Töihin meno hirvittää..!!!
Kertokaa työssä käyvät äidit, kuinka teillä jää työpäivän jälkeen aikaa perheelle, harrastuksille, parisuhteelle yms. ja pitäisihän sitä pyykkiäkin pestä, ruokaa laittaa, siivota yms. Käykö kuinka monella esim. siivooja? Saatteko apuja sukulaisilta? Ehdittekö harrastaa mitään?
Itsellä ei töihin meno onneksi vielä muutamaan vuoteen edessä (nuorin puolivuotias), mutta koska tämä lapsi mitä todennäköisimmin jää viimeisimmäksi alkavat kotiäiti vuoteni olla kohta ohi. Ja nyt jo asia mietityttää.. Illat tuntuvat nytkin hurahtavan vauhdilla vaikka suurimman osan kotitöistä saankin jo päivän aikana tehdyksi. Sitä paitsi minulla on harrastus (hevosia) joka nielee usemman tunnin päivästäni. Kuinka muut ehditte harrastaa? Itse en voisi kuvitella hakevani lapsia tarhasta, laittavani nopeasti ruokaa ja livistäväni heti talliin. Entä kuinka käy parisuhteen? Vieläkö työpäivän jaksaa huomioida puolisoa?
Kommentit (11)
Meillä päivät menee kutakuinkin näin:
klo 6 herään, suihku, aamupala, hiukset, meikki, vaatteet
6.50 lapset ylös, aamupesut ja pukemiset (mies heräilee samaan aikaan)
7.20 ollaan autossa lähdössä päiväkotiin/töihin
n. klo 16.00 kotiin päiväkodin kautta, kotona 16.20 yleensä.
Ruoanlaittoa ja syömistä, pyykkikone pyörimään, pientä järjestelyä.
Klo 17 aikaan on yleensä syöty ja keittiö raivattu. Sitten isompi katselee lastenohjelmia, pienempi leikkii. Minä teen joko jotain kotitöitä tai katselen lasten touhuja, mies ottaa pienet tirsat.
Lastenohjelmien jälkeen voidaan käydä ulkona tai pelataan, leikitään jotain lasten kanssa. Jos ollaan sisällä, niin voin laittaa siinä samalla huomiselle ruokaa valmiiksi, esim. makaronilaatikko uuniin.
Klo 19 jälkeen iltapalat ja iltapesut, laitan seuraavan päivän vaatteet ja tarvikkeet valmiiksi.
Klo 20 lapset nukkumaan
Sitten laitan pyykit kuivumaan ja viikkaan pois naruilta. Varmistan, että kaikki on seuraavalle päivälle valmiina.
Itse en harrasta... Mies harrastaa pari kertaa viikossa, mutta tekee sen vasta klo 20 jälkeen. Itse en vaan voi iltaisin lähteä kotoa pois, en saisi siitä mitään muuta kuin huonon mielen. Koko perheen kanssa saatetaan heittää klo 18 aikoihin iltalenkki tai sitten lähden nuorimmaisen kanssa rattailla ja isompi jää isän kanssa kotiin.
Minä teen 4 päivän työviikkoa. En oikeasti jaksaisi enempää. Se yksi ylimääräinen vapaapäivä viikossa (perjantai) pidentää huimasti viikonloppua. Ja tekee noiden arkipäivien kiireen kestämisen joten kuten mahdolliseksi.
Pyykkiä pesen joka päivä yhden koneellisen ja muutenkin tehdään (mies osallistuu hyvin) pientä ylläpitosiivousta arkenakin, emme päästä kaaosta räjähtämään käsiin ;) Perjataisin tehdään lasten kanssa paremmat viikkosiivot sitten. Sunnuntaina teen usein jonkun laatikkoruoan alkuviikkoa silmällä pitäen, ettei tarvi maanantaina töitten jälkeen ruokaa laittaa. Muutenkin ruokahuollon suunnittelu kannattaa. Meillä käydään vain kerran viikossa kaupassa ja viikon ruoat suunnitellaan etukäteen. Säästää euroja, hermoja ja aikaa.
Viikonloput ollaan tiiviisti perheen kesken. Nyt meinataan keväällä pyytää mummo hoitamaan lapsia yhdeksi yöksi, ja mennään hotelliin. Mutta ei tosiaan usein noin haluta tehdä, pari kertaa vuodessa varmaan korkeintaan.
