Kuinka moni teistä avio- tai avoliitossa olevista
puhuu tyyliin: Me mieheni kanssa ajattelemme näin, meillä on tapana tehdä näin, me pidämme siitä? Siis sillä tavalla että muututte samaksi persoonaksi. Jopa ajatukset ja kokemukset ovat yhteisiä. Meillä oli lapsena mukavaa maalla (vaikka vain toisella olisi ollut).
Kommentit (24)
Tokikin asioista joita olemme oikeasti tehneet yhdessä, voin kertoa että kävimme siellä ja täällä, mutta muuten pyrin kyllä pitämään meidät erillisinä persoonina.
esim. parvekeremontista ollaan sitä ja sitä mieltä
Niistä on keskusteltu pitkään ja hartaasti - Meillä tulevina vanhempina on siitä yksi yhteinen vahva mielipide.
En puhu itsestäni me-muodossa, mutta jos ollaan tehty jotain yhdessä, niin en myöskään silloin puhu siihen malliin, että minä yksin olen tehnyt.
Mutta ei kai sentään kokemukset vuosikymmeniä ennen yhteen menoa ole meidän kokemuksia.
ja miehelläni vaikkapa 10v. niin voin ihan hyvin ja perustellusti sanoa, että MEILLÄ on asiasta hyvin paljon kokemusta.
Mutta onhan se hassua, että joku nimenomaan väittää sillä perusteella tietävänsä asiasta enemmän kuin kukaan muu tällä palstalla, että hänen miehellään on asiasta kokemusta. Mutta en nyt tarkoita yksin tuota. Joskus kuulee puolisoiden ja usein juuri naisen puhuvan koko ajan meistä, ikäänkuin olisi vain yksi persoona.
jos on sitten kummallakin omiaankin.
Eikö teillä sitten ole mitään yhteistä?
Se yksi sanoi, että MEILLÄ on asiasta enemmän kokemusta kuin 99% palstailijoista.
Ja sehän on aivan totta, jos toisella on kokemusta 30v. ja toisella 10v. Downeista kyse.
Meillä on useissa asioissa mielipiteet täysin vastakkaisista äärilaidoista.
on kokemusta 99% enemmän kuin muilla täällä sillä perusteella että miehellä on asiasta kokemusta oman sisaren kautta. Eli ap ei puhu omista kokemuksistaan. Joten väite ei pidä paikkaansa. Olen nimittäin melko varma, että MINULLA ja usealla muulla on enemmän kokemusta downeista kuin hänellä. Minun miehelläni tosin ei ole. Ja
ratsastuksesta, minulla on pahana tapana hukata tavaroitani ja minusta Formulat ovat maailman tyksin tv-ohjelma. Mieheni taas pitää moottoripyöristä, hänellä on tapana käydä aamuisin ennen töihin lähtöä lenkillä, uimassa tai salilla ja hänen mielestään kaalikeitto on hyvää.
ja koko ajan läheisesti tekemisissä miehen down-siskon kanssa. AP:llä on siis 10v. läheistä kokemusta ja miehellä 30v.
MIKSI on väärin sanoa, että MEILLÄ on paljon kokemusta..?
Miksi asia rassaa sinua näin paljon? Miksi et voi myöntää tosiasiaa?
mutta ei me molemmat tykätä esim. Titanic-leffasta. Minä tykkään...
kehuskeli kauheasti tietävänsä viineistä (olevansa suurinpiirtein asiantuntija) koska hänen miehensä on viinien kanssa tekemisissä. Tosiasiassa toisteli vain miehensä sanomisia... Eikä osannut sanoa itse mitään viineihin liittyvää.
siiveton:
Mutta onhan se hassua, että joku nimenomaan väittää sillä perusteella tietävänsä asiasta enemmän kuin kukaan muu tällä palstalla, että hänen miehellään on asiasta kokemusta. Mutta en nyt tarkoita yksin tuota. Joskus kuulee puolisoiden ja usein juuri naisen puhuvan koko ajan meistä, ikäänkuin olisi vain yksi persoona.
ja joka ei ymmärrä sitä, että miehenkin täytyisi olla mukana synnytyksessä (synnyttänyt itse neljä lasta yksin), puhun yllättävän usein muodossa " me" .
Minun mielestäni miehen ja naisen ei tarvitse mennä joka paikkaan pariskuntana. Molemilla saa olla oma elämä. ME emme matkusta yhdessä useinkaan, vaan yleensä erikseen.
Kuitenkin tulee usein puhuttua, että MEILLÄ on tapana tai ME päätämme sitten tästä asiasta. Minun yleensä täytyy sopia asiasta mieheni kanssa ja sitten ME teemme päätöksen.
Lapsuus sentään ei vielä ole ME-muodossa, mutta moni muu asia tulee puheessa esille ME-muodossa.
on yhdessä enemmän kokemusta downeista kuin 99% av-palstailijoista.
Kyse oli lisäksi sivuseikasta ko. ketjussa. Maininnan tarkoituksena oli estää kaikenmaailman hörhöjen pesiytyminen ketjuun tyyliin" annetaan kaikkien kukkien kukkia" ja " downit ovat iloisia ja musikaalisia ihmisiä" ja " downien elämä on niiin onnellista" jne. jne.
mutta ei tietenkään lapsuus ja nuoruus asioista. ollaan aikasta samanlaisia ja monessa samanmielisiä. kyllä mä usein puhun mieheni puolesta, paitsi asioista, jotka ei kosketa mua mitenkään
myönnän, et olen joutunut opettelemaan antamaan mieheni olla oma persoonansa, se mun takertuminen johtui läheisriippuvuudesta, josta nyttemmin olen eroon päässy, ollaan yksilöitä yhdessä ja erikseen. :D
En tunnista omasta puheestani moista.