Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Luuden vuoden uhma - kuinka vaikeaa se oikein voi olla?

21.02.2008 |

Esikoinen täyttää keväällä kuusi. Melkein koko kuluviides vuosi on ollut jotenkin käsittämättömän vaikeaa aikaa...



Poika on esimerkiksi hirveäb kriittinen itseään kohtaan: hän ei osaa mitään, kaikki menee pieleen. Harjoitella ei voi " koska en mä kuitenkaan osaa" . Esimerkiksi nyt pitäisi koko ajan piirtää paperinukkeja. No koska ne menevät koko ajan " pieleen" (siis ovat ihan tavallisia!), paperia kuluu ja poika tuhetaa itkua. Sitten minun pitää piirtää (noin 30 kertaa päivässä).



Koko ajan tuntuu olevan paha mieli jostain ja koko ajan minäkin olen varpaisillani että mistä se ulina taas alkaa. Tein niin tai näin, yleensä aina jotain on väärin. Järjettömän raskasta koko perheelle! Jos vältetään tilanteita joissa esikoinen pahoittaa mielensä - koko muu perhe on ihan raunioina. Jos taas esikoisen meilentiloja ei noteerata, syntyy tilanteita joissa jänkätään ja pänkätään ja ulina takapenkillä saattaa jatkua tunnin. Koskaan ei selviä mikä oikeasti meni pieleen tai mikä harmittaa.



Äiti-riippuvuus on taas pahentunut, yöllä pelottaa, päivällä ei oikein voi mennä mihinkään ilman äitiä - ei edes avaamaan ovea kun ovikello soi.

Kyllä isäkin kelpaa mutta äidissä esikoinen suorastaan roikkuu fyysisesti kiinni ja mikään ei tunnu riittävän.



Välillä tuntuu että pojan elämässä ei ole iloa ollenkaan. Mikään ei tunnu innostavan tai innostaa hetken: kaverin kanssa leikitään hippaa ja kun kaveri saa kiinni, alkaa kauhea huuto ja itku ja leikki loppuu siihen.



Jos kysyn mennäänkö uimaan kahdestaan, poika vastaa EMMÄ OSAA UIDA. Ei tavritse osata uida, mennään harjoittelemaan. EMMÄ OSAA KUITENKAAN. Ei voi oppia jos ei harjoittele. EMMÄ HALUU. No okei ei mennä jos sä et halua. ULINAA ITKUA. No mennäänkö? NO KU EMMÄ OSAA. jnejnejne.





Kertokaa että tämä on edes melkein normaalia, että tämä loppuu joskus...

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
21.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=134&m=12405135&p=1&tm…



Meidän 5 v täyttävä on vielä juuri nyt ihanassa suvantovaiheessa, mutta odotan kuuden vuoden uhmaa mielenkiinnolla.



MML:n sivuilta voi tunnistaa jotain piirteitä. Näitä sivuja lukee ihan mielellään, niissä on varsin neutraali sävy eikä liikaa ahdistavaa kasvatusopasmaisuutta. http://vanhemmat.mll.fi/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy/5-6vuotias.php?dir=/la…

Vierailija
2/4 |
21.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta kaverin 6-vuotias on juuri tuollainen eli taitaa kuulua ikään. Ja omani taas (juuri 5-vuotta täyttänyt) elää juuri nyt ihanaa suvantovaihetta (josta JBB:kin mainitsi), joten en voi kuin mielenkiinnolla odottaa tuota seuraavaa uhmista....

Tätä se elämä on näiden pienten kanssa: yhtä vuoristorataa, kunnes sitten joskus iskee se murrosikä.

JBB:


Meidän 5 v täyttävä on vielä juuri nyt ihanassa suvantovaiheessa, mutta odotan kuuden vuoden uhmaa mielenkiinnolla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
07.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nimittäin olen alkanut pohtia oman nyt 5v7kk ikäisen tyttöni juttuja, josko tässä jo vaikuttaisi tuo kuuden vuoden uhma. Ainakin helpottaisi, jos " oireet" voisi lokeroida jonkun kehitysvaiheen piikkiin, eikä pysyviksi ominaisuuksiksi:) Kun muuten tyttö on ollut noin yleensä ottaen kohtalaisen ihana ja helppo tapaus sitten vauva-aikojen jälkeen.



Eli tyttö mm. loukkaantuu herkästi itseensä kohdistuvasta leikkipuheesta, vaikka muuten onkin huumorintajuinen. Itku tulee usein ruokapöydässä, kun isänsä laskee leikkiä. Sitten neiti on kotona välillä oikea raivopää. Jokin poikkipuolinen sana, niin heti tulee vastaukseksi KARJUMISTA. Mistä lienee saanut mallin...? Jatkuvaa pientä narinaa, marinaa ja valitusta. Välillä tuntuu, että mikään ei ole hyvin. Joka asiasta maristaan " Miksi sä aina/miksi sä et koskaan/miksi mun aina pitää..." Viime aikoina tytöllä on ainakin puheissaan usein myös ollut ikävä sillä hetkellä töissä tai muualla olevaa vanhempaa. Yritetään kyllä antaa läheisyyttä, luetaan paljon yhdessä ja tyttö on itsekin kova halailemaan ja pusuttelemaan.



Pliis, kertokaa että tämä on ohimenevää?!

Vierailija
4/4 |
07.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä myös poika 5 v 7 kk, ja ihan samanlaista kitinää ja valitusta kaikesta. Ja tuo EMMÄ OSAA KUITENKAAN tulee joka asiaan. Ja hirveä itku, jos joku juttu ei kerrasta onnistu. Ja vaikka kuinka sanoo, että äitilläkin meni 20 vuotta opetella joku juttu, ei se auta...



Välillä on melkein kokonaisia päiviä, että menee hyvin, mutta sitten taas jostain repeää. Meillä poika on vielä perinyt isänsä voitontahdon, eli jos häviää jonkun pelin, on itku ja valitus niin hirveää, ettei kestä... Mutta kun ei voi antaa aina voittaakaan...



Ihanaa, kun on kohtalotovereita, se aina jotenkin lohduttaa... Toivotaan, että kasvavat pian ihanan seesteisiksi ja mukaviksi lapsiksi taas ;-)



T: TEL ja yksi isompi uhmaikäinen ja toinen 3-vuotias vielä pahempi uhmaikäinen