Lohduttavia sanoja ja vinkkejä viimeiseen kuukauteen raskaudessa :)

Rv 38+1

niin kaukana, mutta silti lähellä... vaikka synnytys pelottaa niin päivä päivältä se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kun tää piinaus :)

mutta kun mietit sitä jälkeenpäin niin ei se nyt niin pitkää ollutkaan. Kyse on enää muutamasta viikosta. Palkinto on kuitenkin se paras mahdollinen. Yritä vielä nauttia tästä ajasta ja tee jotain mukavaa. Pian se on kuitenkin ohi. Se, että keho ja varsinkin mieli alkaa olla kypsä on vain valmistautumista raskauden päättymiseen. Jokainen päivä on lähempänä synnytystä ja pian sekin on jo ohi. Sylissä on pian pieni ihminen. Tätä aikaa, et saa koskaan enää takaisin. Voimia loppuraskauteen!

muuten mutta synnytys ei pelota, ajatus tuntuu helpotukselta.

pahimmat ajat jo takana



tsempit vikaan kuukauteen

harmi vaan kun ei pysty tekeen mitään sellasta normaalia näiden käsien kanssa ja liikkuminenkin on jo todella hidasta ja epävarmaa :)

Toki vanhempien lasten kanssa puuhaillessa ajatukset menee väkisinkin muualle, mutta heti kun on " hiljainen hetki" kääntyy ajatukset tulevaan synnytykseen.

Näin mennyt viikko pari.

2.

Nimim. itse sain keskenmenon viikolla 16. =(

Ihanan jännittävää ja kutkuttavaa aikaa. Leppoisaa oleskelua, ulkoilua, leffoissa käymistä... Ihanaa taianomaista aikaa. Vauva syntyi ihan passeliin aikaan rv 41+6.



kakkosen kohdalla päviät menivätkin sitten ihan itsestään esikoisen kanssa ulkoillessa ja touhutessa. Kakkonenkin tuli rv 41+6.



Tämä kolmas raskaus menee toivottavasti myös pari viikkoa yli. Ihanat loppuviikot -tervetuloa!

Vierailija:

Tämä kolmas raskaus menee toivottavasti myös pari viikkoa yli. Ihanat loppuviikot -tervetuloa!

vaikea liikkua ja maha pinkeä, liitoskivut karmivat ja näytän valaalta ja tuntuu ettei minusta voi enää ihmistä tullakaan. Ja kaikki puhuu vaan vauvoista mulle ja miten karmeaa on kaksosten kanssa, voi kun joku puhuis vaikka harrastuksista tai jostain...



ei jaksa lenkkeillä, kenkiä on vaikea saada jalkaan, seksi on loppunut ja hellyyskin tainnut mennä, ei saa nukuttua kunnolla ja vessassa pitää juosta koko ajan. Mitkään vaatteet ei mahdu päälle, takit jää auki ja housut vatsan alle roikkumaan.



Saikulla olen töistä ja kohta äitiyslomalle, synnytykseen vielä kuukausi vähän päälle ehkä.



Tuleekohan musta enää ihmistä tai kelpaankohan koskaan enää kellekään?

Itselläni lapsiluku täynnä, enkä siis enää koskaan saa tuntea sitä möyrintää mahassa. Olihan niitä vaivojakin, mutta aika kultaa muistot...