Mikä hitto tää down-härdelli täällä oikein on?
Kommentit (80)
tällaista hehkutusviestiä. Joitakin positiivisia kyllä. Näitä tämänsuuntaisia on ehkä yksi kymmenestä jos sitäkään. Useimmat on sitä mieltä että vaikka lasta rakastaa, raskasta on eivätkä toivo downia kenellekään, kuten toi down-uskovainen tekee.
Vierailija:
Mutta sitä ihmettelen että jos joku downin äiti kaikkien maalailtujen uhkakuvien ja aborttiivouhotuksen jälkeen kertoo etttä heidän lapsensa nauuttii elämästä, on heille rakas ja tärkeä eivätkä koe vamman tehneen perhe-elämästä helvettiä. Aikaa jää myös sisaruksille, harrastuksille ja hauskanpidolle, eikä kaikki down-lapset edes ole sairaita (ymmärrätte varmaan mitä tässä tarkoitan sairaalla?). Sitä ei voida millään hyväksyä, vanhempien pitää oolla väsyneitä ja katkeria ja lapsen heille pettymys.
lahjana. Vanhemmille osoitus, että heidät on koettu niin hyviksi että voidaan antaa vammainen lapsi.
Vierailija:
lahjana. Vanhemmille osoitus, että heidät on koettu niin hyviksi että voidaan antaa vammainen lapsi.
Suurimmalle osalle mosambikilaisista perinteinen kulttuuri ja vanhat uskomukset ovat paljon läheisempiä kuin pääkaupungin lait. Vammaisen lapsen kohtelu riippuu siitä, minkä vanhemmat uskovat olevan syyn vammaisuuteen. Joillekin lapsi voi olla jumalien siunaus, toisille pahan hengen kosto.
Varmasti meidän kaikkien terveissäkin lapsissa on omat rasitteensa ja vikansa, mutta silti meille he ovat juuri ne kaikista ihanimmat, rakkaimmat ja täydellisimmät olennot. Tunnemme lapsiamme kohtaan niin suurta rakkautta että se ylittää kaikki esteet.
Miksei näin voi olla myös down-lasten vanhempien tunteet omia pienokaisiaan kohtaan? Jos minulla olisi down-lapsi, kyllä hän olisi minulle kaikki kaikessa vaikka naapuri sitten saisikin inhonväristyksiä hänet nähdessään. Voihan olla ettei naapurin terve lapsikaan herätä minussa mitään hellyyden tunteita vaikka omalle äidilleen hän on kaikki kaikessa.
Elämän raskaus on suhteellista. On äitejä jotka onnellisina hoitavat kymmenettä vauvaansa eivätkä voi keksiä mitään ihanampaa, samalla kun yksi ei meinaa arkea sen ainokaisensakaan kanssa.
mutta ei hän ole sitä downin takia vaan lähinnä SIITÄ HUOLIMATTA. Eli down on ei-toivottu piirre jonka osa vanhemmista oppii lapsessaan hyväksymään, joku paremmin ja joku heikommin. Kuitenkin varmasti jokainen downin vanhempi halusisi lapsensa olevan terve ja tuntee ainakin ajoittain katkeruutta terveiden lapsien vanhempia kohtaan.
Siksi nuo lässytykset kuinka meidän downin on niin maailman suloisin ja ihanin ja aurinkoisin lapsi enkä mistään hinnasta vaihtaisi häntä pois ovat säälittäviä. Rehellisempi on sanoa että downistaan huolimatta lapsi on meidän mielestä suloinen, ihana ja aurinkoinen, mutta antaisimme mitä tahansa jos voisimme vaihtaa hänet terveeseen lapseen. Tämä ei vaan ole mahdollista joten on hyväksyttävä että meillä on tällainen lapsi ja opittava elämään sen kanssa.
Vierailija:
Rehellisempi on sanoa että downistaan huolimatta lapsi on meidän mielestä suloinen, ihana ja aurinkoinen, mutta antaisimme mitä tahansa jos voisimme vaihtaa hänet terveeseen lapseen. Tämä ei vaan ole mahdollista joten on hyväksyttävä että meillä on tällainen lapsi ja opittava elämään sen kanssa.
