onkohan meitä monta? laskettu aika lokakuussa 2008!

Piti vielä sanomani, että hei Brooke ja tervetuloa joukkoon!



t. Liljis

tervetuloa brooke!



kakilu kyseli raskaudesta nauttimisesta.

no, en ole yhdessäkään raskaudessa voinut luottaa siihen, että vauva syntyy, ja saadaan viedä elävä vauva laitokselta kotiin.

eli olen hermona vauvan hyvinvoinnista ja raskauden sujumisesta koko raskaus-ajan, ja vielä synnytyssalissa/sektiossa epäily on ollut suuri, että jotenkin tää homma ryssitään oikein kunnolla vielä.. =(

kun saatiin esikoinen, ja käveltiin sairaalan etuovesta pihalle, siis kotiin lähdössä, niin sanoin miehelle, että mulla on ihan sellainen olo kuin varastettaisiin tää vauva. että joku kohta juoksee perään ja huutaa, että ette te voi sen vauvan kanssa minnekään mennä..

no eipä kukaan juossut perässä, kun meidän oma vintiöhän se on =)



sektiossa kuopuksen syntyessä, kun vauva oli saatu ulos, ja alkoi minun kiinni parsiminen, ajattelin, että toivottavasti saavat nyt minutkin vielä kursittua, että en kuole, ettei lapset jää ilman äitiä..

aika raju ajatus näin jälkikäteen tuumailtuna..



että aika lailla on epäluulo, epävarmuus ja huoli kulkenut mukana plussasta laitokselle asti..

liikaakin. pitäisihän sitä pystyä luottamaan edes jonkun verran, että asiat sujuu..



olen kyllä aika kateellinen niille tuttavilleni, jotka positiivisen testin tehtyään ovat heti 100% varmoja, että kaikki sujuu, ja vauva syntyy. kaikki on kuin ruusunpunaista pumpulia vailla huolen häivää..



olipa sulla räväkkä alatiesynnytys..

mulla esikoinen, yli 4kg poika tuli koko matkan synnytyskanavassa kasvot alaspäin, ja ulos tuli molemmat hartiat yhtä aikaa (kuin karhukopla, rynnimällä), niin siinä sitten repesi peräsuolen sulkijalihas, vaikka episiotomia oli ihan siisti. ponnistusvaihe oli ihan normaali, jotain 45min.

tästä syystä mulla ei tule enää kuin sektioita.

mitään kammoa ei jäänyt, eikä se synnyttäminen mitenkään kauheeta ollut.

mielelläni kyllä synnyttäisin edelleen alakautta, kun sektiosta toipuukin niin hitaasti.

mutta, riskinä on, että sulkijalihas repeää uudelleen. nyt se on saatu ihan ok kuntoon, mutta jos sitä joutuu uudelleen korjailemaan, se ei ehkä onnistukaan. ulosteenpidätysinkontinenssi ei kuulosta houkuttelevalta vaivalta, joten tyydynpä siihen sektioon.



mutta nyt muuta..

tänään ilmeni pahoinvointia.

aamupäivällä kun ajelin kaupungilta kotiin, ajattelin autossa että oho, ihan kuin etoisi. pari minuuttia myöhemmin kun tulin sisälle kotiin, niin piti jo puhallella, ettei olisi oksentanut.

hieman tuoremehua, ja vähän suolapalaa, niin alkoi pikkuhiljaa helpottaa. (mies naureskeli, että itepähän tätä halusit, kun yritin olla oikein säälittävä.. =) )

no suoriuduin siis tolpilleni, ja sen jälkeen ei ole etonut.



mutta nyt, unten maille, huomenna on ne 1v synttärit ja kiire päivä.



-ennis- ja salamatkustaja(t) rv5+2

ENNI-MAIJA sinä kuulostat ihan samanlaiselta pessimistiltä ja huolehtijalta kuin minäkin. Mutta eipä sille omalle luonteelleen mitään voi. Olisihan se kiva, jos osaisi olla huolettomana ja onnellisena, mutta en mä ainakaan osaa. Nytkin olen lueskellut kaikenlaisia kauhutarinoita tuulimunaraskaudesta, kohdunulkoisesta raskaudesta ja keskenmenosta, ja olen ihan vakuuttunut että joku niistä on kyllä mun kohtalona...Ja vaikka tämä raskaus olisikin ihan oikea ja jatkuisi, niin olen varmaan tosi peloissani ja huolissani koko raskausajan ja vielä synnytyksen jälkeenkin.



Voi kun toivoisin, että mullekin tulisi jo pahoinvointia tai jotain muuta uutta oiretta, mutta mitään muuta ei edelleenkään ole kuin tissikipu ja sellainen " painon tunne" alavatsalla. Toisaalta olen noista erilaisista kauhutarinoista lukenut, että ihan hyvin voi olla nuo kaikki oikeat raskauden oireet ja silti homma voi mennä perseelleen. Tai toisaalta voi olla täysin oireeton ja kaikki voi mennä hyvin...tiedä sitten.



