onkohan meitä monta? laskettu aika lokakuussa 2008!

Siellä se taas on. Se välilyönti ei suostu häviämään :) No, ottakaa välilyönti pois jos kopioitte osoitteen selaimen osoiteriville.



t. Liljis, taas

kiitos liljis vaivannäöstä. =)



yritän nyt tässä rauhoittua, ja ajatella että menee miten menee, turha sitä etukäteen on murehtia..



tänään olen koulun jälkeen leiponut viikonloppua varten pakastimeen, kun on kuopuksen 1v synttärit.



vielä pitäis katsoa läksyjä..



-ennis-

Töiden jälkeen oli vielä pakko tulla lukemaan kuulumiset! ;) Ja sitä myötä sitten vielä totesin, että jos vielä ei mitään esittelypinoja väsätä, niin ehkäpä mäkin uskaltaudun jo mukaan! :) Oliko Kakilu kun totesi, että jos ei ihan vielä, vasta ekan ultran jälkeen tm. tehtäisiin esittely..? Ei tule niin kovia paineita, nääs! ;)



Ennikselle piti vielä sanoa, että aivan mahtavathan nuo arvot on!!! Ole vaan levollisin mielin (ihan kuin kukaan meistä osaisi olla!!!), arvojen perusteella ainakin on hyvin lähtenyt käyntiin!



Mäkin tein tänään vielä toisen testin, oli pakko varmistaa. Ja vaikka pissi ei ihan suunnitellusti osunutkaan tikkuun ;), niin vahva viiva siihen ruutuun ilmestyi! Toistaiseksi siis ainakin edelleen raskaana, ultraa aletaan kohta jännittämään. Onko teillä muilla muuten huomattavia vaikeuksia uskoa tätä todeksi, että oikeesti on raskaana??? Me nimittäin ollaan miehen kanssa molemmat havaittu, että tällä kertaa sitä on huomattavasti vaikeempi mieltää... No, eiköhän sitä asiaa tässä jatkuvasti käsittele ja jossain vaiheessa toivottavasti saa myös todeta, että raskaana tässä ollaan ja ISOSTI!!! :D



Hyvää yötä!!



Naksu, rv4+6 (jaiks, ekan kerran tuon kirjoitin!!!)

että MOIKKA kaikille! Se siis lähti äsken tosi taitavasti.jes!



Täällä ollaan nenä ihan tukossa ja flunssaa pukkaa kai väkisin päälle...ei voi mitään.

Lohdullista on kuitenkin se, että kuvottava ja paha olo muistuttelee itsestään aina vain useammin...ihanaa. Ollaan me kait vähän pöjlää porukkaa, kun me riemuitaan niistä oireista mistä muut valittaa...



NAKSU...toi on just tyypillistä itsesuojelua toi sun käyttäytymisesi...tunnistan niin itseni, että ihan naurattaa. Ensinnäkään en ole koskaaan ennen edes tällai palstaillut täällä...tosin viime passissa palstailin hetken ja silloin kait sitten jäin koukkuuunkin.En ole ennen vain kertakaikkiaan uskaltanut...(tuo pian huonoa onnea jos täällä vaan asioista kirjoittelee), naurettavaa.



Kivaa huomata, että testaamisesta on jo yli viikko ja aika kuluu sittenkin... kohta on maaliskuu ja pääsiäinen ja aprillipäivä ja lumet sulaa ja huhtikuun loppu ja vappu ja meillä alkaa masut kasvaa kunnolla!!!



Tsemppiä jokaiselle!



t.Kakilu ja Luru+Mökö..onko tasan viis...kait?

Tänään alko vuotaa ja kivutkin sitten sen mukaiset.

Huomenna verikokeelle, mut ei tää paljon varmistuksia kaipaa.

Toukka ei jaksanu pitää kiinni.

Olo on ihan tyhjä ja epätodellisen surkea. Viikon tästä raskaudesta saikin sitten iloita... No, pitää nyt vaan koittaa itkeä tää suru ulos ja jossain kohtaa sitten jatkaa eteenpäin.

Höntti kiittää ja kumartaa seurasta ja poistuu vähin äänin pois palstalta.

Olen kovin pahoillani. Ihan hirmuisesti jaksamista teille. Todella surullista (ja pelottavaa) kun jo toinen jää pois pienestä porukastamme :( Toivottavasti löydät, Höntti, jostain paljon voimia!



t. Liljis

Voi että, olen todella todella pahoillani! :( Voi miten väärin tuo on, voi itku! Voimia teille molemmille, muuta en voi sanoa! Surullista...

että voi höntti =(



pahoittelut tänkin palstan puolella.

voimia ja jaksamista.

tule joskus kertoilemaan voinnistasi.



-ennis-

se nenän tukkoisuus on riesana täälläkin. se voi kyllä johtua raskaudestakin.

nokan limakalvot kuivuu hormonien vaikutuksesta, ja ainakin mulla tuntuisi olevan nokka täynnä kuivaa räkää.. ällöä.



täällä ei edelleenkään mitään uusia oireita.

muutaman kerran on tänään kyllä purrut mahaa kunnolla, ja mielessä on käynyt että mitenhän käy.

mahakin on kyllä jokseenkin temppuillut, voi tietysti olla tästä raskauden sujumisesta jännittämisestä sekaisin, tai sit ne mahakivut johtuu siitä sekaisesta mahasta..

siis, jännittäminen johtuu mahakivuista ja mahakivut jännittämisestä.



tänään on väsyttänyt okein tosissaan.



nyt katsomaan jotain leffaa, jonka isäntä vuokrasi..



