Prkl, mistä ihmeestä mä löydän itselleni miehen!!! Usko alkaa kadota

Tänä vuonna kolmekymppiä mittariin, yksi lapsi, miehestä ei tietoakaan.

sama ongelma täälläkin, paitsi ettei vielä ole sitä ensimmäistäkään lasta, eikä kai tällä tahdilla tulekaan :(

olkaa onnellisia niistä lapsistanne edes... terveisin sinkku lähes 30v. jolla ei sitä miestä eikä lastakaan :(



joo ja jokapuolella vain varatut yrittävät iskeä.

Mutta ainahan sitä saa toivoa ;0) Ja rehellisyyden nimessä on todettava, että oishan se kiva saada joskus vielä lisääkin lapsia. Mutta se ei tosiaan tällä tahdilla taida onnistua.



Ja onnellinen olen myös siitä, että älysin aikanani erota exästäni. Päivääkään en ole katunut. On parempi olla yksin kuin huonossa seurassa. Se, miten siihen seuraan aikanani ajauduin, on luku sinänsä.



Terceisin kakkonen

täällä kun teitä tavoitan, uskaltaudun kysymään, olisitko jossain tilanteessa biologisen kellon rakseessa valmis " huijaamaan" ukkomiehen lapsesi isäksi?

no en minä ainakaan. Haluan lapsen kunnollisen miehen kanssa yhdessä, tai sitten en ollenkaan. Jos ei sellaista miestä löydy, jonka kanssa voisin kuvitella pitkää suhdetta, niin sitten saa mun puolestani lasten teot jäädä ihan muille.

8 tarkoitti kunnollisella miehellä sitä, ettei ole ukkomies ja pettäjä

En voisi ikinä kuvitella olevani ukkomiehen kanssa tekemisissä. Jos ei vapaata löydy, sitten ollaan ilman. Yh-isää vastaan mulla ei ole mitään. Toki ois kiva, jos kyseinen isukki haluaisi lapsia vielä minunkin kanssani. Tällä iällä ei kai edes voi vaatia, ettei miehellä olis omaa historiaa, kun kuitenkaan en ihan poikaa seurakseni haluaisi.

eivät halua tehdä lapsia. Ja jos haluavat niin eivät kestäkään perhe-elämää sitten.

Tietysti on paljosta muusta kiinni natsaako, mutta noin niinkuin ihan vaan ajatuksena.

Olemme eroamassa, koska minä päätin vaihtaa hyvän parempaan.

Mies on ihan komea, mukava, kunnollinen ja hyvin toimeentuleva ja yhden lapsen isä. (Lapsi jää erossa minun luokseni asumaan.)

Ahkera, kunnollinen, hyvä sängyssä, mukava, hauska ja ihan fiksu, savuton työssäkäyvä mies :)



Mites olisi pieni rukous kumppanin löytämiseen ;)?

Ois jotain hyvää hyötyä tästä palstasta ees! :)



Itsekin erosin 27-vuotiaana ja luulin etten ikinä saa mitään perhettä, mutta niin vain ihan superhyperkummallisten sattumien kautta onni potkaisi. ;)

täällä on yksi sinkkunainen Keski-Suomesta, joka kelpuuttaa yh-isätkin, tai osa-aikaisät, eli jos joku noista mukavista miehistä on täältä päin niin vinkkiä vaan palstalle

Sit valvoja saa poistaa tän kun on parit meiliosoitteet vaihdettu! ;)

Mutta antakaa toki kuulua itsestänne, jos tänne sattumalta olisi joku lappilainen yh-iskä tai muuten lapsista tykkäävä mies eksynyt! :-)

Onko mulla käynyt vain tuuri, kun olen löytänyt jo kaksikin miestä avioon asti ja jättänyt ruikuttamaan toiset kaksi? Tietty oon kauniskin ja älykäs, että avuja on:)

Tämä yh-arki tekee vain vaikeaksi tuon ulkona käymisen, ainakaan kovin usein. Ja lähiöbaarista en usko sitä elämäni miestä löytyvän...

t. se lappilainen yh-äiskä

Mä voin aloittaa: exälle alkoi maistua alkoholi liian hyvin ja lapsen hoito oli täysin mun harteilla alusta loppuun asti. Lopulta en keksinyt enää yhtään syytä olla yhdessä - syitä erota oli sen sijaan ihan listaksi asti. Ja viisas ratkaisu oli, kaikkien kannalta.

Minä olen kohta kolmekymppinen yh-äiti E-Suomesta. Esikoiseni on viisivuotias ja biologinen kello raksuttaa.. Olisin halunnut muutaman lapsen pienellä ikäerolla, mutta niin ei käynyt. Toisaalta nyt kahden suhteen jälkeen haluaisin vain katsella ja huvitella miesten kanssa ;) Ja myöhemmin, muutaman vuoden sisällä haluaisin lisää lapsia ja perheen. Totetuukohan tällainen toive ikinä..