Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Hei! Vastaisitko sina, jonka lapsillaikaeroa vahan alle 2 v! Sain juuri tietaa olevani raskaana ja lapsille tulossa ikaeroa 1v10kk. Olen viela esikoisen kanssa kotona.

Vierailija
21.02.2008 |

Miten esikoinen otti vauvan vastaan? Minulla vieläpä ainoa synnytystapa sektio ja jännittää kahta kauheammin, miten toipumisaika menee kahden lapsen kanssa. Esikoinenkin tuli sektiolla ja olin 3 viikkoa aika lailla sängyn vanki.

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
21.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

vauvan olemassa oloa.

Olen kuullut ja nähnyt että pikkuisen yli kahden vanhat lapset ottavat vauvan tulon jo hieman rankemmin.

Vierailija
2/13 |
21.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esikoinen suhtautui vauvan tuloon ihan hyvin. Luulen ettei edes juuri ymmärtänyt olla mustis (niinkuin suuremmalla ikäerolla olisi voinut olla).

Eka vuosi oli aika rankkaa, meni ihan sumussa, mutta nyt on ihanaa kun ovat jo niin toisilleen kaverit (tytöt nyt 2v. ja melkein 4v.)



Suosittelen kyllä että hankit pariksi eka viikoksi apua kotiin kun sektio on kyseessä! Itse kaipasin sitä kipeästi vaikka selvisin parilla tikillä normaalista alatiesynnytyksestä... (itselläkin eka lapsi syntyi sektiolla, mutta silloin hoito sujui ihan hyvin vaikka kipeä olinkin)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
21.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ikäero 1v 9kk. Joskus tuntui itsestä takkuiselta, kun ei ehtinyt ihan tarpeeksi seurata isompaa. Toisaalta vauva nukkui paljon, joten ainoa ongelmatilanne oli oikeastaan pitkät imetyssessiot. Mies oli kotona isyysloman ja sit isovanhemmat auttoi vielä muutamana päivänä, mutta hyvin lähti arki käyntiin.



Raskasta toki oli eka vuosi, ja olisi pitänyt osata ottaa joskus itelleen omaakin aikaa. Mutta nyt, kun pienempi lähestyy 1,5 vuotta, alkaa oleen kivaa. Tai on ollut jo jonkin aikaa. Touhuavat paljon yhdessä, tappelevatkin tosin jo. Nyt mäkin viihdyn niiden kanssa paremmin kotona kuin mitä koskaan.



Mutta tohon leikkaushommaan en osaa mitään sanoa. Suosittelisin lisäavun hankkimista

Vierailija
4/13 |
21.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset


Esikoinen otti vauvan tulon suurella ilolla vastaan. Nyt lapsi on 2v5kk ja voisin kuvitella, että tähän uhmarytinään vauvan tulo olisikin hiukan mutkikkaampi juttu.



Itse en ole kokenut pientä ikäeroastressaavana.

Vierailija
5/13 |
21.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä ikäeroa 1v11kk ja rankkaa on. Edelleenkin isompi on mustis ja agressiivinen, vaikka kuopus täyttänyt vuoden...

Vierailija
6/13 |
21.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ikäero täälläkin ja aivan loistavasti on mennyt kaikilta kannoilta ;) paljon paremmin itsekkin jaksan nyt näiden kahden kanssa kun esikoisen aikoinaan;) mustiasukkia ei ole ja isoveikka laittaa tuttia suuhun jne

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
21.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esikoinen ei muutenkaan ole " omivaa tyyppiä" eikä ihan oikeasti yhtäkään kertaa ole joutunut kiukkuamaan asemansa menetyksestä tai pikkusiskon saamasta huomiosta. Olimme kuin vauvakirjan kuvasta kun istuimme sohvalla, imetin pientä ja luin satukirjoja esikoiselle : )



Olen ajatellut että esikoisen luonteen lisäksi iso merkitys on sillä, kuinka kuopus nukkuu. Meillä nukkui hyvin, samoin siis minä, olin kohtalaisen virkeä ja jaksoin olla esikoiselle läsnä paljon. Vauva nukkui myös päivällä pitkiä unia jolloin ehdittiin tehdä isomman kanssa vaikka mitä. Sitä en tiedä, mitä olisi seurannut jos yöt olisivat olleet aivan rikkinäisiä.



