Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä muilla ujoja ja herkkiä lapsia? Miten pärjäävät kavereiden kanssa?
21.02.2008 |
Meidän ennen suosittu 5v. lapsi on tullut surulliseksi ja kokee tulleensa kiusatuksi, koska joskus kaverit ovatkin sanoneet ettei saa tulla leikkiin mukaan. On myös luonteeltaan vetäytyvä jonka takia olen huolissani. Suosituksi lapsi on tullut nimenomaan sen takia, koska ei koskaan ole aggressiivinen eikä kiusaa eikä määräile muita.
Pelkään että lapsi ujon luonteensa takia jää toisten jalkoikin ja vetäytyy mieluummin yksinäisyyteen koska ei osaa/uskalla sanoa toisille napakasti takaisin. Itse olin juuri tuollainen lapsena ja sitten lopuksi vetäydyin ja leikin vain pari vuotta nuoremman siskoni kanssa.
Kellään vinkkejä, miten voisi tukea ujoa lasta ettei hän valitse vielä vetäytymistä? Nytkin lapsi jo puhuu ettei tahdo lähteä päiväkotiin koska pelkää tulevansa kiusatuksi..
Kommentit (4)
Tytöistä on kavereita onneksi löytynyt. Ei sano muille vastaan, kotona kyllä pitää puolensa meitä vanhempia vastaan joten toivomme että löytää saman kyvyn muidenkin ihmisten kanssa myöhemmin kehityksen myötä.
En tosiaan tiedä miten eskari ja koulu sitten rupeavat sujumaan, toivon että siellä olisi edes yksi vähän samantyyppinen kaveri hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ottaa paljon enemmän kontaktia vieraisiin lapsiin ja solmii kaverisuhteita. Pienempänä leikki enimmäkseen tyttöjen kanssa. Nykyään enemmän poikien kanssa ja mieluiten pari vuotta vanhempien kanssa.
Jos kaverit alkavat tapella/riehua, meidän poika siirtyy sivuun.
Alue: Aihe vapaa
Poikien maailmassa ei tuollaisilla luonteenpiirteillä pärjää. Pitäisi olla äänekäs, röyhkeä, omantilanottaja.
Poikani on kuitenkin liikunnallinen, joka pelastaa joutumasta arvoasteikon alimpaan kastiin. Hän on hyvä juoksemaan, pelaamaan pallopelejä, tekemään akrobaattisia temppuja jne.
Olen kuitenkin huolissani sinun tavoin lapseni tulevaisuudesta, koulussa etenkin. Hän ei osaa olla jämäkkä ja pitää puoliaan, vaan antaa muiden jyrätä.
Olemme tukeneet poikaa itsevarmuutta pönkittämällä. Typerää, mutta kotonakin kehumme, jos sanoo vastaan :) Ihan arkipäivän tilanteissa rohkaisemme olemaan sitä mieltä mitä oikeasti on ja ilmaisemaan sen. Myöskin joukkuepeli-harrastus on tehnyt hänelle hyvää. Kokee ryhmässä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja onnistumisen iloa.
Onko lapsellanne harrastusta, josta hän tykkää ja kokee olevansa hyvä?