. Musta oli ihan hirveetä valehdella vanhemmille, mutta niille ei voinu puhuu tottakaan noista asioista. Ryyppäsin, poltin, panin, kaikkea salassa. Olisi ollut niin ihanaa voida sanoo äitille kun mun raiskattiin, saada tukea, tai sen jälkeen kertoa että käyn psykologilla, ja minulle on paikka mielenterveyspuolella sairaalassa, mutta sinnekään en voinut mennä, kun en halunnut että porukat saa tietää mun ongelmista. Olisi ollut ihanaa kertoa niille sillon, kun olin rakastellut ekan poikakaverini kanssa ekan kerran, olisi ollut ihanaa sanoa, että menen kaverille bileisiin, olisi ollut ihanaa kun ei olisi joka tupakan kohdalla tarvinnut miettiä, että mitä äiti tekee, jos näkee tän jostain puskasta, istuuko tälläkertaa viikon putkeen kodinhoitohuoneen pöydällä itkemässä, vai tuleeko turpaan. Jopa kun menin kihloihin 17 vuotiaana (en naimisiinmeno tarkoituksessa) siitä tuli niin hirveä huuto ja poru, että koko iloinen asia meni pilalle.



Yhe edelleenkään en osaa puhua kenellekkään tunteistani, en kertoa mitään negatiivista, niin minut on kasvatettu.

Mutta varmasti kasvatan omat lapseni niin, että heillä on aina joku, ei huutamassa, vaan kuuntelemassa, auttamassa, ja kesksutelemassa.



Kukaan teini ei lopeta polttamista tai mitään muutakaan sen takia kun " no äiti suuttu ku sai tietää ni en viitti enää suututtaa"

Vierailija:

Teinithän ovat joka tapauksessa niin itsetuhoisia, että kertovat tämän jälkeen kaiken ihan vaan sen takia, että ei tarvi ite viillellä ku äiti hakaa.

Se että keskustelee asiasta niinkun aikuiset ihmiset, kuuntelee ym. ei tarkoita, että silitellään päätä ja lapsi ajattelee että jee äiti diggaa ku mä poltan. Voi sitä antaa neuvoja ja ohjata lasta sekä kertoa mielipiteensä ihan asiallisestikin.

Ei oo suakaan järjellä pilattu:) no se on nähty kyllä ennenkin..

Jos pentu on niin tyhmä, että alkaa vetää röökiä heti kun ala-asteelta pääsee, niin sen kanssa pitää sitten keskustella samalla tavalla kuin aikuisen? 13v. on vielä ihan lapsi ja hyppää ryhmäpaineen alaisena vaikka kaivoon ' koska kaikki muutkin niin tekee' .

Jännä miten sulla tuli heti mieleen, että mun mielestä lasta pitäis vetää ton takia turpaan :)) Parempiakin keinoja kun on. Oletko koskaan ajatellut, että vanhemmat aika pitkälle päättävät siitä, missä ja mihin aikaan LAPSI missäkin liikkuu? Seuraa on vaikea teinille enää valita, mutta rahahanat voi iskeä kiinni jos siihen on aihetta.

Itse varmaan istuisin tytön kanssa huomenna kahdestaan keittiönpöydän ääreen, kysyisin, miksi tämä polttaa ja kertoisin että luottamukseni häneen on kokenut pahan kolauksen minkä takia ' etuuksia' karsitaan. Eli viikkoraha jäihin, koulusta suoraan kotiin ja kavereiden kanssa ei vähään aikaan lähdetä mihinkään venkslaamaan.

Tuntuu joillakin (ei ap) olevan vanhemmuus tosi hukassa, kun vaihtoehdot on joko korville vetely tai päänsilittely.

Vielä varoituksen sana: saat luultavasti kuulla olevasi maailman paskin mutsi jne jne. mutta muista, että SINÄ olet vanhempi ja VASTUUSSA lapsestasi.

Mä tossa etsin sivustoa jossa olis tupakoivien ihmisten sisuskaluista kuvia, suonista ja tottakai keuhkoista.

Kattokoon niitä, jos se vaikka vähän säikäyttäis.