NAKSU mä laskin nuo viikot silleen että punktiopäivä oli 2+0, jossain neuvottiin niin. En tiedä onko se " virallinen" tapa. Meillä viljeltiin alkioita pitempään eli siirto oli vasta 3 päivää punktiosta, olisinkohan mä siksi tavallaan päivän edellä vaikka testipäivämme olikin sama.



Jaahas, tulipas tästä negatiivisen sävyinen viesti. Mutta on lohdullista, että täällä on teitä muitakin joilla on ollut kaikenlaisia mutkia matkassa, ettei tämä pino ole vain pelkkää vaaleanpunaista onnellista hehkutusta...mä kun en ainakaan sellaiseen pysty.



Brooke 5+4 (kai)

Liljis: Hih, täällä toinen, joka nauttii kuvotuksesta! :D Se on niin konkreettinen oire, että siitä ei voi olla iloitsematta! Mä kanssa kittaan kuplavettä litratolkulla (kauhee jano koko ajan!). Ja yksi, mikä on tajuttoman hyvää - ei sentään vielä voi kai mielihaluksi sanoa, mutta - on maito! Ai että, voisin juoda vaikka litran kerrallaan, kylmää maitoa, nam!!!



Ennis ja Brooke miettivät raskausajan stressaamista... Kyllä se ainakin meikäläisen kohdalla on ihan selvä, että huoli kulkee mukana matkassa. Ja tämän vuoksi luulen, että tätä koko raskautta on niin vaikea tajuta, sitä kun ei uskalla antautua täysillä raskauden " vietäväksi" . Mutta kyllä yritän myös nauttia ja välillä olla ajattelematta kaikkein pahimpia vaihtoehtoja, edes hetkittäin! :)



Brooke: Mä oon ymmärtänyt kanssa joo, että punktiopäivä on 2+0 eli siirto oli meillä 2+2. Ja mulle hoitsu sanoi, kun kysyi tuosta laskemisesta vielä, että eipä se niin tarkkaa ole miten laskee, ultrassa sitten määritetään tarkka aika koon perusteella. Näin ei kyllä viimeksi toimittu, mutta... Mutta kyllähän me nyt ihan kivan samoissa mennään! :D Sulla siis la 21.10, mulla 22.10! :D Huiiiii!!!



Naksu 5+3

vaikkei oikeastaan mitään asiaa olekaan. Halusin vaan päästä kirjoittamaan raskausviikkojen kohdalle kuutosen :)



Tuosta stressaamisesta: Kyllähän tämä tosi stressaavaa aikaa on kun ei yhtään tiedä mitä edessä odottaa. Viime raskaudessa olin pelkästään onnellinen, kaikki oli juuri sitä vaaleanpunaista pumpulia. Silloin ei ollut aavistustakaan että asiat alkavat pian mennä pieleen. No, nyt olen viisaampi ja osaan varautua pahimpaan (vaikka eihän siihen kunnolla mitenkään voi varautua kun niin kovasti toivoo parasta lopputulosta) vaikka tietenkin toivon vain parasta.



Aurinkoisia ajatuksia kaikille!

t. Liljis, 6+0

oletteko sattuneet lukemaan lapsettomuuspuolen tammikuun PAS-pinoa? Nallukalle on sattunut ihmeitä!



t. Liljis

Aah, miten helpottavaa lukea, että täällä on muitakin stressaajia...mun on kanssa vaikea kuunnella niitä yltiöpositiivisia, kaikesta nauttivia odottajia, joille kaikki on vaan niin helppoa! Kateuttahan se kai tavallaan on, kun ei itse pysty satasella nauttimaan. No, se siitä!



Väsymys on täälläkin aivan järjetöntä ja kuvottava olo saa jääkaapinkin tuntumaan vastenmieliseltä, ei edes jaksaisi muille laittaa ruokaa, kun itselle maistuis vaan ananas limsa ( en normaalisti pidä limsasta), salaatti, ruisleipä ja yleensäkin ruoka mikä ei tuoksu millekään. Joku kirjoittikin, että on kokoajan kamala jano, se on muuten totta...vähän väliä saa juoda vettä tai sitä ananas limsaa vedellä lantrattuna.



Käytiin tänään kaupungissa (asutaan siis maalla) ostoksilla ja oli tuskaista vaeltaa isoissa marketeissa, kun koko ajan oli huono olo...hukka reissu, ei tullut ostettua edes kunnolla ruokaostoksia, kun jotenkin ei osannut keskittyä ja tosiaan , kun mikään ei oikein maistu...ei edes karkit!!