1 v 10 kk:sta lasta voi jo aika monessa tilanteessa olla nostamatta. Minä opettelin (siis toinen syntyi sektiolla) esimerkiksi " kiivetyttämään" isomman lapsen syöttötuoliin tavallisen tuolin kautta, pidin koko ajan käsistä tai kainaloista kiinni mutta en nostanut. Samoin aloin - tosin keksin tämän vähän myöhässä - pesemään esikoisen takapuolen vessanpöntöllä enkä lavuaarin päällä: istuin jakkaralle pöntön viereen, poika nojasi minuun puoliksi sylissäni ja pesin takapuolen käsisuihkulla selän puolelta. Onnistui hyvin ja nostelematta! Myös auton turvaistuimeen lapsi osasi kiivetä aika kivasti kun tuin ja ohjasin vieressä. - Toivuin itse sektiosta tosi hyvin ja jouduin jo pian muistuttelemaan itselleni, etten saa nostaa esikoista.

Vierailija
8/13 |
21.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nuorempi oli allerginen ja tosi vaativa temperamenttinen. Ja isompi todella äitiriippuvainen ja herkkä, vaativa ja takertuva, ujo ja arka. Ja kotona on purkanut kaikki patoumat aina villinä riehumalla, mitä jäi perhekerhoista, ja pihalla leikkipuistosta. Ja huonounisia molemmat. Todella rankkaa!

Valitsisin kyllä pidemmän ikäeron, jso olisi mahdollista enää, mutta toisaalta nyt kun lapset on 2.5v ja 4 ja vähän päälle niin elämä on alkanut helpottaa! :) Lapset ovat kuin paita ja peppu ja todella hyvät kaverukset, ja tärkeitä toisilleen.



Kummasti sitä on selvinnyt, vaikka synnytin toisen sektiolla ja kärsin kohtutulehdukset ja rintatulehdukset. Esikoinen reagoi voimakkaasti mustasukkaisena, se ilmeni arkuuden ja takertumisen pahentumisena, uhmaamisen moninkertaisuutena, hirveänä kiukkuisuutena ja nukahtamisvaikeuksina, ja nukkumisvaikeuksina, sekä tietyssä määrin vauvaksi taantumisena.



Tuplarattaita ilman ei olisi tultu toimeen. Isompaa pitää huomioida todella erityisen paljon kun pienempi syntyy. Ja nukkumisiin, ja kaikkeen ei pidä suhtautua niin tarkasti. Miten missäkin perheessä, meillä oli sopeuduttava perhepetiin kaikkien neljän. Ja siihen, et oma aika men menojaan ekaksi kahdeksi vuodeksi. Rankinta oli ehkä tuo 1-2v aika, kun pienempi oppi liikkumaan, vailla mitään järkeä, ja isomman mustasukkaisuus oli pahimmillaan, yhtä huutoa ja tappelua ja lelujen riistoa ja kiukuttelua.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
21.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Helppoa oli, mutta meillä myös kolmas samaan putkeen ja nyt ei aika sitten tunnu enää itsellä riittään mihinkään. Kolmas on se vaativin tapaus.

Vierailija
10/13 |
21.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Monesti leikittiin sitä ihan " tahallaan" , pidin poikaa vauva-asennossa sylissä, poika kävi istuskelemassa sitterissä ja makaamassa vaunuissa, maistoi tuttia jota tosin pikkusisko ei syönyt, ja taisi hän joskus syntyäkin jostakin peiton alta : )

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
21.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mustasukkaisuutta ilmeni vasta kun pienempi lähti liikkeelle, mutta ekat 2 kk olivat rankat, sen jälkeen alkoi helpottaa. Ja ihanat leikkikaverit heistä kasvoi toisilleen, nyt ovat 5v. ja 7v. MUTTA jos nyt eläisin tuon ajan uudelleen, yrittäisin muistaa paremmin sen, että esikoinenkin on vielä TOSI pieni. Me ainakin kohtelimme häntä paljon ikäistään isompana ja se harmittaa nyt jälkeenpäin kovasti.



Onnea odotukseen!

Vierailija
12/13 |
21.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Erinomaisesti on mennyt ja isosisko rakastui heti pikkusiskoonsa. Onnea Sinulle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
21.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja mustasukkaisuus oli kamalaa alussa. isompi veli oli todella agressiivinen ja huomionkipeä. yritimme järjestää isommalle myös kahdenkeskistä aikaa minun (äidin) kanssa, mutta ei auttanut. vauva piti ottaa vessaankin mukaan ettei isoveli olisi purrut häntä. Isoveli oli ennen nukkunut tosi hyvin, mutta alkoi sitten heräilemään 3-4kertaa yössä.... ja pienempi heräsi 1tunnin välein. eli rankkaa oli, mutta siitä selvittiin. isoveli taantui täysin ja lopetti itse syömiset jne... mentiin kaikessa takapakkia. mutta nyt kaikki jo hyvin.



3kk jälkeen tuli hieman rauhallisempi aika.... mutta kun pienempi alkoi liikkumaan, alkoi sama tappelu uudelleen... ja jatkuu yhä.... pojat nyt 2,5 ja 1.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi viisi yksi