Synnytyspelko ja sektiopelko esikoisen synnytyksestä
Aloitin tätä keskustelua odotuspuolella, kunnes tajusin, että se on ihan väärä paikka puhua tällaisesta synnytyskammosta ja huonosta synnytyskokemuksesta. Ehkä tällä puolella joku haluaisi jakaa omia kokemuksia huonosta synnytyksestä, uudesta raskaudesta ja kertoa mahdollisesti pelkopolilla käynnistä, mitä siellä tapahtui.
Esikoisen synnytys oli rankka kokemus, kesti noin 20 tuntia ja päätyi lopulta hätäsektioon. Luulin, etten enää ikinä uskaltautuisi raskaaksi. Esikoinen täyttää pian 4 vuotta eikä synnytyskokemus ole yhtään unohtunut vieläkään mutta olen kuitenkin lopulta raskaana. Lapsen kaipuu ja vauvakuume on kai sitten ollut vielä kovempi kuin pelko :)
Synnytyksestä sen verran, että se oli käynnistetty. Lääkärin mukaan (jälkikäteen) käynnistysainetta on laitettu liikaa suoneen ja virhe tehtiin myös siinä, että puhkaistiin kalvot samaan aikaan. Kohtu ei voinut supistella vaan meni ikään kuin kramppiin, supistuksissa ei ollut mitään taukoa, pelkkää kipua. Menetin tajuntanikin monta kertaa mutta pahimmalta tuntui, ettei tilanne ollut mielestäni kenenkään hallinnassa, pelkäsin ja menin paniikkiin.
Tiesin, että lapsella on joku hätä mutta minua ei uskottu, yritettiin vaan väen vängällä saada lapsi ulos alakautta. Onneksi ei ollut liian myöshäistä vaan hätäsektiolla hänet voitiin lopulta pelastaa.
Viikkoja on nyt 15+ jotain tai 16+ (en oikein edes tiedä, yritän tavallaan unohtaa koko asian). Elokuun alussa kuitenkin on laskettu aika. En tiedä mitä teen. En koskaan aiemmin ole kokenut sellaista kuoleman pelkoa (ja pelkäsin/olin ihan varma, ettei lapsi selviä) kuin synnytyksessä. En pääse siitä yli vieläkään.
Aion kai pyytää sektiota, etten taas joutuisi kokemaan niitä molempia ja mielummin tietysti suunniteltu sektio kuin hätäsektio. Mutta pelkään myös sitä sektiota.
Sekään ei mennyt lopulta kovin hyvin, jouduin lisäksi takaisin sairaalaan oltuani muutaman päivän kotona, kohtu ei tyhjentynytkään vaan täyttyi hyytyneellä verellä ja tuli jotain repeämiä.
Sitten mentiin ambulanssilla vastasyntyneen kanssa takaisin ja toinen raukka oli vielä täysin tissiruualla, joten oli ihan riippuvainen minusta, joka taas en ollut siinä kunnossa, että olisin voinut hoitaa.
Minulle tehtiin. mm. kaavinta aborttipihdeillä ilman mitään kivunlievitystä tms. ja näistä kaikista jäi niin kammottavat kokemukset, etten voi unohtaa niitä. Vaikka pahin oli kai se synnytys kuitenkin, vaikka vauva ei lopulta alakautta tullutkaan.
Nyt olen alkanut miettimään, että miten ihmeessä tämä uusi vauva lopulta syntyy? Tässä on vielä pitkä aika synnytykseen, mutta mietin näitä asioita jatkuvasti.
Kuulisin mielelläni muiden kokemuksia siitä, jos synnytys on mennyt huonosti ja pelottaa, mitä tehdä.
- Onko pelkopolista oikeasti jotakin hyötyä? Kertokaa mitä siellä tehdään. Jotenkin pelkään sitäkin, sillä ajattelen, että sen tarkoitus on saada ihmiset yrittämään alatiesynnytystä kuitenkin.
Menen kai sinne pelkopolillekin jossain vaiheessa, mutta ei se varmasti minua auta. En usko, että mikään mitä minulle vakuutetaan, ei saa pelkoa menemään pois, sillä olen kerran sen kokenut omakohtaisesti.
Kertokaa ihmeessä omia kokemuksia, hyviä tai huonojakin. Tuntuu, että kaikilla ystävilläni on ollut ns. helpot synnytykset, eivätkä he voi ihan ymmärtää, vaikka haluaisivatkin. Ja kertokaa kokemuksia pelkopolista.
Ellu
Kommentit (8)
Olen aina luullut että eml-sektion saa jos sen haluaa, eikä tätä valintaa kyseenalaisteta. Leikkaava lääkärikin minulla on jo tiedossa...
Kamalaa jos en saakaan sektiota!
