Kolme lasta pienellä ikäerolla.
Lapsemme ovat 3 ja 1 vuotiaita. Ajattelen uutta vauvaa koko ajan ja vauvakuume on kova. Nyt luulenkin että raskauden mahdollisuus olisi. Mies ei kolmatta halua, enkä kyllä itsekkään kun järjellä ajattelen, mutta tunne vie järjen...
Kertokaa kokemuksia jos perheessänne kolme pientä lasta. Kuinka jaksatte ja pärjäätte. Odotan innolla kokemuksianne :0)
Kommentit (4)
Meillä on 3 pientä poikaa. Vanhin 3,5v ja sitten 2v ja 3vrk. En nyt vielä pysty sanomaan ihan täysin kuinka pärjäämme kun nuorin tosiaan vasta keskiviikkona syntyi,mutta uskon,että kaikki tulee menemään ihan hyvin.
Jos vauva vaan yöt antaa mahd.hyvin nukkua niin kyllähän sitä jaksamista sitten päiville löytyy. :)
Mutta olen huomannut, että kun tuo tälllä hetkellä nuorin täytti juuri kaksi, ja on jo aika helppo tapaus, niin tässä vaiheessa olisi PALJON suurempi kynnys alkaa seuraavaa tekemään. Onneksi tämä masukki sai alkunsa jo viime kesänä, niin ei tarvitse tuota pohdiskelua käydä läpi. Mutta jos nyt alkaisin miettimään seuraavan tekoa, niin ei se niin itsestäänselvää olisi kuin silloin. Elämähän on miltei helppoa (tai siis vaikeudet ovat erilaisia) vähän isompien lasten kanssa!
Maaria 36+2
Meillä vanhin kolmannen syntyessä just 4v ja keskimmäinen 1,5v. En ole hirveesti stressannut, tiedän ettei ole aivan helppoa. Nämä kaksi olleet tosi helppoja ja siksi varmaan vauvakuume tulikin. Nyt olen varma ettei kolmas voi olla yhtä helppo :) Meillä monia auttavia käsiä lähellä joten uskon et pärjätään ja parin vuoden päästä se jo helpottaa. Aikansa kutakin. En kuvittelekaan et kolme on sama kuin kaksi. Näiden kahden kans kaikki kuitnkin meni alusta alkaen hyvin vaikka oli rakentaminen ym. samalla.
Kyllä se siitä ja järjen kanssa ei ole mitään tekemistä!
Tähti2
Meillä neljä lasta, vanhin kuusivuotias, nyt tulossa viides ja keskimmäinen ei aivan kerkeä kolmea täyttää ennenku vauva syntyy...siis kolme alle kolmevuotiasta :) onhan se nytkin jo tottakai välillä rankkaa...mutta täytyy repiä mahdollisimman paljon aikaa itselle... käydä ulkoilemassa ja harrastuksissa ja shoppailemassa jne...
Toisia äitejä/perheitä samassa tilanteessa on onneksi ystävinä ja kyllä niittenkanssa yhdessä oleminenkin on todella tärkeää.
Minulla kuitenkin ja onneksi on niin ihana mies joka hoitaaja huolehtii lapsistamme, että saan olla aikapaljon silloin menossa kun tuntuu siltä! ...kotityöt ovat silti melkeinpä minun vastuulla.
Niin ja vielä lasten pienestä ikäerosta. Todella hyvä juttu kun ovat melkein saman ikäisiä, niin silloin on toisista leikkikavereiksi!!!