Mä olen oikeesti vaan pettynyt, en niinkään vihainen. En mä rupea päätä silittelemään mutta teen selväksi sen että tupakointia en hyväksy. Tosin kyllä toi tyttö mun kannan tietää, ja ei ainakaan ole nyt mitenkään sitä estänyt.

Toivon että olis vaan kokeilu tytön puolelta ja että se jostain sais järkeä sen verran että lopettaa heti alkuunsa. Kurjaa on sekin että tytöllä on astma. Justiinsa käytiin kontrollissa ja lääkäri sanoi että jos hyvin menee, niin ensi kerran kontrollissa voitaasiin miettiä koko lääkityksen lopettamista. Ja sitten se menee ja vetää röökiä!



ap

Ruhmän paineet on todella kovat, eikä mitkään vanhempien tiukat säännöt auta tippaakaan.



-kotiaresti --> karkaaminen kotoa (ei vaikea löytää yöpaikkaa kun on nykyään netti ja jos on kavereita)



-ei rahaa -->lainaa, varastaa



Minua eikä minun samaan tilanteeseen (vanhemmat yrittävät estää säännöillä) " joutuneita" ystäviäni valitettavasti ei pidellyt mitkään vanhempien vihassa laatimat säännöstelyt. Tilanteet vain pahenivat.



Todennkäöisesti mikään ei olisi saanut lopettamaan tupkaoimista, se lopetettiin itse sitten aikuisuuden kynnyksellä, kun niitä neuvoja ja järkeä alkoi käyttämäänkin. Vaikka kuinka ne terveysriskit ja muut tajuaa, niin niitä ei voin osaa suhteuttaa itseensä koska se " kun muutkin" -on äärimmäisen pakottava tekijä joillakin nuorilla yksilöillä. Ja ne keillä ei ole tuskin sitä tupakoimista koskaan aloittavatkaan.

jos tyttö on tupakkaa päättänyt polttaa.



Ei mua ainakaan estänyt mikään. Enää en polta, mutta aloitin 12-vuotiaana ja lopetin 26-vuotiaana. Tupakka koukuttaa aika nopeesti.

Vierailija:

Ruhmän paineet on todella kovat, eikä mitkään vanhempien tiukat säännöt auta tippaakaan.

-kotiaresti --> karkaaminen kotoa (ei vaikea löytää yöpaikkaa kun on nykyään netti ja jos on kavereita)

-ei rahaa -->lainaa, varastaa

Minua eikä minun samaan tilanteeseen (vanhemmat yrittävät estää säännöillä) " joutuneita" ystäviäni valitettavasti ei pidellyt mitkään vanhempien vihassa laatimat säännöstelyt. Tilanteet vain pahenivat.

Todennkäöisesti mikään ei olisi saanut lopettamaan tupkaoimista, se lopetettiin itse sitten aikuisuuden kynnyksellä, kun niitä neuvoja ja järkeä alkoi käyttämäänkin. Vaikka kuinka ne terveysriskit ja muut tajuaa, niin niitä ei voin osaa suhteuttaa itseensä koska se " kun muutkin" -on äärimmäisen pakottava tekijä joillakin nuorilla yksilöillä. Ja ne keillä ei ole tuskin sitä tupakoimista koskaan aloittavatkaan.

Ton ikäisellä pitäisi olla sen verran järkeä päässä, että tajuaa mokanneensa kun vanhemmat osoittavat olevansa aidosti pettyneitä ja huolestuneita. Jos kotona on normaalit turvalliset oltavat ei tavallinen nuori ala karkailemaan ja varastamaan. Mun mielestä tärkeintä tossa tilanteessa on osoittaa että luottamus on mennyt ja se pitää ansaita takaisin. Vois myös yrittää varata uutta aikaa sille astmalääkärille joka vois selittää lisää tupakan vaaroista. Murrosikäisen on ehkä helpompi kuunnella jotain muuta aikuista kuin omia vittumaisiapaskapäänatsivanhempia.

kun olin arestissa niin tietysti karkasin aina, yöks, tai vaan vähäks aikaa. Elin niinku ennen arestiaki, mitä vanhemmat voi tehdä, lisää sitä tehoamatonta arestia?

