hei kaikki rikkaat! miten teistä on tullu rikkaita?

On se totta että kun on kunnon alkupääoma niin on mahdollista tehdä sijoituksia suurella riskillä jolloin ne usein tuottavat taas paremmin jne. Eli joo, helpommin tulee rahaa kun sitä on ennestään.

pörssiin ja asuntoihin, yrittäjänä.

mitään perintöä ei ole tiedossa koskaan kun omat vanhemmat on rutiköyhiä

Opiskelin hyvän ja kiinnostavan ammatin ja kituutin opiskeluaikana. Ammatin kiinnostavuus on hyvin tärkeää, pelkkä hyvä palkkaus tietysti hyvä mutta jos olet oikealla alalla niin jaksat paiskia enemmän töitä ja etenet.



Sitten perehtymista sijoituskohteisiin ja niidne kannattavuuteen. Yksi perintöasunto, jonka myymällä sain pääomaa ostaa hyvältä paikalta rupukaksio ja remontoida se siinä asuessa. Parin vuoden päästä myyntiin lähes tuplahintaan. Ja sitten taas sijoittamaan...



Väitän että olisin rikas ilman sitä perintöasuntoakin, mutta eihän sitä tiedä...



Tai no, en tiedä olenko rikas, palkkatulot n. 60 000 e vuodessa ja omaisuutta n. 800 000 edestä.

Kannattaako ostaa asuntoa vaan sen takia että hommais siihen vuokralaisen joka vuokraa maksamalla maksais asunnon pois..?

Kun kerta kysyit :).



Vielä rikkaampi olisit, jos olisit perinyt enemmän. Niin Suomessa rikastuu.

Asunnon ostaminen tässä tilanteessa (hinnat korkealla, ehkä laskemassa) ei todennäköisesti ole kamalan hyvä sijoitus. paitsi tietysti jos löydät hyvän ja halvan mutta se onkin hankalampaa, niitä etsivät muutkin.

Johan Hultkrantz ja Björn Masalin: Elämäsi rahat. Joka kodin talousopas.

Niklas Herlin: Osake keskustasta.

Vesa Puttosen sijoittamista koskevat kirjat.

ja myymällä se oikeaan aikaan.

jos laittaa säästötilille ison summan rahaa niin saako koroilla minkäänlaisia summia kasvamaan?

Jos ostaa kalliina aikana, pitää odottaa kauemmin, eli yli 10 vuotta.



Minä ostaisin siis asuntoja/kiinteistöjä ja jalometallia= kultaa jos olisin rikas. Ehkä...

Oon kuullut jostain kultarahasta....siis mitä se on

olen töissä silloinkin kun palkansaajat makaa kännissä monen viikon kesälomalla ja marisevat pientä palkaansa. Tekisivät töitä 24/7 niin olisi rahaa!

Sitten niillä lomalla makaavilla palkansaajilla on tosi pitkät lomat! On myös olemassa työaikalaki. No joo, vitsi vitsinä.

puhut kuin omasta suustani. Meilläkin ystäviä riivaa selkeästi kateus, ja se harmittaa kovasti. Vaikka pidämmekin aika matalaa profiilia, mutta kun on iso talo arvostetulla alueella, 2 uutta autoa ym. niin jostain se kateus esiin pilkahtaa. Ihmisenä en ole muuttunut yhtään. Onneksi eivät tiedä kuinka paljon sitä omaisuutta oikeasti on, silloin varmaan viimeisetkin kaikkoais. Onneksi samanhenkiset yrittäjäihmiset ymmärtävät ja he todellakin ovat kultaa, kuten 24 sanoi.

Tasan ei käy onnen lahjat 7.

Tapaamalla miehen, joka on hyvässä työssä omassa yrityksessä.

Säästämällä.

Tekemällä elämänsä asuntokaupat oikeaan aikaan.

Saamalla " vain" 3 lasta, jotka kaikki tyttöjä=), kierrätys kunniaan.

Tekemällä paljon itse mm. remontit ja sisutukset jne.



Tässä reseptiä, ja todisteena siitä ehkä se, että meillä iso omakotitalo on jo maksettu, eikä asuntolainaa ole senttiäkään. Rikkaita ei olla, mutta onnekkaita sitäkin enemmän.

Eli työllä. Miehellä oma yritys, mä taas olen hyvä palkkaisessa duunissa. Voisin jäädä kotiin jos mieli tekisi, ja miehen palkka ja tai osingot riittäisi paremmin kuin hyvin kotitalouden pyörittämiseen. Mutta tykkään tehdä töitä. Lapset ovat kuitenkin olleet sen kolme vuotta kotona syntymänsä jälkeen.



Aina sanotaa että raha ei tuo onnea, mutta mä olen vähän erimieltä. Kyllä se tavallaan sitä tuo. Ei tarvitse surra rahahuolia ja saa ostaa mitä haluaa ilman että tarvitsee tehdä velkaa.



Olen " köyhästä" perheestä lähtöisin, samoin kuin mieheni. Ja työn takana ovat olleet meidän rahamme, joten osataan kyllä sitä myös arvostaa. Ei pihistellä mutta ei törsätäkään ja lapsille yritetään opettaa rahanarvo, eikä he ihan mitä tahansa saa mitä haluavat.



Ainoa asia minkä olen kokenut ikäväksi sen takia että ollaan rikastuttu, on se että, muutama " ystävä" on kaikonnut. Mitään muuta syytä en keksi kuin kateus. Mutta onneksi meillä on ystäviä ja kavereita jotka on pysyneet matkassa. Moni heistä itsekin pärjää ihan hyvin, ja ne jotka ei rahallisesti niin hyvin pärjää, ovat muuten kultaa.

Ennen lapsia paahdoin kahta työtä ja samalla maksoimme asuntolainaa riuskaan tahtiin. Parin onnistuneen asunnonvaihdon jälkeen saimme nykyisen asuntomme edellisen laman aikaan pohjahintaan. Sitten olikin hyvä hetki perustaa perhe ja vetää vähän henkeä. Sen jälkeen yhtä työtä tehden saimme loputkin lainat maksettua pois. Tuossa vaiheessa olisimme voineet harkita sijoitusasuntoa, mutta sijoitimme kuitenkin hyvinvointiin siten, että mieheni vaihtoi ammattia. Opiskelu rahoitettiin mainiosti minun tuloillani ja nyt sitten hämmästellään, kun on taas kahden ihmisen tulot käytettävissä. No, remontti on tiedossa ja sinne nuo säästöt äkkiä katoavat :)