Oletteko muuten huomanneet, että ensi kesänä muoti suosii meitä....tunikat on sitten niin in kun vain voi olla...ei tarvi ostaa pelkästään mammaosaston vaatteita.Kivaa...uusia vaatteita. Ois ehkä syytäkin, sen jälkeen kun poika syntyi en ole ostanut itselleni juuri mitään, kun aina löytyy jotain ihanaa pojalle ja on pakko tietenkin saada...itse voi kulkea edelleen niissä vanhoissa, varsinkin, kun on kotona eikä tarvi ns. työvaatteita.



ps. Tuli tosta Enniksen jutusta mieleen.... kun meidän poika oli syntynyt, kysyin ensimmäisenä " onko toi oikeesti meidän?" ja aamulla kun sain sen sitten vihdoin viereeni (olin huonossa kunnossa ja poika oli yön vauvalassa) kysyin kätilöltä, että saanko minä siis ihan itse päättää koska annan sille ruokaa ja vaihdan vaipat jne....kätilö katsoi hetken aikaa ihan silmät pyöreenä ja alkoi nauramaan, että juu kyllä, se on sun ihan oma vauva, josta sinun pitää huolehtia. Arvatkaa olenko vähän monta kertaa aluksi hävennyt ja lopulta nauranut kysymykselleni, mutta se vaan kuvastaa niin hyvin juuri sitä epäuskon tunnetta, kun vuosien ja monien pettymysten jälkeen saa kohdata maailman suurimman ihmeen!



Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Kakilu

Kakilu: Joo, voit olla varma että meistä jokainen stessaa enemmän tai vähemmän! :) Mutta mä näen asian myös niin, että meistä ei yksikään pidä tätä raskautta itsestäänselvyytenä. Jokainen meistä tietää, että milloin tahansa jokin voi mennä pieleen, toivoo vaan ettei niin kävisi. Ja se jos mikä luo huolen ja murheen raskauden ylle. Mutta siis, jokainen osaa aivan satavarmasti arvostaa raskauttaan ihan kympillä, ja se on hienoa se!!! :D



Juotkos sä muuten sitä Ananaslightia? Light-limuja ei kai kauheesti suositella raskauden aikana, vai oonko ymmärtänyt väärin? Mä pystyn kyllä hyvin ymmärtämään tuon mitään ei tee mieli -fiiliksen, täälläkään ei juurikaan mikään ruoka himota! :) Paitsi kylmä maito, sitä voisin juoda kyllä litratolkulla! :) Mulla ei kyllä tuo kuvotus ole mitenkään vielä vallannut tilaa, vaikka muutamaan kertaan onkin käynyt paikalla. Ja nyt kun oikein mietin niin tietysti alkaa taas huolestuttamaan, kun ei ole vähään aikaan ollutkaan pahaa oloa... :(



Mä oon hei muuten pistänyt ihan saman homman noista ens kevään/kesän vaatteista merkille, ihan loistojuttu! Jos tässä nyt pääsee oikein kunnolla vauvaa kasvattelemaan, niin ihania vaatteita on kyllä tarjolla! Ja mähän menin tuossa viikko sitten jo ostamaankin yhden tunikan, ihan vaan kesää ajatellen ja tulevaa reissua... ;) Ja h&m:ltä lähtee varmasti tänä iltana melkoinen tilaus - lähinnä noita tunikoita ja löysiä t-paitoja! :) Ne kun menee joka tapauksessa - masun kanssa ja ilman (toivottavasti ensin masun kanssa, sitten sen jälkeen sitä seuraavana kesänä!). Kyllä huomaa, ettei tähän raskauteen tosissaan uskalla uskoa, koko ajan jos jotain puhuu tai jostain haaveilee, niin pitää perään sanoa jotain tuon kaltaista... Sitä pelkää jo, että sanomisillaan ja ajatuksillaan voi saada aikaan jotain ikävää... :( Mutta niin se vaan on, eikä muu auta kuin katsoa eteenpäin, mitä tuleman pitää!



Vähän Kakilu tuli hymy kasvoille kun luin tuon sun kirjoituksen sun pojan syntymästä! :D Ihana! Voin hyvin kuvitella, että jotain tuollaista tulisi myös mun suusta: Ihanko oikeasti mä saan sitä hoitaa ja halitella?! :) Vähän söpöä! Voi kunpa me päästäisiin jokainen ihmettelemään tuota samaa asiaa loppuvuodesta!!! :)



Naksu 5+4

niistä light-juomista.

mä olen juonut elämäni viimeiset.. hmm 13 vuotta noin 1,5l pepsi maxia päivässä. olen siis addikti.

olen lopettanut tupakoinnin tupakoituani yli 10v, ja suklaasta pystyn tarpeen vaatiessa vierottautumaan, mutta pepsi max.. on todella suuri himo.

niin raskausaikana kuin muuten. ja raskausaikoina olen myös tuota sokeritonta herkkua litkinyt normaalitahtiin.

pojat on kyllä esimerkillisen terveitä.. =)



viimeeksi odottaessa kysyin hartwallilta, että paljonko niitä limuja pitäisi juoda, että paivittäiset sallitut määrät makeutus/lisäaineita ylittyisivät. no se määrä oli jotain 11litraa/päivässä. että hyvin uskaltaa kohtuudella nauttia. (hampaat tietty kärsii..)

ja yhdessä litrassa pepsi maxia on saman verran kofeiinia kuin pienessä kupillisessa suodatinkahvia. eli ei hirveästi, ja varsinkaan, kun eihän kukaan kai litraa limua vedä kerralla..