Tuossa iässä pöllitään muutenkin niin paljon, ettei ole mitään väliä onko rahaa, joko pöllitään itse, tai kaveri pöllii. Minulla oli " opettaja" kokeneempi kaverini, joka opetti miten saa hälyttimet pois ym.

Tupakasta kun on kyse niin ei tarvi ees pölli kun kaverit heittää.

Kun jäin ekan kerran kii tupakasta, jouduin arestiin, kaverini toi minulle röökit ovelle ja poltin olohuoneessa, oli hauskaa kattoo ku äitillä kärtsäs hermot. Poltin pilveä sisällä myös, värjäsin hiukset äitin kielloista huolimatta (ihan vaan ärsyttääkseni) ym. Aina ennen kotiin menoa vedin stringit mahdollisimman näkyville, käärin paidanmahdollisimman lyhyeksi, ja joskus jopa esitin että olen kännissä, kaikki vaan jotta äitillä menis hermot mahollisimman pahasti:)

Ja juu, ei ole tästä montaa vuotta aikaa, mutta nykyään en polta, juon vain isoina juhlina ym. Kyllä niille teineillekin omat aivot kasvaa:) Ja juu, ei ole ylpeä teinivuosistani

Säälittävää, ettei teinillä ole ollut järkevämpää käytöstä. Hiukka kyllä nolottais jos olisi noin käyttäytynyt vanhempiaan kohtaan.



Tää sukupolvi on juuri sitä, jotka kasvattaa omat teininsä niin, että " ostan sille sidukat ja tupakat kun ei niille ny kuitenkaan voi mitään. Ja onhan se mukavampaa kun ovat yötä luvan kans kavereillaan kuin että karkaisivat. Saadaan mekin miehen kans mahdollisimman paljon yhteistä aikaa kun 11 vuotiaamme kulkee kaljakassin kans kaupungilla yöt"

Kaikkihan sitä kokeilee jossain vaiheessa nuoruutta. Huomaat kyllä, jos tyttö alkaa polttaa säännöllisesti. Jos on oikein kuvia otettu tupakan kanssa, niin se on varmaan ollut ihan erityinen tilanne eikä tarkoita sitä, että tyttö päivittäin polttelisi.



Vaikeahan tuota asiaa on ottaa esille, koska tyttö voi loukkaantua siitä, että olet käynyt nuuskimassa hänen kameraansa. Itse ehkä antaisin olla ja seurailisin tilannetta.

Haistaisit kyllä, jos tyttö polttaisi säännöllisesti.



Kun asia selvisi kameraa penkomalla, en ottaisi edes asiaa esille. Lisää vain epäluottamusta välillenne, jos tunnustat tutkineesi kameran.

Vaikka olen ns. " kunnon perheestä" , eli kotona kaikki oli hyvin, niin ilmeisesti luonteeseeni kuuluu tietynlainen " kapinahenki" , joka korostui murkkuiässä.



Tein kaikkea tyhmää, mutta tekemisilläni on kuitenkin itse määrittelemäni rajat. (Määrittely ei tosin ollut tietoista, mutta jossain takaraivossa sellainen oli olemassa...)



Olen vilpittömästi sitä mieltä, että vanhempien tulee opettaa lapsi ajattelemaan omilla aivoillaan. Ylhäältä päin annetut rangaistukset ja mahtikäskyt eivät todellakaan toimineet omalla kohdallani.

Ja kuten joku yllä jo kirjoitti, niin JOS nuori ei välitä rangaistuksista, niin minkäs vanhemmat sille mahtavat? (Toki suurinta osaa nuorista voinee kiristää jollakin, mutta kaikkia ei voi)



Ja monesti nuori voi joutua vaan pahempiin ongelmiin, jos esim. rahahanat laitetaan vuodeksi kiinni. Hän voi olle kohta joka puolelle velkaa, ja sen seurauksena alkaa tekemään palveluksia (varastamista tmv. rikollista) muille. +toki nuori saattaa varastaa itselleenkin, jos viikkorahat on jäädytetty.