Parisuhdetta hoidetaan viikonloppuiltaisin... Viikolla ei kyllä jaksa muuta kuin tuijottaa apaattisena telkkaria ;)
Tällaiset asiat tuli mieleen. Meillä siis kaksi lasta.
Tässäpä meidän esimerkkipäivä:
Herätys 6.00 tai 7.00 (riippuu siitä olenko itse aamu-vaiko " ilta" vuorossa)
Aamuviikko:
Lapset päiväkotiin 6.45, meillä lapset eri päiväkodeissa joten tällöin minä vien toisen ja mies vie toisen.
Minä menen junaan ja mies ajaa autolla töihin.
Lapset haetaan 16.30.
Syödään ruoka, olen usein edellisenä iltana tehnyt joko ruoan kokonaan valmiiksi tai sitten esivalmistellut niin, että ruoanlaittoon menee maks. 30 min.
Lastenohjelmia, leikkiä.
Iltatoimen alkaa usein ennen 19.00, iltapesu ennen 19.30. Sitten iltasadut ja nukkumaan.
Iltavuoroviikko eroaa oikestaan vain siinä, että lapset menevät päiväkotiin aamupalalle eli n, 8.00. Minä vien tuolloin molemmat ja sitten tulen pikaisesti kotiin aamupalalle ja menen junalle.
Mies hakee lapset 16.30 ja minä olen kotona 18.30 eli iltavuoroni on siis vain vähän myöhäisempi vuoro, ei iltavuoro sanan täydessä merkityksessä.
Harrastukset: Itse harrastan liikuntaa ja harrastaisin mielellään 5 krt/vko. Useimmiten jää 4 kertaan, kun ei vaan aika riitä. Yhtenä iltana viikossa menen steppiin niin, että käyn kotona syömässä ja lähden samantien, muulloin lähden liikkumaan vähän myohemmin illalla, klo 19-19.30 tai sitten kun menen myöhemmin töihin menen aamulla kuntosalille. Ja tietysti liikun viikonlopun molempina päivinä. Näin koen, että en vie liikaa perheen yhteistä aikaa. En voisi kyllä arki-iltoina lähteä usein heti kotiin tultuani lenkille tai jumppaamaan. Kerran viikossa saa riittää.
Meillä on miehen kanssa molemmilla pitkät työmatkat ja se olisi hienoa, jos töitä löytyisi lähempää. Mutta kumpikin on tyytyväinen työhönsä, joten syytä vaihtaa ei tällä hetkellä ole.
Olen itse lahdossa taas toihin parin viikon kuluttua. Meilla on kaksi lasta, joiden syntymien valissa olen ollut toissa. Kokemusta on siis jonkin verran. Apua saamme lahinna siskoltani, tyyliin vuoroin vieraissa (heilla on kolme lasta). Omat vanhempani asuvat kauempana, miehen suku maailmalla.
Mun neuvoni on, ettei yrita suorittaa elamaa. Tassa elamantilanteessa olen joutunut tinkimaan omista menoistani ja hyvaksyn sen. " Harrastan" jarjestotyota, johon voin osittain ottaa lapsetkin mukaan ja jossa ei ole tiukkoja deadlineja. Pari kertaa viikossa on pakko paasta liikkumaan yksin.
Arkea helpottaa se, etta pitaa tietyista rutiineista kiinni: suunnitellaan viikon ruokalista ja kaupassa kaynnit etukateen, pidetaan siivouspaiva, laitetaan tavarat heti paikoilleen, katsotaan vaatteet ja muut kamppeet edellisiltana valmiiksi jne. Tarpeen mukaan voi joustaa. Olen tehnyt lyhyempaa tyopaivaa, tosin tyoskennellyt sitten kotona iltaisin ja viikonloppuisin.
Yritan asennoitua niin, etta kotityot ovat vain elamaa, ei kurja velvollisuus. Lapset voi ottaa mukaan moneen hommaan, ja ruokaa laitan & siivoan miehen kanssa yhdessa. Siina voi samalla puhua paivan tapahtumia lapi. Kahdenkeskinen aika on jaanyt vahiin tassa elamanvaiheessa, mutta parisuhdetta voi mielestani hoitaa pienin keinoin: saunan lauteilla, kollottelemalla hetki sohvalla sylikkain, juomalla iltatee yhdessa jne. Ei se kynttilaillallisia vaadi.
...eli samaa mielta edellisen kanssa.
Meilla heraillaan aamulla 6:30, esikoinen viedaan koulubussille 7:30 ja sitten lahdetaan kakkosen kanssa tarhaan joko autolla tai bussilla. Toissa olen n. 8:30-9 useimpina paivina. Jos on hyva paiva niin saatan ehtia kaymaan jumpassa lounastauolla, huonona paivana syon lounaankin tyon aaressa.
