Korvien puhkominen?

Mulla ikää nyt 27 ja ala-asteikäisenä pitkät korvatulehduskierteen. Korvat on putkitettu kerran ja auttoi hyvin. Lisäksi on puhkastu varmaan enemmän, kun yhdessä kädessä sormia. Se oli suoraan sanottuna yhtä helvettiä, pelkäsin aina niin, että en suostunut syömään ja vieläkin on paha asennevamma sitä lääkäriparkaa kohtaan! Lopulta panin niin kovasti vastaan, että lääkäri antoi periksi ja sanoi, että putkitetaan uudelleen. Ja kas, sillä kertaa paranikin itsestään!



Eli tarinan opetus on se, että omilta ei puhkaista yhtä ainutta kertaa, siinä aion pitää pääni!



Ja on käsittääkseni totta, että on vanhanaikainen hoitotapa ja mä olen oikeasti järkyttynyt, että nykypäivänä sitä edes ehdotetaan!!!!

Ei pidä yleistää. Itse olen korvakierrelapsi. Vikat putket taidettiin joutua laittamaan peräti juuri ennen yläasteikää! Korvat on puhkottu varmaan ainakin 10 kertaa ja putket laitettu parhaimmillaan kolmesti vuodessa. Silti minulla ei ole minkäänlaista traumaa jäänyt. Omilta lapsiltani annan puhkaista, jos lääkäri suosittelee. Se kipu on kuitenkin sietämätöntä ja putkitusaikaa ei saa hetkessä eikä ab-kuuri aina auta. Puhkaiseminen tuo avun aivan heti. Mutta siis kokemuksia on siis monenlaisia.

Mulle lääkäri on ainakin sanonut korvien puhkomisen olevan vanhanaikainen juttu ja sitä ei enään nykyään tehdä.

Vaatisin putkituksen. Liekö lääkärillä rahapussi mielessä, kun ne putkitukset maksaa yhteiskunnalle.

Syytä en tiedä miksi puhkominen on lopetettu.

Hmm...minulla hieman ristiriitainen suhtautuminen asiaan. Minulla on siis lapsi, jolta korvat puhkottu ja lapsi, jolta ei ole puhkottu. Meillä siis isompi lapsi ei ollut kummemmin tulehduskierteinen, ei siis varsinaisesti olisi ehkä koskaan tarvinnut putkia eikä niitä siis ole koskaan laitettukaan. Mutta häneltä on siis kerran korvat puhkaistu hankalan yksittäisen kierteen kohdalla. Hommahan ei mikään kamalan brutaali ole. Puudutusaine laitetaan ja se kirvelee, sitä lapsi huutaa, mutta puudute siis vaikuttaa 10 sekunnissa ja sen ajan siis vain kirvelee. Lääkäri siis laski 1,2,3,4,5,6,7,8,9,10 ja sen jälkeen lapsi lopetti taikaiskusta huutamisen. Sitten puhkominen, pitää tietty pitää lapsesta kiinni, mutta itse toimenpide on aika simppeli: reikä rusautetaan ja märkä imetään pois. Meillä siis auttoi välittömästi, poika nukkui kuin enkeli toimenpiteen jälkeen yönsä, kun sitä ennen oli huudellut kuukausia. Toimenpiteen jälkeisenä päivänä oli onnistuneet omat synttärit pojalla eikä ollut moksiskaan. Itse toimenpiteestä ei siis jäänyt kovin huono kuva. Sen jälkeen pojalla oli kyllä lääkärikammoa, mutta meni ohitse enkä nyt varsinaisesti osaa sanoa,johtuko tästä toimenpiteestä. Toinen poika sitten taas oli selkeästi tulehduskierteinen, 8kk iässä oli syönyt jo 8 abkuuria ja putkitus oli helppo päätös. Häntä ei siis turhaan edes puhkottu. Tässä siis kaksi tarinaa. Minusta tuo korvatulehdusten määrä ratkaisee. Jos niitä on todella usein ja paljon, putkitus kannattaa. Mutta jos on siis vain yksi ainoa tulehdus, joka ei parane niin silloin puhkaisu ehkä on paikallaan, siis lapsella jolle ei putkia kannata oikeasti laittaa. Ei se abkuurien perästä peräänkään syöminen ole järkevää, jos puhkaisun avulla saadaan viljelykin otettua märästä ja määrättyä oikea kuuri kenties monen hukkakuurin jälkeen. Minä luottaisin korvalääkäriin. Puhkaisu on siis tämän päivän hoito jossain tapauksessa, korvalääkäri osaa arvioida, kumpi on järkevää. Minä ainakin kahden erilaisen "korvatapauksen" äitinä pystyn sanomaan, että kummankin kohdalla hoito on varmaankin ollut oikea ja järkeväkin.