(siihen tutkimukseen viitaten keskenmenojen ja kofeiinin yhteydestä, oli tuolla lapsettomuuspuolella joku aika sitten joku linkittänyt tai laittanut muuten vaan. kuulin kyllä radiosta saman.)



niissä makeutusaineissa oli joku kätevä muistisääntö, että mitä sai nauttia raskausaikana ja mitä ei.

olikohan niin, että A:lla alkavia sai käyttää ja muita ei.

yleensä limuissa lienee just aspartaamia ja asesulfaami k:ta.

sitä makeutusainetta, mitä oli jossain cockiksessa, sukraloosi tai jotain sinnepäin (tuli uutuutena n. 2v sitten kun odotin nuorempaa), sai muistaakseni myös käyttää. mutta ne muut S-alkuiset makeutusaineet on kiellettyjä.



(.) (=omaa napaa)

pahaa oloa ei ole oikeastaan ollut täälläkään.

ruokahaluttomuutta täälläkin havaittavissa.. mutta kun sen syömisen aloittaa.. sitten kyllä maistuu. mutta annoksen loppupäässä saattaa tökätä ihan yhtäkkiä, että ei, ei palaakaan enää.

maitoa olen minäkin juonut, etenkin voileivän kanssa hyvää. yleensä en juuri juo maitoa..



hieman otti päähän eilen, kun miehen veljen vaimo kysäisi kahvipöydässä osapuilleen kaikkien synttärivieraiden kuullen, että missäs vaiheessa tiellä on nyt ne hoidot?

minä vähän hämmentyneenä, että nooo.. näyttäis vähän siltä että olen raskaana.. vaikka eihän tästä nyt vielä tiedä kun on niin alussa vielä, ja on ollut niitä km niin monta..

olin ajatellut, että tästä ei puhuttaisi noin 30 ihmisen kuullen..

vaikka hoidot on yleisesti ihan kaikkien ihmisten tiedossa, niin ajattelin, että olis plussasta kertonut sitten sen ekan ultran jälkeen.. jos kerrottavaa on.

ellei sitten olisi jotenkin vaan tullut aikaisemmin puheeksi vaikka kyläillessä tms.

meidän molempien vanhemmat kyllä tiesi jo..

no, siinä sitten porukalla tuumittiin, että jos voin hyvin raskausaikana, niin ehdin just valmistua ennen äitiyslomaa, eikä kukaan tuntunut ottavan kuuleviin korviinsakaan, että tää on tosiaan niin alussa vasta, että voi hyvin olla ettei meille tulekaan lokakuussa vauvaa..

suoraan sanottuna vituttaisi laittaa jokaiseen perheeseen tekstiviesti, jos tää homma meneekin mönkään.. ja sitten kuulla surkuttelua ihmisiltä, jotka eivät millään tasolla voi sitä surua ja pettymystä ymmärtää. (lapsettomia, tai helposti raskautuneita ilman km)



plääh. taidan tästä lähteä vintiöiden kanssa päiväunille. muuten tosta kirjoituksesta tulee niiin pitkä, ettei sitä kukaan jaksa lukea, jollei joku tee referaattia siitä... ;)



-ennis- ja salamatkustaja(t?) 5+4



ps. mies on alkanut katselemaan tila-autoja netistä =D

ja mukavaa uutta viikkoa kaikille!



NAKSU ihan samaa olen ajatellut, kun katselee ensi kesän vaatemuotia - Elloksen kuvastossakin varmaan puolet vaatteista näyttää ihan äitiysvaatteilta, vaikka eivät sellaisia olekaan. Eli siinä mielessä kyllä hyvä tuuri nyt meillä jos ja kun ensi kesänä isomahaisina kuljemme, voimme samalla olla muodikkaitakin!



ENNIS olipas tökeröä toimintaa sun veljen vaimolta..! Meilläkin tosi monet ystävät ja tuttavat tietävät hoidoistamme, ja enpä ole malttanut olla muutamille jo kertomatta, että nyt on vihdoin tärpännyt. Mutta onhan se kyllä sitten tosi kurjaa, jos joutuisi kaikille ilmoittamaan että ei tästä nyt sitten tullutkaan mitään...



Mullekin on nyt ilmennyt ensimmäinen himo - tuo muidenkin mainitsema kylmä maito. Juon kyllä normaalistikin maitoa, mutta en kyllä sellaisia määriä kuin eilen sitä vedin... Mitään pahaa oloa ei ole kyllä vieläkään ollut ja sekös huolestuttaa, vaikka tiedänkin että eihän kaikille sitä pahaa oloa tule missään vaiheessa.



Voi kun aika menisi nopeasti ja tulisi ensi viikko ja pääsisi sinne ultraan! Näkyi siellä mitä tahansa, niin pääsisi ainakin tästä kamalasta epätietoisuudesta.



Brooke 5+6

Paha olo pahenee, kääks. Tosi vaikeaa valita syötävää, joka helpottaisi ja maistuisi. Monesti tuoksut ällöttää, mutta sitten kun ruuan saa suuhunsa, kyllä se sitten maistuukin. Ainoastaan kahvi ei todellakaan mene alas. Monet ovat maininneet että maito on alkanut maistua. Minä en voisi kuvitellakaan juovani maitoa! Heh, näin me olemme erilaisia.