Meilla on ollut arjessa auttamassa aupair, mutta tahan tulee nyt 4 kk tauko ennen seuravan aupairin saapumista, joten itse haetaan lapset n. klo 18 iltapaivakerhosta ja tarhasta. Sitten laitetaan ruokaa (yleensa mies laittaa) kotona, syodaan, katsellaan telkkaria ja laitetaan lapset nukkumaan (yleensa mina laitan) n. klo 8-9. Sen jalkeen saatan katsella miehen kanssa telkkaria tai selailla nettia.
Meilla kay myos siivooja 5h/viikko. Pyykit pesen viikonloppuisin, silloin puuhaillaan lasten kanssa, tehdaan viikon ruokaostokset kerralla, hoidetaan puutarhaa, kaydaan kavereiden synttareilla jne. Ei tama minusta niin hirmuisen raskasta oikeastaan ole ollut, vaikka asummekin ulkomailla eika meilla ole aupairin ja siivoojan lisaksi mitaan " tukiverkkoa" auttamassa. Raskainta oli esikoisen parin ekan vuoden aikana koska han oli erittain huono nukkumaan ja heratti monta kertaa yossa. Nyt kun saan nukkua yot lapensa niin olo on aivan toinen. Minusta tama on oikeastaan pitkalti tottumiskysymys, ja tosiaan tarkeaa on seka vanhempien yhteistyo kodin- ja lastenhoidon suhteen seka perfektionismin valttaminen, niin sita jaksaa eteenpain.
- herätyskello soi 5.30, muu perhe jää nukkumaan
- kotoa lähden viimeistään 6.30 ja olen töissä noin 7.00
- töistä lähden yleensä noin 15.30, jolloin olen päiväkodilla klo 16 (onneksi on liukuva työaika ja mahdollisuus tehdä etänä töitä iltaisin)
- kotona olemme lasten kanssa 16.15 - 16.30 riippuen siitä, tulemmeko autolla vai kävellen
- heti ekana laitan pesukoneen päälle ja lapset menevät syömään
- lasten syödessä, valmistan yleensä seuraavan päivän ruoan tai teen sen sitten, kun mies on tullut kotiin
- mies on yleensä kotona 17-17.30
- yhtenä arki-iltana esikoisella on harrastus (minä vien ja käyn harrastuksen aikana lenkillä), miehellä yksi harrastus ja yhtenä iltana käyn yksin tekemässä viikon ruokaostokset, muuten illat ollaan yhdessä kotona.
- lapsien iltapalat ja iltatoimet ovat 19-20 välillä ja sitten nukuttamaan ensin pienempi ja mies nukuttaa noin puoli tuntia myöhemmin isomman.
- illalla sitten laitan vielä omat ja lasten vaatteet aamuksi kuntoon, mutta muuten en kotitöitä enää tee.
- nukkumaan menemme miehen kanssa viimeistään 22.30 - 23.00.
Omista harrastuksistani tingin tällä hetkellä eli käyn lenkillä 2-3 kertaa viikossa, mies taas käy urheilemassa kahdesti. En koe näitä päiviä mitenkään liian rankoiksi, sillä kotitöitä teemme pitkin iltaa lastenhoidon ohella. Lisäksi meillä käy siivooja 2 x viikossa. Viikonloppuisin otetaan paljon rennommin, tavaan ystäviä ja jonkin verran käymme miehen kanssa kahdestaan jossakin. Ei tämä niin hirveää ole :).
Itse teen 6h päivää ja herään jo 6aamulla, jotta olen ajoissa töissä ja pääsen ajoissa hakemaan lapsia. Mies menee myöhempään töihin, jotta saa hoidettua lapset aamulla, jottei lapsille tule liian pitkät päivät (nyt tulee n. 6h).
Loma-ajat pidetään ristiin jotta saamme itse hoidettua lapset (nyt vielä 2luokkalainen ja eskarilainen, joten pian kaksi koululaista pitkine lomineen).
Lisäksi yritämme ettei 3v:lla olisi kovin paljoa 5päivän viikkoja, onnistumme kun saan pidettyä liukumavapaita (töihin siis extra-aikaisin) ja mieheni saa tehtyä joskus iltavuoroa ja lauantaista saa viikkovapaan.