On turha jossitella. Ja vielä turhempaa on sälyttää lapselle taakka, että hän olisi parempi muunlaisena.
Epäilen.
Aika julma on myös downin vanhempi joka ei haluaisi vaihtaa lapseltaan vammaa pois.
Vierailija:
Epäilen.Aika julma on myös downin vanhempi joka ei haluaisi vaihtaa lapseltaan vammaa pois.
Jauha tätä sitten kun itse olet vammaisen lapsen vanhempi... vaikka luulenkin, että sitten olisi ääni kellossa muuttunut.
En varmasti ikinä toivo lapselleni mitään sairautta tai vammaa ja jos hänelle sellainen sattuu niin antaisin vaikka oikean käteni jos sillä saisin hänet parannettua.
siis tottakai rakastaisin vammaista lastani yhtälailla kuin tervettä, mutta en suinkaan vamman takia. Vamma on aina ei-toivottu, vaikka lapsi kuinka rakas olisi.
Down-uskovainen luulee tietävänsä ammattinsa kautta minkälaista on elämä downin vanhempana. Juupa juu. Ihan sama kuin lapseton väittäisi tietävänsä minkälaista on olla vanhempi sillä perusteella että tekee töitä lasten parissa tai sillä perusteella että kyllähän mulla on ollut sisaruksia. Sitä ei vaan tiedä. Siitä ei ole hajuakaan.
Vierailija:
Down-uskovainen luulee tietävänsä ammattinsa kautta minkälaista on elämä downin vanhempana. Juupa juu. Ihan sama kuin lapseton väittäisi tietävänsä minkälaista on olla vanhempi sillä perusteella että tekee töitä lasten parissa tai sillä perusteella että kyllähän mulla on ollut sisaruksia. Sitä ei vaan tiedä. Siitä ei ole hajuakaan.
Vierailija:
Down-uskovainen luulee tietävänsä ammattinsa kautta minkälaista on elämä downin vanhempana. Juupa juu. Ihan sama kuin lapseton väittäisi tietävänsä minkälaista on olla vanhempi sillä perusteella että tekee töitä lasten parissa tai sillä perusteella että kyllähän mulla on ollut sisaruksia. Sitä ei vaan tiedä. Siitä ei ole hajuakaan.
Sama pätee besserwissereihin, joiden mielestä downlapsen kanssa elämä olisi suurinpiirtein kadotukseen tuomittua. Sitä ei todellakaan tiedä, ei yhtään mistään asiasta/aiheesta ennenkuin sen omakohtaisesti kokee.
t. 23 (ja mitälie muita oli...)
Vierailija:
mutta ei hän ole sitä downin takia vaan lähinnä SIITÄ HUOLIMATTA. Eli down on ei-toivottu piirre jonka osa vanhemmista oppii lapsessaan hyväksymään, joku paremmin ja joku heikommin. Kuitenkin varmasti jokainen downin vanhempi halusisi lapsensa olevan terve ja tuntee ainakin ajoittain katkeruutta terveiden lapsien vanhempia kohtaan.Siksi nuo lässytykset kuinka meidän downin on niin maailman suloisin ja ihanin ja aurinkoisin lapsi enkä mistään hinnasta vaihtaisi häntä pois ovat säälittäviä. Rehellisempi on sanoa että downistaan huolimatta lapsi on meidän mielestä suloinen, ihana ja aurinkoinen, mutta antaisimme mitä tahansa jos voisimme vaihtaa hänet terveeseen lapseen. Tämä ei vaan ole mahdollista joten on hyväksyttävä että meillä on tällainen lapsi ja opittava elämään sen kanssa.