Loppujen lopuksi ja PAHIMMILLAAN (huom!) nuoren muutamat kameralla tallentuneet poskarit, voivat paisua kuin lumipallo, tyyliin;

-Viikkorahat pois

-Lainailua multa

-Varastelukierre koska rahaa ei ole

-Palvelusten tekeminen " velkojille"

-Huumeet

(joku kenelle on velkaa, voi pyytää nuorta varastamaan itselleen merkkifarkut tmv. nuorta jännittää, ja joku vinkkaa että näillä parilla tabletilla jännitys katoaa jne. jne.)



Niin, niistä " omista rajoistani" sen verran, että vaikka olin kamala murkkuna, poltin, join, biletin, lintsasin, häiriköin koulussa, varastelin kaupoista, jne. jne. Niin AINA oli tolkku mukana kuitenkin jollain tasolla.



Tietyllä tavalla kunnioitin vanhempiani jollakin tasolla, en ollut niin ilkeä kun olisin voinut olla, enkä ärsyttänyt tahallani (esim. polttanut kotona tmv. )



En koskaan ryypännyt epämääräisessä porukassa, vaan kavereiden ja näiden kavereiden seurassa.

Pidin huolen, etteivät arvosanani laskeneet ihan pohjalle, tosin minulle koulukäynti on ollut helppoa, pienellä lukemisella olen saanut ok. numeroita.



Lopetin varastelun suunnilleen samoihin aikoihin kun täytin 15-vuotta, ja pidin huolen etten koskaan jäänyt kiinni. Itse asiassa minulla on varmaankin joku vaisto (muissakin asioissa huomannut;) etten pystynyt varastamaan mitään joinain kertoina, ja juuri niinä kertoina kun en mitään ottanut, taskuni tarkastettiin.

En ole ikinä tehnyt mitään todella typerää, eli en ole poliisien kanssa koskaan ollut tekemisissä millään muotoa, mitä passin/ajokortin asemalta hakenut:)



Koskaan en ole huumeita käyttänyt (poislukien pilvi satunnaisesti, mutta sitä en edes huumeeksi laske, alkoholi on pahempi)





Ja varsinainen vastaus ap:n kysymykseen; Älä huuda, äläkä meuhkaa lapsellesi.

Opeta lapsi ajattelemaan omin aivoin. Minulla olisi tupakka jäänyt ensimmäisiin poskareihin muutaman vuoden tupakoinnin sijasta, jos minut olisi viety sairaalaan/saattokotiin katsomaan (keuhko)syöpään kuolevia.

Jos mahdollista, ota lapsi kyytiin, vie hänet sairaalaan tmv. (älä puhu mitään että olet penkonut kameraa tmv. ) pienelle kierrokselle, ja aja hiljaa kotiin. Sinun ei edes tarvitse sanoa sanaakaan lapsellesi, hän ymmärtänee asian ihan itse...



Ja silloin hän todella on polttamatta! Koska syy olla polttamatta ei ole se kun äiti kieltää, vaan koska hän ei itse halua polttaa.

mulla 14v tyttö ja olen kans kovasti odotellut, että koska meillä. Onneksi kaveripiiri ei polttele ja ainakin vielä suhtautuu vihamielisesti/pitää luusereina tupakoijia. Tiedän, että kyllä jossain vaiheessa kokeilee, mutta meillä luvassa hyvä palkkio jos ei polta 18v mennessä ja oletan ettei ennen sitä kokeile. Sillon toivottavasti jo järkeä enemmän. Tuttavapiirissä ei ole kuin 2 tupakoitsijaa.

Poltatan sillä askillisen tupakkaa yhdellä kertaa, varmasti saa tarpeekseen röökistä.



Itse aloin polttaa 13-vuotiaana, äitini huusi ja raivosi, muttei se mitään auttanut. 15-vuotiaasta lähtien vanhemmat ostivat tupakkani :(



Olin 25 vuotta totaalisesti koukussa, nyt olen ollut kolme vuotta tupakoimatta, ja teen IHAN MITÄ VAAN, jottei lapseni joutuisi samanlaiseen riippuvuuteen.