2-vuotiaani kiroilee :( Miten opetan tavan pojalta pois???

Että lopetatte itte kiroilun, ettekä välitä lapsen kiroilusta. Kun huomaa ettei noi sanokaan mitään, niin unohtuu.. Kai.. =)

1. Lopetatte kiroilun, MUTTA ei se siihen lopu lapselta,saati itseltä, tai ehkä tapa tulee isovanhemmilta jotka on niin jääräpäitä etteivät lopeta...

2. Ette naura kiroiluille.

3. Opetatte Voi viulu, Voi vene, voi pönttö, tai mitä tahansa korvaavia. Tämä toimii parhaiten.

4. Opetatte että ainakaan lapset eivät kiroile, jos tulee erittäin tiukka paikka. Pitää sanoa että voi vene. Ihan samalla lailla jäähylle kuin muutenkin. Mut se on äärikeino. Muuten lapsi oppii että se on hauskaa kiroilla..

5. Viette lapsen wc-pöntölle. Sinne menee myös kakka-pissa-sanat wc-pöntölle ja huuhdotaan wc päälle, sinne menivät. Mutta tästäkin voi tulla hauska leikki. Mutta toimii esim. ruokapöydästä lähtiessä. Pesee samalla kädet ja naaman. Muuten tämäkin jäisi meillä tekemättä, niin onpa nyt oppinut senkin samalla, että aina ruokailun päälle (kun menee ehkä riehumiseksi ja alkaa tulla lapsen mielestä hauskoja sanoja) mennään wc:hen pesemään kädet ja naama sotkuista.

Meille ei ainakaan kannata sanoa, että lopettakaa itse kiroilu, sillä meillä ei kiroilla. Ei käytetä niitä sanoja joita tytär joskus täräyttää. Onneksi näyttäisi menevän ohi.

Meillä eri asiat on toimineet eri aikoina, kuten monessa muussakin kasvatuskysymyksessä...



Meidän tyttö alkoi ekan kerran kiroilla alle kaksivuotiaana, puistossa isommilta lapsilta oli oppinut. Silloin me teeskenneltiin ettei ymmärretä, että se sanoo sanat väärin. Vippu? Lippuako sä tarkoitat? Se ei ole vippu vaan LIPPU... jne. Se hämmensi lasta noin pienenä.



Noin 2,5-vuotiaana kiroilu tuli hetkeksi uudelleen takaisin, selvästi shokkiefektiksi tarkoitettuna, ja silloin se karsiutui kun vain tuhahtelimme sille ja ohitimme asian sillä. "Höpö höpö miten hölmöt puheet sulla on."



Nyt kun lapsi on 3v, se saattaa joskus vihastuspäissään yrittää kiroilla mulle, ja koska se sävy on tosiaan vihainen niin on luontevaa kytkeä kiroilusta toruminen siihen muuhunkin kiukutteluun. Sanon tiukasti että tuollaisia puheita ei täällä suvaita, ja ellei kiukuttelu lopu niin saa mennä jäähylle miettimään asioita. Tällä hetkellä tuntuu toimivan parhaiten.



Saa nähdä mikä on seuraava vaihe - aina puolisen vuotta menee ilman kirosanoja ja sitten lapsi yrittää niitä uudelleen pari kertaa. Hohhoijaa.

niin sitten poikasikin unohtaa sen kun ei enää kuulee sitä muualtakaan.

Meillä kanssa 2v ja oppinut sanomaan vihtu. Joka me käännetään fiksuksi ja hoetaan sitä aina kun poika sanoo vihtu niin korjataan eikun fiksu.



Hänen isänsä hokee aika paljon v-sanaa ja tottakai poika on sen oppinut kun isänsä kanssa viettää kaiken aikansa.

Minä olen siis jo suuni siivonnut, mutta isännältä tahtoo edelleen lipsahdella... Ja sitä myöden poika osaa sitä yhä vain toistaa...



Tähän asti olemme sen vain ohittaneet ja jatkaneet niin kuin emme kuulisikaan, mitä poika juttelee, mutta vieraita se hämmennyksen jälkeen tahtoo naurattaa (minua itkettää)...



Kiitos hyvistä neuvoista, täytyy alkaa miettimään jo sitä jäähylle laittoa, jos yhä vaan jatkaa (ja puhutella isäntää tiukasti asiasta...)



ap

Minusta se liittyi jotenkin siihen, että hänen sanavarastonsa alkoi tosissaan kasvaa ja hän alkoi silloin ymmärtää abstraktimpiakin termejä. Meillä kotona ei paljon kiroilla, mutta ilmeisesti ne vaan tarttuu pienelläkin kuulemisella... Silloin poika myös matki kaikkia aikuisten sanontoja ja mainosten hokemia ym. Me ei kiinnitetty asiaan mitään huomiota, jos lause sisälsi ruman sanan, niin jätettiin koko asia huomioimatta. Pari kuukautta kesti, mutta häipyi sitten itsekseen. Tuon ikäiselle negatiivinenkin huomio on huomio! Ja haluavat huomiota keinolla millä hyvänsä...

Eli 2v ei ymmärrä vielä kirosanojen merkitystä vaan toistelee niitä, koska ne ovat lapsen korvaan mukavan kuulosia, ja helppoja sanoja. Vaihe on ohimenevä, ja hankala ns. kieltää ihan parivuotiaalta.