Ennis taisi kirjoitella noista virvoitusjuomista. No, luettuani kirjoituksesi minulle tuli kauhea himo saada kokista, ja pyysin miestä tuomaan sitä kaupasta kun hän oli sopivasti liikkeellä. Eihän se sitten maistunutkaan kun vihdoin sain pullon auki :)



Toisaalta on kurjaa voida pahoin, mutta kyllä olen tyytyväinen että raskaus tuntuu etenevän normaaliin tapaan. Muutaman kerran minulle on meinannut tulla sellainen lämmin, onnellinen, uskomaton tunne: meille tulee vauva! Mutta hetkessä tunne on ohi kun pessimismi iskee ja mietin mitä kaikkea vielä voi mennä pieleen. Eilen pyöriteltyäni asiota taas mielessäni tiuskaisin lopulta miehelle että ¿jos se keskenmeno nyt on tullakseen, niin tulisi sitten äkkiä!!¿ Ukko-parka oli hiukan ihmeissään että missä nyt mennään :)



Nyt pitäisi taas jaksaa palata kirjojen pariin lopputenttiin lukemaan. Onneksi aihealue on mielenkiintoinen: alkion kehittyminen (tosin solubiologisella tasolla, mutta kuitenkin) :)



t. Liljis, 6+2

Brooke: Kylmä maito, nam!! :D



Ennis: No olipas aivan varmasti ikävä tilanne tuo kahvipöytäkeskustelu... Joiltain ihmisiltä tuntuu täysin puuttuvan tahdikkuus tällaisissa asioissa!!!



Liljis: Sullakin oli pikku puuska eilen! :) Mä olin eilen pahimmalla tuulella piiitkään aikaan, kaikki harmitti ja kiukutti! Mieskin totesi, että et sä kyllä viime raskaudessa näin pahalla päällä ollut! :) Ja sitten illalla vielä itkeä vollotin kun katselin Gilmoren tyttöjä nauhalta - mutta pistetään väsymyksen piikkiin! ;) Tosissaan nyt on kyllä selvästi enemmän tunnepitoista tämä raskausaika kuin viimeksi, johtuu mistä johtuu mutta näin on!



Noista limuista on vielä pakko kommentoida... Mä kun oon melkoisen tarkka nyt mitä suuhuni pistän, niin en laita limuja mielelläni laisinkaan masuuni - lightia tai ei! Mua hirvittää ne kaikki E-listat, väriaineet, lisäaineet jne. Eli kuten Liljiskin totesi, näin me olemme erilaisia! :)



Suolaisten ruokien syömistä olen nyt miettinyt... Eräs kaverini kun on puhunut siihen tyyliin, että suola on äärimmäinen paha, jota pitäisi välttää. Mutta kun nyt tuntuu, että vain sellaiset suolaiset pikkunaposteltavat (sipsit, popparit ym.) maistuisivat. Onko siinä suolassa muuta pahaa kuin että aiheuttaa turvotusta ja verenpainetta? Tosin yksi toinen ystäväni kyllä eilen juuri rauhoitteli ja sanoi, että syöt just sitä mikä nyt menee alas, pääasia että jotain saa syötyä! Tuollaiset kommentit kyllä rauhoittaa mieltä, saa vahvistusta vähän omille ajatuksilleen! :)



Paha olo oli jossain vaiheessa jo lievempää, nyt taas täällä istun ja vähän väliä mietin pitäisikö käydä moikkaamassa pyttyä! ;) Sellaisina aaltoina tulee siis ja kurkussa jo tuntuu, että jotain pyrkii ylös... Mulla tosin on refluksitauti, joka aiheuttaa tuota tunnetta muutoinkin. Mutta eiköhän tämä nyt johdu Pullasta! :D Mitenkään kokopäiväisesti ei pahaolo siis vielä vaivaa, mutta ajoittain kyllä.



Tulipas pitkää turinaa, pitää lopetella! Missäs muuten Jessis on, tuus nyt juoruilemaan! :D



Naksu 5+5

Ulkona on ihana talviloma sää, tosin niin liukasta ettei pystyssä meinaa pysyä! Mutta kevät tulee... ja aurinkoinen mieli.



Ruoka näyttää olevan vallitseva keskustelun aihe. Itselläni on krooninen suolistosairaus, joka viimeksi ainakin raskausaikana rauhottui lähes täysin. Joudun siis aina katsomaan tarkasti mitä syön enkä pysty esim. syömään mitään valmisruokia vaan ihan perus itse tehtyä kotiruokaa ja aina! Ja uskokaa vaan tympiikö syödä aina " terveellisesti" mutta palasesta pizzaa saa maksaa niin kovan hinnan kipuna ettei kauhean usein tule luontoa uhmattua. Joten raskausaikana aioin nauttia kaikesta kohtuudella, paitsi tietysti listeria-juustot + muut " itsestäänselvyydet" on pois listoilta.