Tästä kirjoituksesta saa varmasti sen käsityksen joka meillä jyllää, että lasten ehdoilla mennään. Tässä tilanteessa ei minulla ole omia harrastuksia (vanhempainyhdistys tosin, mutta sekin lasten että pääsen vaikuttamaan lasten asioihin). Miehellä on 1harrastus viikossa. Lapsilla on harrastuksia vaihdellen yhteensä 2-3kertaa viikossa.
Siivoajaa meillä ei käy ja lastenhoitoapua ei ole. Elämä lasten kanssa ei ole rankkaa, vain siivoaminen/pyykkäminen välillä kypsyttää. Lisäksi minua vaivaa krooninen väsymys aamuherätysten vuoksi. En henno mennä ennen miestä nukkumaan.
Miehen kanssa yhteinen aika on koko perheen aikaa illalla pari-kolme tuntia kunnes isommat lapset menevät nukkumaan. Pienin kukkelehtii yhtä pitkää ylhäällä kuin minäkin jaksan hitusen yli 22, sillä päiväkodin parin tunnin päiväunet vähentää yöunia hänellä. Viikonloppuisin sitten jaksan hetken miehen kanssa valvoa sen jälkeen kun pieninkin on nukahtanut.
Eli ei sitä omaa aikaa tällä tavalla ole. Lasten kanssa olen kotiäiti-identiteetillä. Eli työaikana olen töissäkäyvä äiti ja kotona olen se sama kotiäiti. En ole muuttunut miksikään vaikka menin töihin, se tietty aika päivästä vain kuluu töissä ja rytmi on muuttunut.
Olin ollut kotona viisi ihanaa vuotta joista en päivääkään vaihtaisi pois :) mutta niin se töihin meno tuli vastaan.
Meillä mies tekee todella pitkiä päiviä (esim 06-18 on NORMAALI,sitä pidemmätkin tavallisia) joten meillä ei tullut kuuloonkaan,että olisin mennyt työhön jossa minullakin menisi " koko päivä" tai sanotaaanko niin,että minä vain en halunnut niin,minä haluan olla kuitenkin se joka kasvattaa minun lapset noin pääasiassa :D
Joten kuten joku tuossa edellä,minäkin teen 6h/pvä töitä. Minä lähden klo 04.30 (eli herään 04.00) kun työt alkavat klo 05 ja kyllä,olen joutunut ottamaan työn joka ei todellakaan vastaa viereenkään koulutustani,olen ihan hyvin koulutettu,mutta koska alani työt vaatisivat paikkaa jossa ollaan 8h ja yleensä " virastoaikaa" niin se ei elämäntilanteeseemme sopinut. Kaikilla ei tätä valinnan mahdollisuutta ehkä edes ole... palkka minulla on kuitenkin sama kuin mitä olisi ollut oman alankin töissä.
Joten työmatkat mukaan lukien mulla menee 7h,mutta olen silti kotona VÄHINTÄÄN klo 12,kun olen siis hakenut lapsen,jonka siis mieheni vie hoitoon töihin mennessään.
Meille tämä sopii mainiosti ja on vähentänyt mun stresssiä töihin menosta valtavasti :)
Tallentava digiboxi pelastaa mulle talteen viikon lemppariohjelmat joita nyt ei muutenkaan ole kauheasti,mutta jotain ja katson näitä sit iltapäivisin jos ne on lapsenkin silmille sopivia,siis siinä kun lapsi leikkii tai sit iltaisin jos ei tuu mitään (lapsi menee nukkumaan 19 aikaan) ja paljon vkl iltaisin miehen kanssa :)
Mulla on kerran viikossa (pe) siivouspäivä ja sit pystynkin joustamaan muuten,imuroinkin vaan jos siltä näyttää et on tarve :D
Vkl en tee ruokaa,teen viikolla pakastimeen ja yleensä la haetaan pizza,hamppari tai patonkia :) Muuten syödään kyllä tavallisesti,viikolla teen nopeita ja helppoja kotiruokia tai uuniruokia.
Pyykkään myös perjantaisin,samalla kertaa useampi koneellinen peräkkäin. On sit mukava levätä kun on kaikki ok :)
Suursiivouksen keväällä ja loppusyksystä olen kyllä teettänytkin joskus siivoojilla :D mut en enää pariin vuoteen.
Kun kerran niita tunteja on vahan vaikeaa lisata siihen vuorokauteen. Eli sukoisin tyon, lapsien, kotitoiden ja sinun tapauksessai useamman tunnin vaativien hevosten yhdistaminen olla vahan vaikea yhtalo...
