Pitäisikö minun tulkita, ettei lapseni ole tervetullut harrastukseensa?

Jokaiselle luonnetyypille varmasti löytyy joku oma harrastus. Jos tyttäresi tämän hetkinen vaatii kurinalaista keskittymistä ja tyttäresi ei tähän kykene, niin ehkä hänelle tulisi keksiä joku muu harrastus. Ryhmän muut lapset kärsii, jos sinun lastasi täytyy koko ajan paimentaa. Ja saako tyttäresi itsekään siitä sitten irti tarpeeksi? Itse en ainakaan veisi 4-v poikaani mihinkään " näpertelypiiriin" vaan vaikka urkkakerhoon, jos näkisin, että tuon ikäisellä olisi tarpeellista olla joku harrastus. Ehkä ensi kesänä sitten jalkapalloon.

ap

Olen toki samaa mieltä siitä, että harrastusta voi vaihtaa (tai lopettaa), jos se ei tunnu sopivalta. Tyttö itse kuitenkin tykkää harrastuksestaan, enkä hennoisi lopettaa nyt senkään takia mieluista harrastusta, että olemme maksaneet kalliin lukukausimaksun.



ap

Hän ei ehkä ihan oikeasti ole kiinnostunut urheilusta? Ehkä joku tyttöjen näpertelypiiri olisi hänelle mieluisampaa?



t. 2

mutta hän on motorisesti lahjakas ja tykkää kaikenlaisesta liikkumisesta. En usko että kyse on harrastuksen epämieluisuudesta vaan siitä, että ryhmätilanteissa keskittyminen yleensäkin on hänelle haasteellista. En kuitenkaan oikein osaa ajatella, että niitä tilanteita pitäisi tästä syystä välttää, päin vastoin.



ap

Minusta tuntuu, että ylireagoit. Tuli sellainen tunne, että ohjaaja ei tarkoittanut, että lapsen pitäisi lopettaa tai että hän edes kokisi lapsesi liian rasittavaksi. Ohjaaja (toivottavasti) tietää millaisia lapset ovat ja osaa suhtautua siihen, jos ei vielä jaksa keskittyä



Jos asia on sinulle kipeä, niin ymmärrän reaktiosi. Itselläni on ollut samaa vikaa, kun olen ollut huolissani lapseni keskittymiskyvystä. Jos joku ihan ohimennenkin sanoo jotain tästä asiasta, minä murehdin sitä paljon. Olen vaan niin huolissani siitä, miten lapseni pärjää elämässään.



Ottaisin asian uudelleen ohjaajan kanssa puheeksi ja kysyisin onko lapsen keskittymiskyky hänen mielestään kehittynyt ja kannattaisiko teillä jatkaa harrastusta.

Hän kyllä tajuaa, kun sanoo, että ohjaajan ohjeita on kuunneltava, jos meinaa kerhossa käydä.

Kun se olisikin noin simppelisti ratkaistu, ei lapsilla ylipäätään olisi keskittymisvaikeuksia (tai muitakaan) enää ollenkaan.



ap

Varmaan hän siellä muutaman sekunnin pystyy kuuntelemaan ohjeita. Eiköhän se ole ihan hyvää harjoitusta kuitenkin, vaikka ei ihan ojossa siellä olisikaan.

sääntöjen noudattamisesta, niin, että hän ja lapsesi voivat jatkaa harrastusta. Ohjaajahan ei voi tietää, että sinä tiedät lapsesi keskittymisongelmasta kun ette ole siitä maininneet, vaan kuvittelee että tieto on sinulle tärkeä ja että voit vaikuttaa siihen varmaan puhumalla.

Jos ohjaaja olisi sanonut suoraan mitä ajattelee eikä ottanut asiaa hienovaraisesti esille, olisit loukkaantunut verisesti. Hyvä kun sanoi edes vihjaillen.

Vierailija:

.Viimeksi sitten tuli ohjaajan kanssa puhetta tunnin päätteeksi ihan muista asioista, ja hän mainitsi myös lapseni keskittymisvaikeuden. Hän sanoi, että tyttö on taitava, mutta ei malta aina kuunnella. Jotenkin luin rivien välistä, että ohjaaja tuntee olevansa helisemässä, kun ei saa kaikki lapsia pysymään aina ruodussa.

Itse asiassa arvostan suoraa puhetta ja inhoan vihjailua...



ap

niin pitäisin ilman muuta kuitenkin ryhmässä. Nimenomaan oppimassa sitä keskittymistä. Toki muistuttaisin lapsellekkin että siellä pitää keskittyä tätejen ohjeisiin.



Toisaalta ohjaajat kuitenkin saavat työstä useimmiten palkkaa, kokemusta jne. Kyllä ohjaajan ammattitaitoon pitää kuitenkin kuulua myös se että yrittää saada kaikki mukaan. Ammattitaidon puutetta jos on helisemässä. Jos lapsi on todella täysin mahdoton niin että kukaan ei voi harrastaa sitten asia on erikseen.



Ehkäpä ohjaaja ei tarkoittanut mitään pahaa tai ettei voi osallisutua. Hänhän ei teidä taustaanne ja ehkä halusi vain nopeaan mainita että pikkasen on vaikeuksia välillä.



En reagoisi itse vielä mitenkään vaan veisin lapsen harrastukseen normaalisti.