Joku mietti tuota suolajuttua... itse noudatan tuota kohtuuskaikessa ajatusta, jos tällä hetkellä suolanen maistuu paremmin pahoinvoinnin takia niin antaa mennä, et sinä sillä saa kuin ehkä vähän turvotusta, mikä on ohi menevää. Tilanne on eri sitten kuin raskaus on pidemmällä ja elimistö kuormittuu eritavalla pelkästään raskaudesta...silloin saa olla suolan kanssakin tarkempi tai ei tarvi aamusella laittaa käsiä nyrkkiin, verenpaineet saattaa nousta jne. Hei, tän ei ollut tarkoitus olla saarna...



Itse opin viime raskaudessa niin hyvät ruokailutavat sokeriseurannan ja raskausmyrkytyksen takia, että raskauaikana ei tullut kiloakaan painoa lisää vaan entiset läskitkin suli pois ja painon synnytyksen jälkeen 9 kg vähemmän kuin ennen raskautta...tosin pikkuhiljaa imetyksen lopettamisen jälkeen huomasin painavani taas saman verran kuin ennen raskautta...masentavaa. Joten odottelen tässä painonlaskua, että saan ostettua pienempiä vaatteita raskausaikana hah haa!!



Ennikselle vielä ja muillekin...eikö olekin mukavaa, kun tästä lapsettomuudesta tulee kaikille niin luonnollinen asia, että siitä voi puhua ja kysellä ihan missä vaan, kyllä kaikki ymmärtää! Olisit kysynyt, että hei joko teillä sujuu sängyssä paremmin, onko ohjeet auttaneet? Ai ei vai, no älkää ajatelko sitä liikaa, kyllä se siitä lähtee sujumaan!

Ei vaan, toi oli jo vähän liian paksua mutta kuitenkin...ymmärsitte varmasti pointtini!



Terkuin kakilu

Ehkä uskaltaudun tähänkin pinoon kurkkimaan, kun kävin jo vierailulla tuolla naapuripinossakin (rakkaissa Enskoissa).

Eli niille jotka eivät taustaani tiedä, niin meillä esikoisen yritystä 05/05 alkaen, hoitoihin joskus syksyllä 2006 muistaakseni, ja nyt 2.ivf taisi tärpätä. 2 alkiota siirrettiin 6.2., joten tänään meneillään ilmeisesti rv5+1.



Osa teistä onkin tuttuja joko Ensikoista tai tammikuun ivf-pinkasta, heippa vaan kaikille!



Ihanaa ollut lukea teidän oireiluista ja oireettomuudesta.

Täällä on ollut jo useamman päivän lievää kuvotusta, ja tissit olleet ajoittain tosi kipeät. Viime yönä heräsin klo 2.20 pissalle, ja huomasin heti herättyäni, että tissit eivät satu lainkaan. Tästä kehitin lievän paniikin, ja valvoin koko loppuyön. Noh, aamulla syötyäni tuttu kuvotus palasi kehiin. Oksennella ei onneksi ole tarvinnut, ja välillä olo on aivan normaali. Ja pelkästään " kunnon ruokaa" tekee mieli, suolaista ja paljon : ) Karkki tai suklaa ym. makeat jutut joita normaalisti vetelen kaksin käsin, tekevät nyt vain ja ainoastaan pahaa. Ja kahvia ei pysty juomaan.

Pelottaa vaan ihan mielettömästi. Oltiin ensin miehen kanssa sitä mieltä, että mennään suoraan vaan äitiysneuvolaan (rv10), ja jätetään VL:n varhaisultra väliin, mutta kyllä nyt alkaa mieli jo muuttua... Ja olisihan se aika kiva nähdä mahd. pian, jos vaikka tuplia odotellaan.

Nonih, nyt riittää omanapaiset höpinät, mukavaa oli vaan päästä purkamaan omia tuntoja.

Positiivista tiistaita kaikille!

Ihanaa että olet taas raskaana! Uskon että tällä kertaa pysyt onnellisesti raskaana sen 9 kk. Kaikkea parasta teille toivoopi Majita joka vielä kuumeilee.

joten yritänpä lyhentää sen äskeisen..



kiva kuulla jessiksen kuulumisia! ajattelinkin jo, että mitenhän sulla menee.

minäkin käyn yöllä veskissä, varmaan ainakin kaksi kertaa joka yö, ja juomassa on käytävä samalla, kun kieli on ihan kuiva ja paksu tönkkö, ja jano kauhea.



suolasta..

mulla ei ole ollut aiemmin turvotusta raskausaikana, ja verenpaineet ovat matalat (raskaana yleensä 100/60 paikkeilla).

pan-suolaa käytetään kotona, ja muutenkin yritän laittaa vähäsuolaista ruokaa, kun on pieniä lapsia samalla kattilalla.

mutta en mä muuten suolaa rajoita.

syön, minkä maistuu.

synnytyksen lähestyessä tosin yritän pudottaa suolan minimiin, kun pari-kolme päivää synnytyksen jälkeen mulle tulee ihan hirveä turvotus 3-4 päiväksi. osapuilleen kaikki raskaudenaikainen turvotus annostellaa kai silloin yhtenä satsina. se on kivuliasta ja kurjaa.



painosta ja mieliteoista..

