Lue keskustelun säännöt.
G:Oletko joskus ostanut lahjan, jota olet jälkeenpäin hävennyt?
Kommentit (31)
ostin jokunen vuosi sitten sellaisen kirjasen : "kun lapsi sairastaa" ja konvehtirasian veljelleni ja hänen vaimolleen.
En tosiaan tajua että miksi se pöhkö kirja piti mennä ostamaan? =D
Heillä oli pieni vauva silloin.. Hävettää jälkeenpäin, olisi ehkä joku vähän tahdikkaampi juttu ostaa tai jättää sitten vaan siihen konvehtirasiaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ostin jokunen vuosi sitten sellaisen kirjasen : "kun lapsi sairastaa" ja konvehtirasian veljelleni ja hänen vaimolleen.
En tosiaan tajua että miksi se pöhkö kirja piti mennä ostamaan? =D
Heillä oli pieni vauva silloin.. Hävettää jälkeenpäin, olisi ehkä joku vähän tahdikkaampi juttu ostaa tai jättää sitten vaan siihen konvehtirasiaan..
Kyllähän kaikki lapset sairastavat. Ei kai kukaan loukkaanu sellaisesta, että joku "vihjaa" että vielä se teidänkin lapsenne sairastuu.
Ostaessa en siis yhtään ajatellut sitä, minusta se oli vain kaunis peili. Sisko otti sen loukkaksena, jonka vasta silloin tajusin. AAAArrrgh!
ostin 3-vuotissynttäreille lapseni ystävälle duplolegon pohjan. Siis sellaisen ison mihin voi rakentaa.. Vieläkin nolottaa kun muistan sen pikkupojan pettyneen ilmeen.. :(
paketin. Paketissa oli aikuisten leluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
posliiniset. Vähän kyllä jälkeenpäin hävetti.
Hävettää sen verran, etten viitsi kertoa. Yleensä lahjat ovat olleet liian vaatimattomia ja muka vitsikkäitä. Idea on tuntunut sillä hetkellä hyvältä, mutta jälkeenpäin on hävettänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta voi ostaa pienelle sellaista mikä on tarpeen vasta myöhemmin! Pahempi olisi ostaa 1,5-vuotiaalle 56-senttinen body!
Ja se Dublolevykin oli minusta hyvä ostos 3-vuotiaalle. Harmi jos lapsi pettyi.
Oli ollut puhetta heidän avioelämänsä köyhyydestä ja päätin piristää.
Well oli siinä koko suku koolla kun sisko sen avasi ja oli kyllä punaisena kaikkien korvat..
Mutta näin jälkikäteen en voi kuvitella hänen saaneen keneltäkään muulta sitä kyseistä lahjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ostettiin sukulaisille olisi voinut jäädä ostamatta. Anteeksi vaan.
ystävillemme häälahjaksi jonkin kamalan ja halvan lasilautasen. Ostin sihen kynttilöitä ja lautasliinoja ja yritin pakata kauniisti. Mutta en ymmärä miksi vein sellaisen... Ei kaiketi edes ollut ihan viimeinen penni menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonka tekaisi n. kahdessa sekunnissa avattuaan paketin....... Sillon nolotti
En vaan jotenkin tajunnut, ettei 10kk:n ikäinen käytä enää potkareita ja mallikin oli röyhelöineen tyttömäinen, vaikka vaaleansininen plyyshinen. Se oli kaupassa söpö, mutta lahjaa avatessa alkoi nolottamaan. Äitinsä kiitti kovasti, mutta tuskin oli koskaan pojan päällä.... mua nolottaa vieläkin, kun mietin sitä. Muuten olen ollut hyvä ostaan lapsille vaatteita, mutta tuolloin oli joku pimeä hetki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joululahjaksi leivänpaahtimen ja vasta hänen avatessaan sitä mieleeni kolahti että hän on keliaatikko. Hävetti ihan hirveästi siinä tilanteessa, mutta jälkikäteen mietin, että kai gluteenitontakin leipää voi paahtaa, vai voikohan?
Äitini mainosti, kuinka hänellä on sellainen muodikas ja käyttämätön (oli voittanut arpajaisista) grilli kaapissa ja köyhänä opiskelijana tartuin tarjoukseen ja otin sen lahjaksi. Hääpäivän aamuna hain sen äidiltä ja se oli karsea.... grilli oli kyllä käyttämätön muoveissaan ja varmaan jääkin käyttämättömäksi, koska sen toiminnassa ei ollut mitään järkeä. Lisäksi äitini oli rikkonut paketin ja pakannut sen uusiksi johonkin tietokonelaatikkoon. Hävetti antaa se.
Sinänsä jees idea, nehän sää jäädyttää joten ovat ainakin kylmät. Itse en kyllä moista lahjaa arvoistaisi. Miksihän ostin.. Oliskohan ollut yhtälö halpa lahja/köyhä opiskelija.
ja jakaisi joululahjana edes lähisukulaisille.
"aijaa, onpa kiva, täytyykin laittaa seinälle..."
En vaan jotenkin tajunnut, ettei 10kk:n ikäinen käytä enää potkareita ja mallikin oli röyhelöineen tyttömäinen, vaikka vaaleansininen plyyshinen. Se oli kaupassa söpö, mutta lahjaa avatessa alkoi nolottamaan. Äitinsä kiitti kovasti, mutta tuskin oli koskaan pojan päällä.... mua nolottaa vieläkin, kun mietin sitä. Muuten olen ollut hyvä ostaan lapsille vaatteita, mutta tuolloin oli joku pimeä hetki.
Ystävä oli siis raskaana ja maailma pyöri kirjaimellisesti vain & ainoastaan oman voinnin ja miehen typeryyden ympärillä. Kai vähän kyllästyin siihen, sillä yleensä vihaan huumorilahjoja mutta "man controller" tuntui silloin hauskalta idealta ja ostin sellaisen. Ystävä ei nähnyt huumoria asiassa, vaan loukkaantui verisesti...