mitä olette tehneet menneisyyden valokuville yms.

Eilen laatikoita siivotessa löysin pari kuvaa eksästä ja jätin ne sinne muiden valokuvien joukkoon, että saavat lapset joskus katsella, vaikka isäänsä tapaavatkin säännöllisesti.

Omassani on valokuvia, kirjeitä kortteja, puhelinmuistioita, päiväkirjoja - miehen laatikosta en tiedä, mutta täynnä sekin on.



Laatikot ovat sellaiset kannelliset muoviset varastolaatikot, päälle on kirjoitettu " X:n oma" ja lootat on tungettuvaatehuoneen nurkkaan. Ajattelin käydä omani läpi jossain vaiheessa kun tekee mieli tehdä tiliä menneisyyden kanssa.

H*orat säästää kuvia. H*orat muistelee exää, kun pitäisi elää oman miehensä kanssa.

ei tulisi mieleenkään alkaa hävittämään kuvia tai piilottelemaan niitä. Kaikki valokuvat ovat samassa paikassa. Enkä vedä herneitä nenään miehenkään eksistä. Aikuisilla ihmisillä on takanaan elettyä elämää. Tapasimme mieheni kanssa 35-vuotiaina. Aika ison osan itsestään joutuisi kieltämään, jos menneisyys pitäisi jotenkin hävittää...

Siis paitsi, jos todella katkerat muistot eksästä tms. Kyllä mulla on albumissa ihan kaikki kuvat, jotka aikoinaan on otettu, ja on nykyinen mieskin ne kaikki nähnyt (mitään säädyttömiä ne ei ole, sellaisia ei koskaan otettukaan).

Samoin isäni vanhassa albumissa on jokunen kuvaa hänen vanhoista tyttöystävistään (2 kpl), jo lapsena oli mielestäni ihan luonnollista, että äiti ja isä on joskus muidenkin kanssa seurustelleet.

yksi hylly on vanhoja valokuvia / kirjeitä ja siellä saavat toistaiseksi pysyä.

ex poikakavereidensa kuvat pois, kun meni naimisiin. Kiva oli reikäisiä albumeja katsella. Olin oikeesti tosi järkyttynyt.



Aiotteko te kuvien tuhoojat valehdella lapsillenne? Siloitella omaa kuvaanne? Äiti ei ole ikinä rakastanut ketään muuta kuin isää? Ei ole ollut poikaystäviä ennen? Äidin elämä alkoi vasta kun tapasin isän??



Minun äitini on kertonut pikku hiljaa suvusta vaikeitakin asioita. Se on auttanut ainakin minua paljon ihmisluonnon ymmärtämisestä. (Ja myös sukulaisista.)



Olen myös lukenut kirjeitä (ja katsellut kuvia), joita nyt niin täydelliset sukulaiset ovat esim. nuoruudessaan kirjoittaneet. Onpa helpottanut kovasti!



Virheitä on jokainen meistä varmasti tehnyt. Toiset ne tunnustaa, toiset haluavat peittää. En ajatellut tehdä itsestäni ja perheestäni täydellistä lapsiani varten. (Ja sitä heille painolastiksi.)



Esim. mieheni perheessä ei ole koskaan sanottu sanakaan tai näytetty yhtään kuvaa, perheen ensimmäisest äidistä. Mieheni kahden sisarruksen äidistä. Ihan kun häntä ei olisi ollut olemassakaan!!

Itse hävitin kaikki kuvat mitä liittyi nuoruuden hölmöilyihin, nyt tosin harmittaa. Jotain olisi voinut säästääkkin.

kavereista joitten kans ei enää oo ja exiä enkä tunne tarvetta niitä hävittää pois koska mennyt on mennyttä

kuvat lähti sekä minun että mieheni albumista. mitäpä niillä tekee, eikä kiinnosta muistellakkaan.

Ei ole koskaan tullut mieleenkään, että ne pitäisi hävittää. Ne ovat osa minun menneisyyttäni, jonka mieheni on hyväksynyt. Eipä niitä yleensä tule katseltua enkä todellakaan haikaile x:n perään, mutta en rupea hävittämään montaa vuotta menneisyydestäni.

koruista osan vein romukullaksi ja osan annoin kavereille... poissa simistä poissa mielestä....

Kumpikin saa halutessaan katsoa toisen kuvia tai joskus yhdessä katsellaan ja naureskellaan vanhoille jutuille. Kumpikaan ei ole mustasukkainen toisen menneisyydelle...

on kuvat laatikossa jossain kaapissa. Ei niitä ole tullut vuosiin katseltua, mutta en poiskaan aio heittää, olin sentään 10v. yhdessä exän kanssa. Olishan se hullua, jos mun elämässäs olisi 10-vuotinen " kuvaton" aukko. Musta se olis epäilyttävämpää kun ne olemassa olevat kuvat, joissa ei ole mitään arkaluonteista.



Musta on muutenkin hölmöä hävittää ihan kaikki vanhan suhteen aikana ollut. Jos siitä on jo päässyt yli, niin mitä väliä vaikka pitäisikin jotain exältä saamaansa korua. Meillä on jopa mun ja exän yhteiset huonekalut tässä uudessa suhteessa käytössä ja se ei häiritse ketään. En mä noista huonekaluista exää joka päivä muista, ne on vaan pöytä jne.

ullakolla.

joskus siivoamisen yhteydessä katselin vanhoja pahvilaatikkoja varastossa ja sillo läks vaikka mitä menneestä, ihan turhaa kamaa. Joitain kuvia on toki tallessa missä on exää, just tyyliin jotkut sukulaisen hautajaiset, synttärit, vanhojen tanssit tms isommat pippalot, mutta en montaa kuvaa per tapahtuma ole säästänyt, osan annoin exälle ja hänellä ne on ihan kotona albumissa kuulemma, pussailukuviakin.



Korut heitin roskiin kun erosta oli 7v, ne vaan löyty yhdestä rasiasta siivotessa kaappeja,



pehmolelut mitä olen saanut exältä vein kirpparille, paitsi muutaman söpön halus lapset itelleen leikkeihin.



En oikein koe tarpeelliseksi että säästäisin valokuvia minusta ja exästä lapsilleni, mitä ne niillä, tuskin edes haluaa katsella, en minäkään haluaisi saada äidiltäni kuvia joissa bilettää ja elää aikaa ennen mun isää ja mua jonkun kundin kanssa :)



Mitään pornokuvia en ainakaan säästelisi hetkeäkään, eron yhteydessä heitettiin yhdessä niitä pois, muutama jäi jonnekin eikä kumpikaan löytänyt niitä, sovittiin että kumpi löytää heittää pois.