- Muistakaa ensisynnyttäjät, että varmasti nämä kamalat kokemukset ovat poikkeus, ja suurin osa synnytyksistä on ihan toisenlaisia kuin omani. Hyvä on tietysti mennä muutenkin avoimin mielin mutta varautua siihenkin, että kokemus ei ole niin ihana kuin jollakin tuttavalla tai ystävällä. Älkää kuitenkaan turhaan pelätkö sellaista, mitä tapahtuu vain vähemmistölle synnyttäjistä.
Itse valitsisin alatiesynnytyksen, jos mahdollista, mutten uskalla sen takia, että olen vakuuttunut siitä, että saisin taas " kaupan päälle" myös sektion helvetillisten kärsimysten jälkeen ja pelkään että vauvan tai minun henkeni vaarantuu taas. Aion pyytää sinne pelkopolille ja puhua sektiosta, koska en todellakaan halua kokea molempia taas ja sektiokin saisi olla mielummin suunniteltu kuin hätäsektio. Tämä vähän onkin ongelmana, kun pelkään siis molempia. En edes tiedä kumpi kauhistuttaa enemmän sektio vai synnytys, riippuu päivästä.
Siitä kaavinnasta vielä vähän; en pystynyt vaikuttamaan asiaan oikeastaan, koska tulin ambulanssilla ja olin kai tavallaa shokissa, verta oli mennyt paljon (hb oli jotain 50) ja minut vaan vietiin kaavittavaksi. Se liittyi varmaan ihan ensiapuun, eikä siinä mitään suostumuksia kyselty tai puudutuksia laiteltu. Kätilöt pitivät raajoista kiinni ja lääkäri teki toimenpiteen.
.. en nyt oikein muista, mitä olin ajatellut kirjoittaa luettuani vastauksia mutta kiitos joka tapauksessa kovasti kun olette kommentoineet. Jotenkin ajatukset alkavat tässä selvitä ja tajuan ihan selkeästi, etten voi mitenkään mennä enää alatiesynnytystä koittamaan.
Tällä viikolla on neuvola ja aion puhua nyt tästä asiasta siellä ensi kertaa. Jännittää, että miten siellä suhtaudutaan. Ajattelin jopa tulostaa tuon avauskirjoitukseni (omani siis) sinne mukaan, jos en osaa/pysty selkeästi kertomaan mistä on kyse. (olen ihan lukossa tämän asian kanssa, enkä voi edes luottaa siihen, että osaan kertoa asiasta, kirjoittaminen kaikessa rauhassa on helpompaa.)
ellu
Mulla on yksi käynnistetty synnytys eikä mitään pahaa sanottavaa siitä, vaikka käynnistettiin ihan raakaan tilanteeseen. Sen sijaan kaksi ei-käynnistettyä synnytystä oli kamalia, koska lapset oli yliaikaisia ja painot 4,7 ja 4,8 kg +iso pää.
Täällä kohtalotoveri, jolla ensimmäinen raskaus oli käynnistetty ja hätäsektioon päätynyt. Kokemus ei kuitenkaan ollut niin rankka kuin ap kysyjällä. Synnytyksen jälkeen olin, että en enää koskaan synnytä, mutta nyt minulla on kolmen viikon ikäinen käärö kotona.
Jos ei kysytä, niin kannattaa mainita neuvolassa ja ultrissa käydessä, että ensimmäisestä synnytyksestä on jäänyt jotain hampaankoloon. En olisi itse hoksannut pyytää pääsyä pelkopolille, mutta ultrassa käydessä kätilö suositteli sitä. Polilla käyntien määrä vaihtelee asiakkaan mukaan. Yleensä kuulemma riittää 2-3 käyntiä. Minä kävin kaksi kertaa: raskauden puolivälissä ja rv:lla 36. Kun se SYPE merkintä lukee neuvolakortissa, niin ainakin täällä Pohjois-Savossa synnyttäjä huomioidaan hyvin. Minulle oli hyötyä siitä, että rv:lla 20 sain käydä kätilön kanssa ensimmäisen synnytyksen seikkaperäisesti läpi, minulle selitettiin, että miksi tiettyihin itselleni käsittömättömiin ratkaisuihin oli päädytty jne. Synnytystä suunnitellessa minun toiveitani kuunneltiin aivan erityisen tarkkaan loppuun saakka. Kuten varmaan ap kysyjällekin, minulle viimeinen vaihtoehto olisi ollut käynnistys ja hätäsektio. Tavoitteena oli normaalisti käynnistyvä alatiesynnytys. Sain sen käsityksen, että tähän toiveeseen oltiin tyytyväisiä, ja että tavallisempi toive on tosiaan se suunniteltu sektio. Laskettu aika kuitenkin meni ohi, että kolina kävi, paikat eivät olleet lainkaan synnytykseen valmiit ja vauva oli kasvanut tosi isoksi. Tässäkin vaiheessa olisin itse saanut valita synnytystavan, vaikka suunniteltu sektio oli järkevin vaihtoehto. Päädyin suunniteltuun sektioon, joka oli ihanan hallittu tapahtuma verrattuna käynnistyksellä alkaneeseen synnytykseen ja hätäsektioon. Minulla oli myös tuuria, koska juuri SYPE-kätilö oli mukana synnytyksessä.