ekassa odotuksessa mieli teki lettuja+sokeria ja suklaata. painoa tuli yli 20kg..

tokaa odottaessa suorastaan pakkomielle oli hornet-kanansiivet, painoa tuli 13kg

lähtöpaino edellisiin raskauksiin oli sama, ja nytkin taitaa olla osapuilleen sama, olisiko nyt 1-2kg enemmän.

voi, kunpa nyt tekisi mieli vaikka porkkanoita.. ja painoa tulisi alle se 13kg..

sokereissa ei ole ollut häikkää, vaikka rasituksessa olenkin käynyt molemmissa raskausissa sen PCO:n takia, ja sen takia, että sf-käyrä on mennyt yläkäyrän yläpuolella molemmissa.



ruuasta, ja kielloista..

aion olla ehdoton tuoresuolatun ja kylmäsavustetun , sekä tyhjiöpakatun kalan kanssa. en syö, listeria-vaaran takia.

(vaikka graavilohi olisikin ihanaa)

en myöskään yleensä osta kotiin tuorejuustoja, ja vältän niitä nytkin.

maksahan on kielletty, sen a-vitamiinin takia.

no, niin nyt kuin aiemminkin raskaana, mieleni tekee maksamakkaraa..

sitä uskallan syödä silloin tällöin, koska maksamakkarassa on noin 17%maksaa, ja 125g tuubi hk:n levitettävää maksamakkaraa sisältää noin 20g sitä maksaa.. siinä ei kyllä ole kauheasti a-vitamiinia, ja en mä sitä tuubia kerralla vedä, vaan riittää 4-5 päiväksi. sitten pidän taukoa ennen kuin ostan uuden.

alkoholia en käytä lainkaan (ei en ole uskovainen.. ;) ), joten saunaolut tai juhlat eivät tuota päänvaivaa.

passionia ei kai suositella, joten jätän ne ihanat " viiden hedelmän" -mehut sikseen, kun niissä melkein kaikissa on sitä passion-hedelmää.

sitten tietysti yritän olla olematta ahmatti.. kahden edestä ei trvitse syödä..



vaateista..

tähän runkoon ei kyllä tunikat käy, valitettavasti, ne ovat ihanan mukavan näköisiä.

olen aikas rintava, ja niissä tunikoissa on yleensä aina joku leikkaus rinnan alapuolella. no se jää mulla ina kiikkumaan tuohon tissien päälle, ja näyttää ihan typerältä.

harmi.

täytyy kaivella vahat äitiysvaatevarastot, ja ommella pari masutuubia lisää. viimeeksi käytin mustan tuubini entiseksi.



oireista..

tänään ilmestyi vanha tuttu.. yökkäily hampaita pestessä.

se sitten on ja pysyy, just niin kauan kuin olen raskaana, ja pahentuu varmaan tästä. (jos siis menee hyvin)

sikäli, jos edellisiin raskauksiin on vertaaminen.

palelee, ja posket punottaa, väsyttää, ja mitään ruokaa ei juuri tee mieli.

paitsi se maksamakkara+sämpylä, ja maito, ja viinirypäleet. lähinnä napostelua siis tämä syöminen..



nyt esikon iltasadulle!



-ennis- rv5+6 (hei! huomenna alkaa 7. viikko, siis rv6+0!!)

Missäs kaikki lokakuiset luuraa?? Ootteko kaikki niin pahoinvoivia ettei pääse koneelle ; )

Jessis

Moi Jessica, kiva kun tulit mukaan! Minä ainakin olen ollut juuri niin pahoinvoiva etten ole viitsinyt edes yrittää kirjoittaa (olen kyllä lukenut teidän kuulumisia). Palelee, oksettaa ja väsyttää. Ja pissattaa kokoajan (samoja oireita tuntuu kaikilla olevan, mikä on huojentavaa :) ). Vaan eipä se mitään. Tosin liiallisistakin oireista voisi huolestua, mutta eipä kai tässä vielä mitenkään liiallisia oireita koeta. Jotenkin on ihan pöhnä olo, sellanen epäorientoitunut. Pelkäsin tänään että ajan jonkun päälle autolla kun oli niin kumma olo. No, onneksi selvisin ilman kolarointia :)



Vissyä menee litratolkulla. Lisäksi suolaiset naposteltavat maistuu ja tuntuu että syön kokoajan jotain. Nytkin napsin pakastemustikoita :) Olen varmaan lihonnut jo nyt monta kiloa! Ostin tänään pullollisen rautavalmistetta (siis nestemäistä) kun mulla on normaalistikin tosi alhainen hemoglobiini ja raskaus (ainakin jossain vaiheessa sitten) voi alentaa sitä edelleen. Ajattelin että jospa toi ylenmääräinen väsymys johtuukin alkavasta anemiasta, niin rautahan siihen auttaa.



Voi, toivon niin kovasti että kaikki menisi hyvin... Mieli on jotenkin alakuloinen... Vaan odotellaan nyt.



