Lue keskustelun säännöt.
Luin eilen hyvän artikkelin ihmisen temperamentista ja
16.02.2008 |
oli helpottavaa tietää et kaikista ei ole kaikkeen ja toisiin on turha verrata itseään. Olen monesti miettinyt et miksi mulla on jo yhden lapsen kanssa välillä pinna piukalla ja miksi olen tarkka asunnon siisteydestä ja miksi en hirveesti kestä stressiä ja paineensietokyky on olematon. Se vain on niin ja se on hyväksyttävä. Jos toimii kauan omaa temperamenttiaan vastaan ihminen uupuu ja siitä taas seuraa kaikkee. Ihanaa, saan olla oma itseni ja elää sen mukaan.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo lapsilukua lisäämällä se kasvaa pakosta.
esim. jos stressaat sotkusta, laskuista yms. tai mistä tahansa mieti, miten stressaaminen oikeastaan auttaa näissä asioissa? tuleeko stressistä vain pahempi olo? Saatko stressaamalla asioita aikaiseksi vai viekö se vain voimia? Jos on joku asia mille et kerta kaikkiaan voi tehdä mitään niin tuntuuko olo paremmalta, kun stressaat tuosta asiasta vai auttaisiko jos yrittäisit rentoutu ja olla stressaamatta.
Paljon riippuu siitä, että oppii näkemään asioista hyvät puolet. Jos se on vaikeaa niin niitä hyviä puolia voi vaikka koittaa etsimällä etsiä ja laittaa vaikka paperille ylös. Omaa ajatteluaan VOI ja KANNATTAA muokata positiivisemmaksi.
Aika filosofista ajattelua mielestäni, ja voin todeta omalla kohdallani, että stressinsietokykyä kehittämällä entisestä stressaajasta on tullut sellainen, joka ei ota stressiä oikeastaan mistään ja kyllä voin sanoa, että on hyvä ja onnellinen olo.