Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää naapurin tuppisuukakarat!
18.02.2008 |
Mikä siinä tervehtimisessä on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa?? Oma-aloitteisuutta en odota, mutta jos tervehditään niin olisi ihan kohteliasta edes vastata eikä kääntää selkäänsä.
Kommentit (8)
vanhemmat onvarmaan varottaneet, että älkää lapset puhuko sille, se on jotenkin hullu ja alkkis jne. näin ainakin päätelleen siitä, miten nopeasti av ympäristönsä tuomitsee. Sinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekin se on vaan aivan ylitsepääsemätöntä vastata tervehdykseen.
mutta, meidän naapurimme akka (omakotitalo alue, meiltä matkaa noin 10 metriä) ei ole vielä kolmeen vuoteen osannut tervehtiä meitä.
Muutimme siis 3 vuotta sitten ja aikamme tervehdimme ämmää aina kun näimme, vastausta ei tullut. Voi V mikä idiootti ämmä, mies kyllä omaa käytöstavat ja nyökkää takaisin.
Se ei ole kovin nopeasti mun mielestä... Ap
Vierailija:
vanhemmat onvarmaan varottaneet, että älkää lapset puhuko sille, se on jotenkin hullu ja alkkis jne. näin ainakin päätelleen siitä, miten nopeasti av ympäristönsä tuomitsee. Sinäkin.
Itse tervehdin aina ja kaikkia iloisest ja reippaasti ja samoin toimivat lapsemmekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kolmevuotias aina ilahtuu kun näkee pihassa muita lapsia ja juoksee heti juttelemaan. Ihan paha mieli tulee pienen puolesta, kun muut lapset vaan juoksevat karkuun :(
Sanon kohta niille pahasti...
Yrittää teettää meidän 3-vuotiaalla koko ajan jotain hullua. Yllyttää mm. karkaamaan, sanomaan aikuisille vastaan jne. Vaikka aikuiset ovat kuulolla. Varsinainen pahanilmanlintu. Tai sitten haukkuu tyhmäksi ja lällättelee, se on toinen vaihtoehto.
Meidänkin 3v jumaloi tätä tyttöä, jota me muut emme kertakaikkiaan voi sietää. Joten olen ihan H**vetin tyytyväinen että on nyt löytänyt yhden ikäisensä kaverin.
ARGH!!
Vierailija:
Meidän kolmevuotias aina ilahtuu kun näkee pihassa muita lapsia ja juoksee heti juttelemaan. Ihan paha mieli tulee pienen puolesta, kun muut lapset vaan juoksevat karkuun :(
Sanon kohta niille pahasti...
Nimittäin oma nuorempi lapseni on tälläinen " tuppisuu" . Ja kieltämättä mua välillä itseänikin harmittaa asia. Mutta, hän on ujo. Mä en voi mitään muuta tehdä kuin rohkaista häntä. Mitään muuta en sille luonteenpiirteelle voi.
Toivoisin kuitenkin että aikuiset ihmiset ymmärtäisivät että on kyse luonteenpiirteestä, ei huonosta käyttäytymisestä. Ja ehkä se ujokin joskus pääsee estoistaan irti sen verran että osaa reippaasti esim. tervehtiä.