Vierailija:
mutta ei hän ole sitä downin takia vaan lähinnä SIITÄ HUOLIMATTA. Eli down on ei-toivottu piirre jonka osa vanhemmista oppii lapsessaan hyväksymään, joku paremmin ja joku heikommin. Kuitenkin varmasti jokainen downin vanhempi halusisi lapsensa olevan terve ja tuntee ainakin ajoittain katkeruutta terveiden lapsien vanhempia kohtaan.Siksi nuo lässytykset kuinka meidän downin on niin maailman suloisin ja ihanin ja aurinkoisin lapsi enkä mistään hinnasta vaihtaisi häntä pois ovat säälittäviä. Rehellisempi on sanoa että downistaan huolimatta lapsi on meidän mielestä suloinen, ihana ja aurinkoinen, mutta antaisimme mitä tahansa jos voisimme vaihtaa hänet terveeseen lapseen. Tämä ei vaan ole mahdollista joten on hyväksyttävä että meillä on tällainen lapsi ja opittava elämään sen kanssa.
Vierailija:
Vierailija:
Down-uskovainen luulee tietävänsä ammattinsa kautta minkälaista on elämä downin vanhempana. Juupa juu. Ihan sama kuin lapseton väittäisi tietävänsä minkälaista on olla vanhempi sillä perusteella että tekee töitä lasten parissa tai sillä perusteella että kyllähän mulla on ollut sisaruksia. Sitä ei vaan tiedä. Siitä ei ole hajuakaan.Sama pätee besserwissereihin, joiden mielestä downlapsen kanssa elämä olisi suurinpiirtein kadotukseen tuomittua. [b]Sitä ei todellakaan tiedä, ei yhtään mistään asiasta/aiheesta ennenkuin sen omakohtaisesti kokee.[/b]
t. 23 (ja mitälie muita oli...)
Kyllä näissä ketjuissa on ollut viime viikkoina pal-jon vammaisten lasten vanhempia, jotka ovat sanoneet että todella raskasta on.
tällä tiedolla tekisi abortin, jos voisi vielä asiaan vaikuttaa. Siitäkin huolimatta että oma down-lapsi on todella rakas. Silloin kun lapsi oli vielä sikiöasteella, häntä ei tuntenut, joten abortti olisi ollut mahdollinen. Sitten kun lapsi on syntynyt ja kasvanut perheessä, niin eihän sitä sitten tietenkään enää voi antaa pois ja lasta rakastaa joka tapauksessa. Mutta jos voisi palata nollapisteeseen.
Vierailija:
Mutta sitä ihmettelen että jos joku downin äiti kaikkien maalailtujen uhkakuvien ja aborttiivouhotuksen jälkeen kertoo etttä heidän lapsensa nauuttii elämästä, on heille rakas ja tärkeä eivätkä koe vamman tehneen perhe-elämästä helvettiä. Aikaa jää myös sisaruksille, harrastuksille ja hauskanpidolle, eikä kaikki down-lapset edes ole sairaita (ymmärrätte varmaan mitä tässä tarkoitan sairaalla?). Sitä ei voida millään hyväksyä, vanhempien pitää oolla väsyneitä ja katkeria ja lapsen heille pettymys.
Miksi näin? Miksi näiden vastaajien on vaikea uskoa että joku rakastaa myös erityislasta ja nauttii elämästä tämän kanssa. Vai onko kysymys siitä että kyseinen ihminen on itse väsynyt jakatkera kun omat voimat ei riitä edes yhdestä terveestä lapsesta huolehtimiseen ja siksi ei haluata uskoa että joku jaksaa nauttia elämästä vielä isomman " taakan" kanssa?
Ihmiset ovat erilaisia. Minulle kaksi lasta riittää hyvin, välillä on ihan poikki näidenkin kanssa. Voin myöntää sen ihan rehellisesti. Minulla on kaveri jolla on viisi lasta ja haaveilevat kuudennesta, hän jaksaa touhuta ja tehdä jokaisen lapsen kanssa enemmän mitä minä ikinä omieni. En minä mene silti sanomaan että hän valehtelee, että lapsensa ovat todellisuudessa vahinkoja ja vihaa kotiäitiyttä, on katkera ja kateellinen minulle joka pääsen helpommalla ja yrittää vain kiillottaa sädekehäänsä väittämällä että elää unelmaansa lastensa kanssa. Hänellä vaan on tässä asiassa enemmän voimia ja innostusta mitä minulla.
Ehkä nämä elämästä nauttivat downien vanhemmat ovat niitä joilla on tuolla saralla enemmän voimia ja vahvuutta mitä valtaosalla meistä muista?