Kiva tosiaan että ensi kesän muoti suosii meitä!! Harmi Ennis ettei tunikat sovi sulle, mutta onhan sitä tosiaan muutakin päälle pantavaa :) Toi mahatuubijuttu oli mulle ihan uusi tuttavuus. Satuin näkemään moisen Bellassa jonkin aikaa sitten ja innostuin heti että tollasia pitää ommella sitten kun tuun raskaaksi.



Ennis muuten: sähän syöt niitä maitohappobakteereja? Minkäs sorttisia olet ostanut? Ajattelin itsekin kokeilla. Itselläni on meinaan todella harmillinen atooppinen ihottuma, varsinkin käsissä. Ehkäpä vauveli säästyisi atopialta probioottien avulla.



Kakilu: Onko vuotoa enää näkynyt? Toivottavasti ei.



t. Liljis, 6+4

täällä tosiaan on hiljaista..



liljis kyseli maitohappobakteerista.

mulla on käytössä apteekista ostettu Lactophilus-annosjuhepussit.

isossa pakkauksessa ihan ok hintaisia, pienemmässä paketissa älyttömän kallita..

sekoitetaan veteen tms, ja maistuu kuin veteen olisi sekoitettu ½tl murennettuja riisimuroja. ei pahaa siis.

niitä voi antaa sitten vauvallekin, jos vauvalla on vatsavaivoja.

pyrin muistamaan ottaa yhden paussin aamuisin, jos muistan, otan illalla toisen. yleensä unohtuu kyllä jompi kumpi, kun niitä pusseja ei voi sulloa muiden lääkkeiden kanssa dosettiin..



raudasta..

mullakin on aina matala hemoglobiini. kiikkuu siinä anemian rajalla yleensä, ja voi olla allekin.

(mä olen siis sekä kuiva että aneeminen tyyppi.. ;) eli atooppinen, ja huono hemo)

mä olen käyttänyt niitä obsidan-kapseleita. niistä ei ainakaan mulla mene maha niin sekaisin kuin retaferista tai spartocinesta.

ainut mutta on hinta.. obsidan on kalliimpaa. ja se, että ovat niitä " kalvopäällysteisiä" kapseleita, joita on hankala niellä kun ne kelluu.

tuoremehun kanssa (c-vitamiini) olen ottanut, että imeytyisi paremmin.

jotenkin piti vielä maitotuotteita välttää kun ottaa rautaa, jos joku muistaa ajan että kauanko piti välttää ennen ja jälkeen, niin muistuttakaapas mua!

pitäisikin käydä ostamassa satsi rautaa..

jos en ihan väärin muista, niin noin puolivälissä raskautta se hemo yleensä laskee.. että etukäteen vois jo yhdellä kapselilla aloitella..

jos joku muistaa/tietää missä vaiheessa rautaa kannatti aloittaa, niin kertokaas!



hei kaikille yleisesti..

muistattehan, että yrttiteejuomia ja luontaistuotteita ei saisi käyttää!!

tuli vaan mieleen, kun löysin itseni kaupassa hypistelemästä yhtä luontaistuotetta, ja olin jo laittamassa sitä ostoskärryyn ennen kuin muistin, että nyt ei saa niihin puuttua.

apteekin juttuja vaan.



tänne ei tänään kuulu mitään erikoista.

palelee, posket punaisena, väsyttää, ja janottaa+pissittää.



tämä alkaa mennä ihan yksinpuheluksi, piristykääpäs nyt siellä ;)



-ennis- ja salamatkustaja(t) rv6+0

Kiva että " aktivoiduitte" , Liljis ja Ennis. Missäs meidän muut lokakuiset?



Tuosta ensi kesän muodista; mä olen ostellut jo viime kesänä kauhean määrän tunikoita, ja tykkään pitää niitä ihan talvellakin (esim. pitkähihaisen t-paidan päällä).

Mulla on kyllä nyt jo kauhea housuongelma, kun kaikki housut piukottavat - mullahan on vatsa ollut tosi turvoksissa aina punktiosta asti. Ei nyt ihan viitsisi vielä mihinkään mammahousuostoksille lähteä!



Mä olen syönyt jo parin vuoden ajan maitohappobakteereita, idoform-merkkisiä. Aloin syödä niitä aikanaan toistuvien hiivatulehdusten ja virtsatieinfektioiden takia, ja yhtään ainotta tulehdusta ei ole sen jälkeen tullut. Eli aion kyllä jatkaa popsimista nyt raskausaikanakin.



Täällä hiukkasen huolettaa, kun ei ole tämän huonompi olo... Tissit on kyllä ihan sairaan kipeät, ja nälättää & väsyttää usein, mutta juurikaan pahaa oloa ei ole ollut. Tänään kylläkin vasta rv5+3, joten ei tässä kai ihan pää pytyssä kuuluisikaan vielä olla, mutta huolestuttaa silti. Välillä nälän yllättäessä tulee lievästi etova fiilis, mutta muuten ei mitään.



Olemme lähdössä miehen kanssa ensi viikoksi Rukalle hiihtelemään, ihanaa että pääsee vähän rentoutumaan ja lepäilemään!



Käykääs kertoilemassa kuulumisianne!

Jessica 5+3