Olen katkera ja kateellinen lapseton!!
Ja se ärsyttää. En haluaisi olla katkera. En vain jaksa kuunnella/lukea, kun raskaana olevat valittaa, kun on kipeä sieltä ja kutittaa täältä jne. Enkä kestä, kun ihmiset valittaa että lapset on niin raskaita, eikä jaksa kehittää virikkeitä ja viedä leikkipuistoon... Minä antaisin melkein mitä tahansa siitä, että saisin kokea raskaana olon ja saisin vaikka vain yhden oman lapsen.
Hellittääköhän tämä katkeruus koskaan :(
Kommentit (13)
Harmi että olette lapsettomia, mutta on elämässä muutakin.
Kuinka vanhoja olitte kun aloitte yrittää lasta?
Vuoden päivät. Tiedän ettei ole kauaa, mutta siks se varmaan tuntuukin niin pahalta!
vaikka etukäteen vannoivat että minä en väsy ja minä teen mitä vaan ja minä jaksan ja minä olen aina hyvä äiti, niin sitten kuitenkin käy niin että se väsymys yllättää. Nämä ovat valittaneet todella kovin väsymystä, kipuja ym vaikka etukäteen sanoivat että ikinä eivät valittaisi jos vaan lapsen saisivat.
Sun, ap, pointti on varmasti että lapset on niin uskomaton lahja että niistä pitää olla kiitollinen ja panostaa heihin täysillä. Sillä on normaalia että ihminen on rajallinen otus joka joskus väsyy. Ja silloin sen väsymyksen sanominen ääneen jo auttaa.
Eiks se katkeruus syö voimavaroja.
Varmasti syö voimavaroja! Ite tunnen ehkä enemmänkin toivottomuutta kun katkeruutta ja kateutta. (vaikka välillä olen kateellinen) Uskon kuitenkin siihen, että joku kaunis päivä minäkin koen jo toisin. Ja eihän sitä tiedä jos vaikka meillekin vauva tulisi. Ja kuten sanoin: pääsisin itse valittamaan väsymystä ja raskauskipuja yms..
En edes uskalla väittää etten valittaisi, koska uskon, että ne on todellisia vaivoja. Ja silloinhan on parempi, että niistä ääneen puhuu.
T: 2
Valittaa raskaudesta, kun ne vaivat on silloin pinnalla. Aika harva jaksaa ajatella silloin muita ihmisiä. " Ai ai, kun sattuu nää liitoskivuta kauheasti, mutta ei se haittaa, on vaan kiva, kun ei se naapurin Maijakaan saa edes lasta" Aika luonnotonta olisi.
Itsekin olen vähän katkera, kun meille ei enää näytä tulevan 3:tta lasta, yritystä on jo 1,5 vuotta.
En kyllä kehtaa missään ääneen sanoa, koska kaikki sanoo, että teillähän on jo kaksi lasta. Niin on ja heistä olen ikionnellinen, mutta kai mä saan suruakin tuntea, kun raskaus ei onnistu toiveista huolimatta.
Mutta en siis todellakaan viitsi ihmisten ilmoilla harmitella, koska on niin paljon ihmisiä, jotka ei sitä yhäkään saa.
on kateellinen lapsettomien huolettomalle elämälle ja sille, että joku saa nukkua tarpeeksi.
että tastäkin aiheesta jaksetaan keskustella asiallisesti. Kiitos siitä =)
lapsettomille samassa mielessä kuin toisinpäin. Lapsettomuuden tuskan halveksuntaa väittää moista.
Sitä ei vaan voi kunnolla myöntää edes itselleen, saati muille. Saisi heti leiman otsaan. Lapsettomuuden tuskasta on paljon helpompi puhua, se sallitaan ja ymmärretään.
Siis minulla ne tunteet oli tosi voimakkaita. Olisi tehnyt mieli suunnilleen lyödä kaikkia sädehtiviä raskaana olevia. En ikinä olisi tehnyt mitään sellaista, mutta negatiiviset tunteet oli yllättävän voimakkaita. Koetin vain aina miettiä, että enhän voi tietää miten pitkä lapsettomuustausta tuollakin raskaana olevalla on takana! Minulla kaikki tuo negatiivisuus johti kuitenkin pahaan masentumiseen.
Nyt minulla on jo lapsia ja kaikki on siltä osin hyvin, mutta katkeruus ja kateus ovat hyvin muistoissa. En voi sanoa muuta kuin että otan osaa, ja toivottavasti sinullekin se lapsi jonain päivänä suodaan! Koeta saada ajatukset pois lapsen saamisesta ja muuta sisältöä elämään. Minulla se auttoi tosi paljon omaan jaksamiseen. Välttelin itseni suojelemiseksi lapsiperheiden seuraa. Se oli helppoa harrastuksen parissa.
Jaksamista!
eikös tuossa nyt ole vähän ristiriitaa..
Miksi lapsettomuudesta oltaisiin kateellisia? No, joo on omaa aikaa jne. Mutta äidit, jotka minä tunnen ovat todella kiitollisia omista lapsistaan. Eikä kyllä kateutta lapsettomille ole. Joo, en tietty tunne kaikkia äitejä, mutta tuntuu hassulta tuo ajatus. Onko sitten niin etteivät ole niitä lapsia alunperinkään halunneet..
Täällä toinen. Olen jo joutunut jättämään väliin muutamia kyläilyreissuja kun en vaan halua kuunnella kuinka hirveetä on olla TAAS raskaana ja kuinka rasittavia lapset on ollu...
Toivotaan että meillekin se onni vielä suodaan. Ja saadaan sit ite valittaa niistä samoista asioista jotka nyt ärsyttää =)