Mies ilmoitti jättävänsä ja lähtevänsä ulkomaille
Kirjoittelen nyt pikaisesti tilanteestamme, joskus myöhemmin sitten enemmän. Elikkä muutama päivä sitten mies ilmoitti kuukauden mykkäkoulun pidettyään jättävänsä meidät ja lähtevänsä " ainakin useammaksi kuukaudeksi Thaimaahan" . Meillä on 3- ja 4 vuotiaat lapset, itse aloitin juuri yrittäjänä, tulot pienet jne. Asuntolaina otettu vuosi sitten. Aikoo palata " ehkä kesällä" .
Ero sinänsä oli siinätnyt minullakin mielessä jo pitkään mutta Thaimaahan lähtö tuntui ihan uskomattomalta vedolta! Se siis vaan jättää mut yksin selviämään kaikesta! Se pystyy tekemään töitä kannettavalla koneellaan palmun allakin.
Voiko tätä matkaa mitenkään estää/lyhentää? Edes lapsen oikeudella tavata isää -perusteella,, tietääkö joku?
Tämän lisäksi tuli toinenkin paukku: se kertoi myyvänsä suuren osan omasta yrityksestään, maksaa näillä rahoilla verovelkansa pois. Joten mitenhän pystyy edes elareita ja asuntolainaa lyhentämään kunnes päätetään mitä asunnolle tehdään. Vähän pystyttiin puhumaan että pidettäisiin talo vielä vuoden ja sitten jos mun tulot eivät riitä pitämään taloa, myydään se. Haluaisin todella pitää tämän...
Kun kysyin miten meinaa maksaa enää lainaa ja elareita niin " maksaa jos pystyy" !!! Enhän minä niin voi elää. Voinko vaatia että maksaa vaikka vuoden elarit ja asuntolainaa + verovelkaani/-sa ( josta osan on mun harteille onnistunut sälyttämään kun tyhmä luotin kun lupasi että minulle langetetut verot maksetaan aina ensin) näistä yrityskaupoistaan ja makselee omia jäljelle jääviä velkojansa maksusuunnitelman mukaan kuten tähänkin asti.
Tuntuu vaan niin väärältä että se pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä ilman velkoja, niin pienillä tuloilla ettei pysty maksamaan lainaa/elareita ja vaan häippäsee kuvioista auringon alle. Kun taas minä maksan 500e sen vanhoja velkoja/kk+ lainan ja yritän jaksaa lasten kanssa ja kehittää omaa yritystäni jne.
Kommentit (8)
soitat lastenvalvojalle ja varaat ajan.
Ensinnäkin, vaadit ehdottomasti sen vuoden elarit ja muut etukäteen. Toisekseen, et missään tapauksessa suostu yhteishuoltajuuteen.
Vittu, mikä luuserimies, ei toi voi olla todellista.
Ihan ehdottomasti haet yksinhuoltajuutta ja ne elarit kanssa ennen kuin ehtii minnekään. Kävisin sinuna juttelemassa pankissa laina-asioista, voivat olla yllättävänkin joustavia siellä. Jos vaan mahdollista niin ota ja pyydä kaikki mahdollinen lastenhoitoapu tällä hetkellä. Uskon ettei ole helppoa juuri yrityksen perustaneena ja ei varmaan ole varaa palkata (?) ulkopuolista apua heti sinne.
Jos mies huitelee kuukauden omilla teillään sanomatta mitään ja sitten yx kax vaan ilmoittaa lähtevänsä pidemmäksi aikaa muualle niin ei se ole minkään arvoinen. Lapsista on kannettava vastuu kun niitä on kerran maailmaan saanut aikaiseksi. Paljon voimia sulle!!!!
Ihan uskomattoman lapsellinen ja vastuuton mies. Yksinhuoltajuutta suosittelen ja toimi nopeasti, että mies ei pääse piilottamaan varojaan.
Jos hän ei maksa elatusapuaan, kela maksaa tietyn, tosin pienemmän, summan, jonka perii takaisin mieheltä (jos onnistuu, toivottavasti yrittävät tarpeeksi asiantuntevien perintätoimistojen avustuksella...)
Hassua, että miehesi olettaa, että lapset kuuluvat automaattisesti sinun vastuullsesi ja että hän voi muuttaa Thaimaahan hummaamaan. Itse varmaan heittäisin ehdotksen, että mies ryhtyisi yksinhuoltajaksi, ja itse muttaisin Espanjaan...
Kiva kun kirjoitin juuri pitkän jutun ja se katosi johonkin!!! Et ottaa päähän.
Mutta pitkä juttu tulee tästäkin, pakko purkaa ajatuksia.