Taalla muutama ' belgialais-aiti' vastasikin, mutta minkin olen ' joutunut' tottumaan siihen (enka muusta teidakaan), etta lapset paivakotiin 3 kk iassa ja siita rapikoiden eteenpain... aikaa jaa lasten kanssa ololle tosi vahan, mietin sitajust tassa yhtena paivana: aamulla lahdemme kaikki noin 7.45 (yritan paasta toihin aikaisin, etta paasisin myos lahtemaan aikaisin joka minun tapauksessani tarkoittaa 17.15-17.30!!). Illalla tulemme kotiin mina suoraan toista noin klo 17.45-18.00, ja mies lasten kanssa noin 15-20 minuuttia myohemmin. Ne 15 minuuttia ovat minulle arvokkaat: saan pyykit koneeseen, puhtaat viikattua, tyhjennan tiskikoneen ja laitan ruuan alulle (kun on pakko niin kerkeaa paljon!). Kun muuta saapuvat valmistetaan ruoka (tai viimeistellaan), syodaan, syotetaan vauva (kaksi lasta meilla), joka meneekin nukkumaan noin klo. 19 (eli olemme illalla yhdessa 45 minuuttia jonka aikana mm. syomme kaikki...), leikimme isomman kanssa viela noin 30 min ennen iltatoimia, ja hankin nukkumaan noin klo. 20.00. Sitten rupistetaan pyykit, jarjestellaan yms. Eli onhan se aikamoista ' juoksemista' , usein se stressaa entien etta tuntuu etta joka minuutille on jo jotain tekemista. Ei ole paljon marginaalia extroille!
Jumpassa kayn joskus ruokatunnilla (jossei tartte menna johonkin kauppaan, laakariin, apteekkiin, pankiin, tms. tai yksinkertaisesti tehda ennemman toita). se on mun harrastukseni. Miehella samoin.
Viikonloput yrittamekkin sitten pyhitta perheelle/lapsille, mutta parisuhteen hoitamiseen ei meinaa jaada aikaa eika etenkaan energiaa: menen usein nukkumaan pian alsten jalkeen, joten se siita yhteisesta ajastakin...
Apuna ei ole perhetta, mutta siivooja siivoa joka viikko ja pyykit silitetaan puolestame, ja tama onkin meille ihan must. Muuten se viikonloppu menisikin naissa hommissa!
- kantapääkoulu on opettanut,
että siivooja kerran kk
ja
MLL:n lastenhoitopalvelu päiväkodin lisäksi kerran kk toimii...
- esivalmistellut ruuat myös auttavat
- jos vielä saa sukulaisia mm. lastenhoitoavuksi edes joskus viikonloppuisin niin aina parempi, jos puoliso on urakeskeinen
- yksi oma harrastus olis poikaa-ainakin liikuntaharrastus olisi hyvä, että kunto kestäisi
Niinpä, työ häiritsee pahasti sosiaalista elämää ....
Meikäläisen normaali työpäivä on tällainen
herätys 6.45
ovesta ulos lasten kanssa 8.15
Esikoisen koulu alkaa 8.30 ja kakkosen esikoulu 8.50
Töissä olen noin 9.10
Kotiin lähden klo 17
Saavun kotiin 17.30
Lapset ovat 7 ja 3 v. Isi on hakenut heidät koulusta klo 15.20 ja ruokkinut ja leikkinyt heidän kanssaan.
klo 18 katsotaan läksyt (menee ehkä noin 15 min)
sitten leikitään, keskustellaan ym klo 20.30 saakka ja siinä samalla teen jotain pieniä kotihommia, syön itse jne.
Sitten iltapesut ja nukkumaan noin kloo 21-21.30
Meillä homma toimii koska isi kantaa suuren osan lasten ja kodin hyvinvoinnista! Jos tekisimme molemmat täyttä työpäivää, voi kamalaa! Stressi ja paha olo iskisi heti. Siivooja meillä käy silti kerran parissa viikossa.
Meillä ei ole mitään ulkopuolista apua lasten hoidossa, ei sukulaisia lähellä eikä olla löydetty hyvää palkallistakaan. Parisuhteen hoito jää tosi vähiin ja se tuntuu valitettavasti arjessa välillä. Emme kumpikaan harrasta oikeastaan mitään kodin ulkopuolella. Melkein aina liikumme perheenä. Yksikkö " oma itse, minä yksin" on kadoksissa :-o Töissä sentään saan olla ihan yksin, joskus ;)