Onko lapsesi erityislapsi? Miten jaksat, onko hoitaminen vaativaa? Miten eroaa tavallisen lapsen hoidosta?
Kommentit (14)
tarkempaa toiminnanohjausta ja vahtimista. Huolehtimista että tavarat tulee mukaan, kuuntelee ohjeet ja noudattaa ym.
Vaativaa on. Lapsen valvonta kokopäivätyötä ja viikonloputkin on organisoitava lastenhoitoapuineen ym.
mutta vastaan nyt omasta puolestani. Meillä on 4- vuotias autistilapsi.
Ehkä omituista, mutta raskaaksi hänen kanssaan elämisen tekee se, ettei hänen vammansa näy ulkopuolisille.
Kun tämä söpö normaalinnäköinen lapsi saa julkisella paikalla kirkumis- ja tukanrepimiskohtauksia, olem useammin kuin yhden kerran saanut kuulla kommentteja surkeista kasvatustaidoistani.
Muuten lapsi on ihana ja huumorintajuinen, ja kun en muunlaisesta tiedä, en osaa sanoa miten rankkaa tämä nyt on.
No ehkä siitä huomaan olevani levon tarpeessa, kun joskus lapsen kirkuessa huudan takaisin.
Rankinta on ehkä tulevaisuuden ajatteleminen, kun ei tiedä miten lapsi tulee pärjäämään. Pystyykö asumaan yksin, käymään töissä, perustamaan perhettä...
Vaikka lapsi onkin kehittynyt huimasti, tavallaan ero muihin samanikäisiin tulee suuremmaksi.
Diagnoosi saatiin joulun alla, lapsen oireet alkoivat neljä vuotiaana. =( Niitä vaikeita vuosia kaikkine ongelmineen kesti miltei kuusi vuotta. Nyt lapsella on lääkkeet, toimintaterapia ja musiikkiterapia alkaa kun saan yhteyden terapeuttiin ja hoidot käyntiin.
Lapseni on alkanut näyttää tunteitaan ja voi luoja kuinka sitä hymyä ja elämäniloa on odotettu monta vuotta.
mutta lapsella on oppimisvaikeuksia sekä motorisia ongelmia. Ihan pienestä ollut, kävelemään oppi lähempänä 2 vuoden ikää, puhumaan 4-vuotiaana jne. On raskasta, etenkin henkisesti. Äly tuntuu leikkaavan ja muisti on hyvä, ei vain osaa käyttää kroppaansa ja tarttee hirveästi tukea oppiakseen tavallisia asioita. Koululainen jo, eikä osaa edes apupyörillä ajaa polkupyörää, ei ole oppinut lukemaan vielä jne.
koulumuotoa ollaan mietitty jo 2 vuotta ja asiantuntijapalaverit jatkuvat koko tämän kevään---
haastavaa...
Disaronno:
Diagnoosi saatiin joulun alla, lapsen oireet alkoivat neljä vuotiaana. =( Niitä vaikeita vuosia kaikkine ongelmineen kesti miltei kuusi vuotta. Nyt lapsella on lääkkeet, toimintaterapia ja musiikkiterapia alkaa kun saan yhteyden terapeuttiin ja hoidot käyntiin.Lapseni on alkanut näyttää tunteitaan ja voi luoja kuinka sitä hymyä ja elämäniloa on odotettu monta vuotta.
Mutta jaksan kun tiedän itse sen aiheuttaneen.
Vierailija:
Mutta jaksan kun tiedän itse sen aiheuttaneen.
autismilla on hyvä ennuste varhaiskuntoutuksella
- mutta TAISTELEMINEN kuuluu e-lasten vanhempien rooliin- kuntoutusta joutuu vaatimaan- esim. erityislääkärin lausunto ja neuvolan lausunto auttavat asiaa
TSEMPPIÄ ap ja muut kohtalosiskot!!!
Kiltti touhuileva lapsi. Elämä ei oikeastaan muuten eroa ns. normaali lapsen kanssa elämisestä paitsi lapsi kehittyy jossain asioissa hieman hitaammin ja ja tarvii mm. puheterapiaa. En koe raskaaksi koska lapsella ei liitännäissairauksia, eletään suhteellisen normaalia lapsiperheen arkea.