Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kiukutteleva 1-vuotias

21.02.2008 |

Meidän poika on nyt 1v1kk ja viimeiset pari viikkoa ovat olleet melkoista kiukuttelua. Poika on ollu aina melkoisen temperamenttinen, mutta nyt viime päivät tuntuu ihan mahdottomille. Väliaikoina ollaan todella iloisia ja hyväntuulisia, mutta heti kun joku asia ei mene pojan mielen mukaan niin alkaa kiukuttelu. Leluja heitetään sohvan väliin ja huudetaan niiden perään täysi kiukku päällä ellei vanhemmat niitä nosta. Ruokapöydästä heitetään samoin nokkamuki tai muu käsiin ulottuva lattialle ja itketään sen perään.



Viime aikoina itkemisen ohella poika on alkanut läpsimään ja raapimaan, kun joku juttu harmittaa. Vieraita ei läpsi ja heille ei kiukuttele, mutta äitiä yritetään raapia vähän väliä. Ennen meillä toteltiin hienosti, mutta nyt ei meinata millään uskoa. ollaan pyritty pitämään kielletyistä asioista kiinni. Pojalle keksitään muuta tekemistä ja siirretään muualle. Turhauttavaa kun pienen ymmärrys on vielä niin suppea, ettei selittäminen vielä auta.



Poika on kotihoidossa ja saa runsaasti huomiota. Sylitellään ja pussaillaan ehkä pojan makuun liikaakin, joten huomion hakemisesta ei luulisi olevan kyse.



Onko jollain vinkkejä tai vastaavia kokemuksia.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
21.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiukuttelut kuuluu ikään, kenties pienelle on tulossa hampaita? On vatsanpuruja? Kasvukipuja?

Tai kyseessä voi olla vanhempien hermojen ja ylipäätään rajojen testaus. Sinänsä hankalaa, kun tuon ikäiset ilmaisevat kaikki kivut, pahat mielet ym. pahat jutut itkemällä ja kiukkuilemalla, joten voi olla vaikea löytää syytä.



Vaikea sanoa mitään ihmeempiä, kun ei ole lasta tavannut.

Kärsivällisyyttä vain. :)

Vierailija
2/4 |
21.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

siis se tahtoikä, josta sitten alkaa uhmaikä yms. Meidän molemmat lapset ovat muuttuneet noin yhden vuoden tienoolla ihanista auringonsäteistä känkkäränkiksi. Isompi on nyt viisi ja väliin on mahtunut aika monta kamalaa uhmakautta ja välillä vähän seesteisempiä vaiheita (juuri nyt on seesteistä). 1,5-vuotias kuopus taas on juuri nyt kuvailemasi kaltainen. Vaatii kovaäänisesti milloin mitäkin ja hermostuu, ellei saa tahtoaan läpi. Suuttuessaan heittelee lelujaan, ruokalautasen pöydältä tms. Raapii ja läpsii turhautuessaan. Mitään ei tottele, vaan jos kielletään hän tekee tuhmuuksia vain kahta kauheammin. Kaikki pitäisi tehdä itse ja turhautuu/suuttuu, jos ei osaa ja suuttuu vielä pahemmin, jos yritetään auttaa. Rattaissaan ei suostu istumaan lainkaan, kaikkialle pitäisi itse kävellä. Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin.



Mutta siis aivan normaali kehitysvaihe tuo on. Toiset lapset vaan on ehkä vähän temperamenttisempia, kuten tämä meidän nuorimmaisemme.





Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
21.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tutulta kuulostaa. Meillä 1 v. 4 kk tyttö ja osaa kyllä nämä temput myös. Välillä jaksaa itse ottaa rauhallisesti, mutta toisinaan loppuu omatkin hermot. Silloin kaipaisi jotain keinoa tilanteeseen, mutta tuntuu, että ne on tosi rajalliset, kun lapsi ei vain ymmärrä puhetta. Neuvoja ei siis suuresti ole minulla muuta kuin kestää ja yrittää pitää rajat kiukuttelusta huolimatta.

Vierailija
4/4 |
21.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä kävellään pikkuisia matkoja, mutta pääasiallinen tyyli on konttaaminen. Aina kun halutaan nopeasti johonkin niin kontaten mennään. Kävelyn suhteen ollaan melko varovaisia eikä turhia riskejä oteta. Huomaamattaan kävelee jonkin verran, mutta helposti menee vielä maan tasalle. Toivottavasti kävelyn kunnolla oppiminen tuo helpotusta tilanteeseen!



Kiitos kaikille kommentoineille ja lisää saa laittaa. Helpottavaa oli lukea, että muillakin on ollut vastaavaa. Sitä vaan kuvitteli ettei ns uhmaikää olisi vielä vähään aikaan.