Miksi juuri te olette varakkaita? Oletteko itse ansainneet rahanne, menneet hyviin naimisiin, perineet vai myyneet firman/asunnon tms. " juuri oikeaan aikaan" ?

Tutkimustenkin mukaan perhetausta määrää suurimmalla osalla tulevaisuuden. Duunariperheiden lapsista tulee usein duunareita jne. Lapset perivät asenteen ja elämäntavan vanhemmiltaan.

Ostimme ekan asunnon melkein heti (olimme hullun rohkeita, joka kannatti) ja saimme molemmat hyväpalkkaiset uudet työt. Mies koulutuksella ja minä muuten vain (ei suhteita kun en ketään tuntenut ko. firmasta!) Aloimme ostella osakkeita ja rakensimme, välillä myimme ja saimme rahaa. Nyt meillä on aika paljon osakkeita ja kivat tulot. Olemme pyörineet monenlaisessa yritysmaailmassa. Olemme siis kaiken rakentaneet itse, mutta tietysti on ollut paljon onnea matkassa. Mies on varmaan kotoaan perinyt yritteliäisyytensä.



Olemme kaikesta huolimatta olleet aina onnellisia! Ei se varakkuus vie onnea, jos se raha ei ole ykkösasia elämässä. Meille tuo kaikki on ollut enemmänkin harrastus. Ja ei se raha tuo onneakaan, vaan elämä täytyy olla muutenkin hyvä ja antoisa. Sanottaisko näin, että se raha vain helpottaa elämää, kun ei tarvitse joka päivä kipuilla rahan kanssa. Ja raha tuo mahdollisuuksia elämään.

allekirjoita. Minä ja mies ollaan molemmat duunariperheistä(mun perheissä jopa ihan peruskoulupohjaisia duunareita) ja silti me kummatkin olemme hyvin kouluttautuneita ja mielestämme keskivertoa paremmin toimeen tulevia..

Mies taas on osittain tehnyt rahansa itse (kouluttautumalla, perustamalla oman firman), osittain saanut perintönä huomattavan määrän omaisuutta. Suomen oloihin nähden me varmaan ollaan ns. rikkaita, mutta enpä tiedä onko sillä meidän onnellisuuden kanssa mitään tekemistä. Ja mieheni kanssa olisin ilman hänen rahojaankin.

sanoinko, että kaikilla on näin? Ehkä yksittäisne ihmisen kokemus ei horveästi kerro asiasta?



Tilastojen mukaan perhetausta periytyy vahvasti mm. koulutusasteen osalta.

Vierailija:

Mun mielestä se ei ole varakkuuden mittari.. Mutta onko ihmiset jolla rahaa kun roskaa onnellisia tai onko heillä aikaa perheelle/ parisuhteelle?

Tai että heillä ei olisi aikaa perheelleen? Olet niin väärässä kuin voit ikinä ollakaan, mutta voin lohduttaa sinua sillä, että ymmärrän kantasi. Varmasti vaikea kestää sitä, että joku voi saada kaiken.

korkealle ja ollaan hyväpalkkaisissa töissä.

Mä luulin että oma 5500 e olisi jo hyvä, mutta ei ilmeisesti av:llä...

Kyllä mun mielestä on ihan ansaittua, sen eteen on tehty töitä ja otettu riskejä.

meillä neljä ihanaa tervettä lasta. Voiko muuta toivoa?

Ollaan kouluttauduttu ja tehty kunnolla työmme ja sitä kautta päästy nykyisiin töihimme, joista tienataan oikein mukavasti. Tuuria on ollut matkassa, että ollaan päästy näihin työpaikkoihimme.

mille alalle olette kouluttautuneet ja näin päässeet " hyyviin töihin" ?

rahalla ja omaisuudella.

kouluttautuneet ekonomeiksi, tehneet kovasti töitä ja neuvotelleet palkkamme hyvälle tasolle, tehneet oikeita urasiirtoja (näissä AINA myös onnea mukana!).

Teimme kyllä hyvät voitot myydessämme asuntomme vuosi sitten, mutta toisaalta myös ostimme entistä suuremman, ja nyt hintakehitys on epävarmaa, joten saapa nähdä, miten siinä käy.

Lisäksi on tulltu perintöä, ja lisää tulossa tulevaisuudessa.

Jos on isäpappa tai äitikulta oikeasta suvusta tai sopivan korkealla yrityshierarkiassa, niin kummasti yleensä sekä kaveri- ja/ tai sukulaisympyröiden kautta " kuulee" sopivasti avoimesta työpaikasta, johon sitten vielä sopiva henkilö suosittelee. Kun jos taas olet kotoisen Kainuun pikkukylästä, etkä tunne ketään, niin korkeakoulutettunakaan et saa sitä oikeaa ekaa työpaikkaa ja aloitat paljon, paljon alempaa kuin opiskelutoverisi. Pelkällä älyllä, kovalla työllä tai lahjoilla ei Suomessa pääse eteenpäin kuin muutama.

Itse olen pienipalkkaisessa työssä, mutta perinnön ansiosta mulla on myös omaisuutta.

Olemme mieheni kanssa tavanneet siten, että kumpikin olimme amiksessa. Mies meni amiksesta työelämään (saamaan ihan perus palkkaa) ja minä jatkoin amislinjaa, eli amk:hon.

Ja naimisiin päräytettiin, eli en nainut rikasta, enkä itsekkään ollut. ;)



Mutta mies perusti firman (tai virallisestihan se on yhteyinen, mutta minä olen kirjaimellisesti vain nimellinen osakas), joka lähti menestymään hyvin jo parissa vuodessa. Nyt firma jo 10 vuotta vanha, ja tulot senkuin kasvaa. Vuositulot ovat sadoissa tuhansissa euroissa.



Minä teen ihan normi palkkaista työtä, noin reilut 2000euroa/kk bruttona.





Joten ihan omilla ansioilla ja työllä mies on meille omaisuutta kerännyt.



Mutta hän on todellakin tehnyt töitä sen eteen!!!