Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lasten sosiaalinen kasvaminen ja päivähoito
25.02.2008 |
Minua on alkanut mietityttää, että kuinka pienenä lapsten sosiaaliset " piirit" muodostuvat, ja kuinka pienenä joukkoon pitää päästä mukaan/löytää " omia" ystäviä että ehtii??
Lapseni on 3,5.v ja on ollut puistossa 2.v lähtien 3h/päivä. Tässä välissä lapseni oli pois puistosta 4kk ja nyt hänen " vanhat kaverit" puistossa ovat tietenkin jo muodostaneet uusia piirejä. Nyt lapseni on menossa takaisin sinne, ja ensi syksynä aloittamassa myös päiväkodissa mikä on puiston yhteydessä. Tuntuu että puistoon palaaminen ja kavereiden saaminen " takaisin" ei ole ihan helppoa. Onko tosiaan niin, että sosiaaliset ryhmät alkavat muodostua näin pienenä? Vanhemmilla tuntuu olevan kovat pohdinnat siitä, että mihin päiväkotiin pitäisi mennä jne. että ei sitten olisi yksinäinen esikoulussa/koulussa. Tuntuu aika julmalta peliltä.
Aiemmin sisareni lapsi siirsi koulun aloitusta vuodella koska ei olut koulukypsä, ja se on mielestäni vaikuttanut hänen koko ala-asteaikaan, on ollut vaikea tulla ryhmään sisään, saada kavereita omalta luokalta jne.
Pelottavaa että jo näin pienestä iästä lähtien alkaa ryhmäjaot, ja tietenkin jokainen toivoo, että se oma lapsi löytää omat ystävät eikä jää yksin.
Kommentit (8)
En minä nyt sikäli huolissani vielä ole että lapseni on koko elämän nyt ilman kavereita, mutta ihmetyttää vaan että näin pienestä ne ekat ryhmäjaot alkaa, joku jäädyttää jonkun ryhhmän ulkopuolelle jne.
Ja joo, en muista yhtään ystävää ajalta kun olin olin 3.v. Vanhimman ystäväni olen tuntenut 5.v lähtien.
ap (huolissaan, mutta enemmänkin aloituksen oli tarkoitus herättää keskustelua ja ajatuksia)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutsutaan niitä puistokavereita kotiin leikkimään, tutustutaan päiväkotikavereiden vanhempiin.
Jos lähistölle muuttaa lapsia, ei muuta kuin heidän kanssaan juttelemaan ja siinä ne lapsetkin saa mallia miten voi tutustua. Omaakin lasta voi ohjata siinä, että pyytää yksinäisen oloisia leikkimään.
Meillä naapuritaloon muutti uusi tyttö, joka vaikutti kivalta kun pari kertaa juteltiin pihassa lyhyesti oman tytön kanssa. Vähän ajan päästä kerran huomasin, että tyttöni leikki kahden oman kaverinsa kanssa pihalla ja uusi tyttö yksikseen jonkin matkan päässä. Kävin vain vihjaamassa, että voisivat pyytää hänetkin mukaan, eivät olleet oman leikkinsä touhuissa tulleet sitä ajatelleeksi. Mutta hetken päästä näin miten uusikin oli otettu mukaan. Kouluikäisetkin tarvitsevat vielä ohjausta.
Vanhin lapsi oli kotona hoidossa kouluikään saakka. Hän on saanut hyviä ystäviä koulusta.
Muut lapseni ovat olleet nyt jo kahdessa päiväkodissa. Kavereita heillä on ollut molemmissa. Keskimmäinen menee syksyllä kouluun, missä ei varmasti ole yhtään eskarituttua tai päiväkotikaveria. Nuorin vaihtaa päiväkotia ja seuraavan vuonna menee samaan kouluun siskojensa kanssa eli hänenkään päiväkotikaverit eivät tule samaan kouluun. He varmasti saavat kavereita koulusta aivan samalla tavalla kuin siskokin on saanut.
Vasta kouluiässä ne kunnon ystävyydet kehittyvät. Siinä vaiheessa voi kertoa kaverille luottamuksellisia asioita. Sitä ennen kaveruus on pelkkää leikkimistä ja sitä vo tehdä melkein kaikkien kanssa. Vasta kun persoona tulee esille, silloin ystävyyskin voi syntyä lasten kesken.
omasta lapsuudestani. Tuntuu tosi oudolta, että suhteet muka lyötäisiin lukkoon jo kolmivuotiaina.
Lapseni ovat kotihoidossa, mutta ovat saaneet kavereita kerhosta ja ennen kaikkea siten, että minä ja lasten kavereiden äidit olemme tutustuneet toisiimme ja kyläilemme toistemme luona.
Puistoelämä menee muutenkin sykleissä: äidit palaavat töihin, toisaalta uusia vauvoja syntyy ja isompia sisaruksia otetaan pois päiväkodeista ja he taas aloittavat puistoiluja.
Meilläpäin viisivuotiaita puistoilijoita on jo vähän, mutta tuollaisia 3-4-vuotiaita on vielä melko paljon. Onneksi on kuitenkin kerhoja ja harrastuksia, missä voidaan käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin saada 3-vuotiaan päiväkotiin kesken talven, mutta pk:n johtaja sanoi, että kaverisuhteet ovat jo muodostuneet tälle talvelle ja suositteli siksi perhepäivähoitoa. Aika outo vastaus. Nyt meillä olisi 4-v. menossa päiväkotiin ja kyllä minä mietin tosissani, että mihin haen ensi sijaisesti. Olen yirttänyt saada lapselle kotiin kavereita, kutsunut muita lapsia kylään yksin tai vanhempien kanssa, mutta tuloksetta. Olemme asuneet täällä vasta pari vuotta, joten sukulaisia tms. entuudestaan tuttuja ei ole. Eipä ole kukaan halunnut omaan lastaan minun lapselleni kaveriksi. Äidit ilmeisesti pelkäävät, että lapseni viivästynyt puheen kehitys on tarttuvaa. Niinpä laitan lapsen nyt päiväkotiin, ihan vain sen vuoksi että hän saisi kavereita ja tärkeää harjoitusta puhumiseen. Itse olen kotona vauvan kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Usko pois, että kaveripiiri ehtii vaihtua moneen kertaan siitä kun lapsi on 3-vuotias. Jengiä muuttaa pois, muuttaa seudulle, voitte itse muuttaa, kavereita saadaan ja menetetään ja dumpataan... Montako niistä ihmisistä SINÄ vielä tunnet, jotka 3-vuotiaana tapasit? Minä en yhtään. En edes muista heitä, äiti heistä vain on kertoillut.