Todella rankkoja aikoja elellään.. Ihmeen hyvin ollaan pystytty puhumaan viime aikoina. Ollaan päädytty yksinhuoltajuuteen. Pieniä paukkuja satelee silti edelleen. En ollut varannut lastenvalvojaa heti vaikka täälläkin niin kehotettiin koska halusin rauhassa laskea tarkasti mitä tulen saamaan. Keskiviikkona mies ilmoitti lähtevänsä jo ensi viikolla! Vaikka oltiin puhuttu että kaikki järjestetään kunnolla ensin. Olin tosi järkyttynyt, mulla ei ole raha--asiat kunnossa alkuunkaan eikä muutenkaan juuri mitään asioita ole hoidettu loppuun asti. Pyysin että soittaa lastenvalvojalle torstaina. Eipä soittanut. Perjantaina soitin itse, seuraava vapaa aika oli pääsiäisen jälkeen mutta kun selitin tilanteen sain lyhyemmän ajan jo torstaille. Laitoin miehelle tekstarilla ajan, johon vastasi ettei ole enää suomessa silloin! Lähtee jo tiistai-aamuna. Kiva kun kerroit...!
Siinä sitten väännettiin kun sen mielestä ei ole tarpeellista käydä lastenvalvojalla, voidaan keskenämme sopia asiat (" laittaako se mulle maastapoistumiskiellon ja poliisit perään" ) lopulta se soitti itse sinne kun ei mua uskonut ja sai peruutusajan maanantaille, eli huomenna toivottavasti saadaan ne asiat kuntoon.
Mies maksaa puolet lainasta MUTTA mun pitää maksaa hänelle vuokraa koska asun hänen asunnonpuolikkaassaan! Joten lopunkaiken se maksaa vaan 150e yli tonnin lainasta. Onko reilua?! Onko kukaan kuullut tällaisesta järjestelystä?! Mulla ei ole vielä varaa ottaa lainaa omiin nimiini kun tulot on niin pienet. Eikä lainaa voi edes pienentää koska meillä on täystakaus josta pitää maksaa 30000e ensin pois, sitten voi pienentää kuukausimaksua. Sain jopa kolme viikkoa aikaa kolminkertaistaa tuloni tonnista kolmeen, sillä ehkä pärjään, arvatkaas olenko onnistunut??! Autokin on pakko ostaa heti kun se palaa suomeen, on liikkuva työ. Elareista päästiin kai sopuun, tosin niitä pitää miehen mielestä tarkistella vähän väliä kun tilanteet muuttuvat (mm. mun on PAKKO saada isommat tulot). Se ei ole vielä myynyt yritystään. Että elarit pienenevät varmasti.
Mutta ihmeen hyvin on pystytty puhumaan asioista, (ottaen huomioon ettei se puhunut kuukauteen) jakamaan tavarat (mä pakkaan ne sen matkan aikana) ja lapsille kerrottiin perjantaina. Oli muuten ihan hirveä paikka :( Itkin koko ajan ja mieskin itki. Ja nuorimmainen itki ettei halua jäädä yksin kun äiti ja isi muuttaa pois, että pelottaa. Selitettiin vaikka kuinka monta kertaa etten minä muuta mihinkään, toivottavasti ymmärsi, pieni.
Luulen että jos ei lapsia olisi me voitaisiin olla ihan onnellisia yhdessä. Miks sen piti muuttua??! Ja vielä huonompaan suuntaan?! Muutaman viime vuoden se on kääntynyt koko ajan vaan sisäänpäin, eristäytynyt meistä. Ei parisuhteen hoitokaan kiinnostanut, vaikka olen yrittänyt sitä terapiaan ja muutenkin puhua. Se ei myös oikein jaksa lapsia. Huutaa niille ihan turhista jutuista ja yrittää aina keksiä jotain tekosyitä miksi ei vois olla niiden kanssa. Toisaalta kyllä tykkää niistä, vei tänäänkin puistoon (ihme!) kun olin töissä, pyytämättä. Se ei vaan jaksa niitä pitempään, kaipaa niin paljon omaa rauhaa ettei vuorokaudessa tunnit riitä, kun lapset on päivät hoidossakin. Ehkä ero on ihan hyvä ratkaisu, jos se sitten jaksaisi lapsia kun ei tarvitse joka päivä nähdä.
Outoa, vaikka olen ollut niin varma erosta jo tosi pitkään, niin nyt ahdistaa ja itkettää koko ajan. Kaksi viikkoa sen jälkeen kun mies ilmoitti lähtevänsä voin melko hyvin, olin helpottunut ja suunnittelin innolla tulevaa.