Minulle pelkopolilla käynnistä oli paljon hyötyä, ja uskaltaisin nyt synnyttää uudelleen, jos lisääntymiskapasiteettini olisi parempi ja olisin nuorempi :-) Huomasin kyllä, että asiaan perehtymättömillä lääkäreillä (oman kunnan neuvolalääkärit) oli huonot ennakkoasenteet SYPE-potilaita kohtaan. Papereita lukematta alkoivat nassuttaa, että oliko ensimmäisessä synnytyksessä vähän kipua ja eikö oikein henkilökemiat pelanneet...
Hei Ellu, kohtalotovereita varmaan riittää, valitettavasti, ja tässäkin on yksi. Esikoiseni synnytys kesti yli 24 h ja päättyi hätäsektioon, vaikka olin jo n. 24 tuntia ennen sitä pyytänyt kiireellistä sektiota. Minullakin meni vähän kaikki mahdollinen pieleen, paitsi että vauva onneksi selvisi ja parani hyvin, samoin minä. Päällimmäiseksi on jäänyt kuitenkin katkeruus siitä, ettei minua kuunneltu ja ollessani avuttomassa tilassa, hätääntyneenä, minut pakotettiin sellaiseen mitä en halunnut vaikka hyvin selkeästi esitin toiveeni. Omassa tapauksessani seuraava lapsi syntyy onneksi suunnitellulla sektiolla, sillä en voi rakenteellisesta syystä synnyttää alateitse.
Lukiessani viestiäsi pisti taas vihaksi itseni ja muiden puolesta. Synnyttäjää ei tässä maassa näköjään ihan hevillä kuunnella ja sektioita pihdataan vain RAHAN takia. Niistä tulee komplikaatioita, jotka maksavat sairaaloille. Tämä on aivan tietoista toimintaa heiltä. Tottakai normaali alatiesynnytys on paras synnytystapa, mutta aina ei käy niin ja vaikeuksien tullen äidin sanan pitäisi olla laki. On täysin sekopäistä myös, että sinulle on tehty kaavinta ilman kivunlievitystä. Tällaiseen(kaan) ei pitäisi suostua, mutta potilas harvemmin tietää oikeuksistaan. Minä en ainakaan tiennyt, kun luulin että kiireellisen sektion voi saada jos synnyttäjä on uupunut. Minä sain vastaukseksi paraservikaalin, imukuppivedon ja vauvani hengen vaarantumisen. Mieheni itki vieressä.
On täysin absurdia että tällaiseen pitää alistua. Monissa sivistyneemmissä maissa sektio on ihan arkinen juttu, ja jos nainen sellaisen haluaa, se tehdään. Mistä muusta kuin rahasta johtuu tämä kummallinen ilmapiiri Suomessa? Ollaanko me niin vanhoilliskristillisiä että muistetaan vieläkin, että " kivulla pitää sinun lapsesi synnyttämän" .
Kun sinua kuitenkin pelottaa, ole itsellesi armollinen ja hoitohenkilökunnalle kova. Suunniteltu sektio olisi varmaan paras vaihtoehto, johon sinulla on oltava oikeus. Jos sekin pelottaa, pelkopoli on varmaan hyvä idea - tai sitten ihan vaan kunnon keskustelu lääkärisi kanssa. Pelkopolilla käyneistä saattaa usein tuntua, että heitä painostetaan alatiesynnytykseen, ja siihen suostutteluhan varmaan onkin menettelyn yksi tavoite. Sinun täytyisi kuitenkin saada seuraavaksi sellainen synnytys, joka pelottaisi vähiten, eikä muiden painostus alatiesynnytykseen todellakaan auta asioita. Pysy kovana - paljon tsemppiä!
Mulla on sama ongelma. Esikoisen synnytys käynnistettiin ja päätyi hätäsektioon. Supistukset oli mulla kans aivan järkyttäviä, huusin ja itkin. Uutta raskautta ollaan suunniteltu mutta siihen se on jääny, en kerta kaikkiaan uskalla edes ajatella synnytystä enkä myöskään toista sektiota. Täytyy vaan toivoo että pelkopolista on apua, sitte kun sen aika koittaa. Tsemppiä sulle!
Huii!
Minulla on ensimmäinen raskaus menossa ja tuon luettuani tuli kyllä taas sellainen olo että voiko tämän vielä perua. Miten voi olla mahdollista että sinulle on tehty kaavinta ilman puudutusta, Kamalaa!!!
Meillä laskettu on vasta 29.9.2008 mutta jo nyt se vaivaa ja mielessä jatkuvasti. Tiedän kyllä etä näiden kauhukokemusten lukeminen ei varmasti auta asiaa yhtään mutta jotenkin sitä aina vaan päätyy tänne juttuja lukemaan. En kyllä tiedä miten tästä selvitään kun synnytys pyörii jo nyt mielessä.....