itse olin lapsena korvatulehduskierrelapsi, about 7 v. asti. Lääkekuurien lisäksi käytettiin hoitomuotona sekä tärykalvon puhkaisemista että putkitusta. Oma muistikuvani on sellainen, että kaikki korvatulehduksiin liittyvä oli inhottavaa. Hyvää tärykalvojen puhkomisessa oli kuitenkin se, että kamala kipu loppui sen jälkeen kuin seinään. Käytännössähän tärykalvot voivat joskus puhjeta itsekseenkiin, jos mätää on paljon. Lääkärin tekemänä homma on vain kivuttomampi ja nopeuttaa kivuliaasta tilanteesta poispääsyä (sillä sen kyllä muistan, että kipu ennen kuin tärykalvo viimein puhkesi/puhkaistiin, oli jotain aivan sietämätöntä).



Kyllä lääkäri varmasti tietää mikä hoitomuoto on järkevin. Ainainen korvien putkituskaan ei varmana ole järkevää, antibioottien popsimisesta nyt puhumattakaan. Ja ainakin ennen vanhaan putkitus tehtiin nukutuksessa, mikä sekin on kuitenkin aina riski.

Noista yksityiskohdista en valitettavasti enää muista, kun aikaa on jo pari vuotta. Itse puhkaisu oli nopea toimenpide ja ei kyllä mielestäni jälkikäteen mitenkään kivulias, mutta toisaalta poika oli silloin alle vuoden ikäinen, joten kommunikointikaan ei ihan ollut samaa kuin nykyisin. Pojalle tuli kuitenkin saman syksyn aikana vielä liimakorva, ja tulehduskierre oli muutenkin jatkunut pitkään, joten aika pian päädyimme sitten putkitukseen.



Omasta lapsuudesta muistan puhkomisesta, ettei se nyt niin kamalaa ollut kuin olisin luullut. Tosin ikääkin minulla oli viimeisellä kerralla jo yli 10.



Meillä tärykalvojen puhkaisua ehdotti korvalääkäri, joka siinä tilanteessa piti sitä hyvänä (korvat turvonneet ja täynnä märkää). Kaikissa muissa korvatulehduksissa tämä sama lääkäri on kuitenkin ehdottanut jotain muuta (yleensä antibiootit, kerran myös tilanteen seuraaminen ilman antibiootteja, pitemmän kierteen jälkeen putkitus jne.).

...vaan siis tärykalvot pullistuneet.



Ja joo, niin kuin edellinen tässä ketjussa arveli, niin putkitus tehdään nukutuksessa. Meillä on kokemuksia kahdesta kerrasta, jotka ovat menneet hyvin.

meillä oltiin viime talena samassa tilanteessa. Lääkäri pyysi miettimään, että kun seuraavan kerran tulemme hänen luokseen niin olemmeko valmiita siihen että lapsen korvat puhkaistaan. Omassa muistissa on vieläkin, lähes kolmenkymmenen vuoden jälkeen, miltä tuntuu kun korvat puhkaistaan. Se oli kamalaa, mutta kyllä se kipukin helpotti heti. Meillä ei viime talvena pojalla ollut korvat niin kipeät, että olisi niitä itkenyt mutta liimakorvaksi oli menossa toinen korva ja kuulokin oli alentunut eli tilanne oli paha. Lääkäri kuitenki sitten päätti vielä määrätä yskänlääkettä nimeltään singulair. Tabletteina. Sanoi että sillä on monet korvat parannettu yhdessä antibiootin kanssa. Ja totta se on. Korvat parani. Eikä tarvinut puhkaista.