Nyt viimeisin viikko on ollut tosi itkuista, Kaikki tapahtuu kuitenkin niin nopeasti. Kaikki on niin lopullista. Itken vähän väliä, jos vaikka tulee joku biisi radiosta joka vähänkin sivuaa meidän tilannetta. Onkohan tää normaalia, osa eroprosessia? En uskonut tuntevani näin. Tuntuu niin pelottavalta jäädä yksin yli kymmenen vuoden suhteen jälkeen. En ole koskaan asunut yksin, tavattiin nuorina. Toisaalta välitän miehestä ja mietin että rakastanko sittenkin sitä kaiken tämän paskan jälkeen. Vai onko tämä vaan yksinjäämisen pelkoa, riippuvuutta toisesta, vai rakkautta. Nyt ahdistaa niin paljon että tekisi mieli perua koko homma. Mutta eropaperit tulivat jo. Eikä mun kai pitäisi antaa enää anteeksi, niin paljon olen vuosien varrella katsonut läpi sormien sen juttuja. Olen ollut vikan viikon tosi väsynyt, nukkunut huonosti ja kovassa flunssassa. Silti on pakko jaksaa käydä töissä, rahaa tarvitaan kaikki mitä vaan voi saada. Ärsyttää kuunnella sukulaisia kun ne haukkuu miestä ihan surutta. Mun vaan tekis mieli käpertyä sen syliin ja unohtaa koko ero.
Kun selitin lapsille että me rakastetaan niitä ihan niinkuin ennenkin, isi vaan ei enää tykkää äidistä, mies korjasi heti että kyllä hän tykkää äidistä, me ei vaan tulla toimeen keskenään, riidellään jne. Muutama tunti sitten tuli ja halasi mua pitkään... Ei kai tämä niin helppoa sillekään ole, miltä aluksi tuntui.
Tiistai-aamuna lähdetään kuudelta kaikki lentokentälle isiä saattamaan. Ajateltiin että se konkretisoisi lapsille paremmin sen että isi lähtee ja kauas kun eivät ole ikinä nähneet edes lentokonetta, paitsi taivaalla. Pelkään vaan etten pysy siellä koossa...tietysti ripustaudun sen kaulaan ja itken että älä jätä meitä...hope not. Itkettää vaan koko ajan! Päiväkodissakin itkin kun kerroin erosta... Nuorimmainen sanoi eilen että isi lentää taivaaseen...
Olisi kiva vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa...
Minulla ollut vähän samanlaista joten olisi varmaan ihan terapeuttista kirjoitella!
Ex-mieheni muutti myös ulkomaille yllättäen.. toki tuli sieltä myös takaisin mutta koskaan en voi tietää milloin uudestaan häipyy.. Tiedän kyllä sen tunneskaalan mitä käyt läpi.. voimia!
Meillä 5 ja 7 v lapset. Itse olen 27.
zoejane@suomi24.fi
mies on ihan itse asuntolainaa puolet ottanut ja sinä et ole velvollinen hänen osuudestaan vuokraa maksamaan.
Tsemppiä kuitenkin, mutta älä anna kusettaa itseäsi.
pystyn sulle heti sanomaan sen verran, että jos olette naimisissa, on puolisoilla toisiansa kohtaan elatusvelvollisuus niin kauan kuin avioliitto on voimassa- eli niin kauan kuin päätös erosta on lainvoimainen.
Miehesi ei voi tämän elatusvelvollisuuden takia vaatia sinulta pätevästi vuokranmaksua.
Kaikki tällaiset asiat kannattaa ottaa myös lastenvalvojan tms. pakeilla heti esille.
piti vielä kysyä että luuletteko että mun kannattaisi hakea yksinhuoltajuutta kun mies on noin huikentelevainen?
Tämän kuukauden mykkiksen aikanakin oli koko ajan poissa. Kun tulin töistä haettuani lapset hoidosta, lähti mies sanomatta sanaakaan mihin lähtee, vaikka kyselin joskus. Palasi yleensä 20-02 aikoihin. Että ei paljoa lasten kanssa oleminen kiinnostanut! Kaikki syömiset, nukuttamiset, sairaudet ym jäi mun vastuulle. Olin pitkään ajatellut että totta kai yhteishuoltajuus mutta nyt tuntuu että tuleeko tollasen ihmisen kanssa siitä mitään. Äitini (joka lastensuojelutyössä) on ehdottomasti sitä mieltä että yksinhuoljaksi vaan.
Näitä lähtemisiä on ollut neljän vuoden aikana paljon, ennen sentään lupasi ettei enää lähde sillain, mutta enää ei edes lupaa. Ei myöskään vastaa mun puheluihin/tekstareihin, kiva jos lapsille sattuisi jotain! Siinä sitten olisin ilman autoa. Vastuuton mies. Nytkin pakenee ongelmiaan toiselle puolen maapalloa...