-ennis- (laitan viikkoja sitten, kun on ultrattu, kun tietää tarkemmin. kuvittelen kuitenkin, että 4+6)

ja nyt en aloita enää yhtään kirjoitusta tähän pinoon tänään! =)



ajatus harittaa..

Voi että, kattoiko kukaan tuota äskeistä Synnytyssairaala-ohjelmaa? Kyllä itku tirahti aikast monta kertaa, ei välttämättä järkevin ohjelma tällä hetkellä katsottavaksi... :(



Ennis: Hyvää ne mahan vihlomiset varmasti tarkoittaa! Mä tässä just mietinkin, että noinkohan itellä on kaikki kunnossa, kun vatsaan ei taas tunnu juur laisinkaan..? Tuolla sivuilla aina välillä vihloo kummasti, mutta itse kohdun kohdalla ei kyllä tunnu miltään. Nimenomaan nuo sivuilla tuntuvat juilimiset saa vähän murehtimaan... No, ei auta kuin toivoa että kaikki olisi hyvin - ja sitä teenkin!!! Hei muuten, mulla oli viimeksi tuota nenän tukkoisuutta, mutta nyt en oo huomannut... Siis muistan, että silloin oli nimenomaan sellaista kuivaa räkää nokka täynnä ja ahdisti oikein kunnolla.



Mutta sen voin kertoa, että kovasti herkällä tuulella olen taas! Työasiat (tai lähinnä ne ihmissuhdekiekurat siellä) saa murehtimaan jatkuvasti ja mieli on vähän apeahko muutenkin. Ja tosissaan tuo ohjelma sai kyllä tunteet kovastikin pintaan, huhhuh mitä kaikkea sitä voi odotuksen ja synnytyksen aikana tapahtua! Kunpa kaikki menisi itellä ja tietty meillä kaikilla hyvin!! Sitä toivon!



Kakilulle piti vielä sanoa, että joo, tässä on kaikkien kokemusten jälkeen " oppinut" äärimmäisen varovaiseksi ja hysteeriseksikin aika ajoin. Sitä osaa soimata itseään jo pelkistä ajatuksista aivan kamalasti! Mutta sitä se teettää, vastoinkäymiset saa varuilleen...



Mutta nyt meen jatkamaan säärystimien tekoa, heipat ja hyvät yöt!



Naksu 5+0

Eihän tämän pinon pitänyt näin alkaa huveta. Voimia sinulle surra suruasi ja jatkaa eteenpäin.

Kunhan en vain itse tulisi perässä....aamulla sain melkein sydärin, kun kävin vessassa ja pyyhkäisin, paperiin tuli rusehtavaa vuotoa...eikä! Nyt vaan seurataan ja toivotaan ettei vuoto lisäänny eikä tule kipuja.Tää on yhtä helvettiä siis taas ja kunnon räkäflunssa on kaikenlisäksi päällä ja veto ihan pois.



Mulla oli viime raskaudessa rv7-14 useamman kerran n. 5-6 kertaa rusehtavaa vuotoa ja sen syytä ei koskaan osattu sanoa...hematoomaa ei näkynyt eikä mitään mikä olisi sen selittänyt. Ainoa lohtu mikä silloin oli, että syke näkyi jo ja ultrassa saatiin aina todeta, että kaikki ok. Nyt ei voi kuin vain odottaa ja toivoa että pikkuset jaksaa pitää kiinni!







Surullinen kakilu, jota onneksi lohduttaa pieni aurinkoinen poika!

Kakilu: No höh, toivottavasti tuo tuhruttelu loppuu! :( Ihan varmasti saa huolestumaan, vaikka ei mitään vakavaa olisikaan!



Täällä alaselkä jomottelee edelleen ja huoli on kova! :( Voi että kunpa se ei tietäisi mitään pahaa... Muuten sellaista kyselisin teiltä, että onko teillä ollut sellaisia revähdys-/venymiskipuja masussa? Kun muistan, että viime kerralla mulla oli niitä jo reilusti ennen plussaa (esim. kun vaihdoin asentoa sängyssä), mutta nyt ei ole vaikka kuinka venyttelisi! Kaikki tuntemukset, mitä vatsalla on, ovat lähinnä tuolla reunoilla, minkä miellän heti tietysti munanjohtimiin/-sarjoihin enkä kohtuun... :( Voi että, miten sitä osaakaan murehtia - toisaalta onko tuo nyt mikään ihme?! Toivottavasti nyt vaan kestää tämä raskaus ja OnniNuppunen olisi oikeassa paikassa! :D



Naksu 5+1

Sori, että tunkeudun tähän tein ketjuun, mut Naksulle piti sanomani, et miulla oli myös tosi paljon nipistelyä, vihlontaa ja jomotusta (ja niitä revähdyskipuja) alavatsan reunoilla plussauksesta alkaen ainakin tuonne 10+ viikoille. Lääkäriltäkin asiasta sillon kysyin ja totesi, että jos kipu/nipistely on sellasta, että sen kanssa pystyy elämään eikä vuotoa tuu, niin ei kannata sillä turhaan päätä vaivata. Eli välttämättä nuo vihlomiset ei tarkoita mitään - toivotaan niin siunkin tapauksessa. Niin, ja tulin tosiaan tuolta huhtikuisista eli niistä silloisista kivuista huolimatta täällä pestään äitiyspakkauksen vaatteita masukkeja varten :).



Onnea ja voimia kaikille raskauteen!



Linnea & poijjaat 32 + 2

Kakilu: Tosiaan, toivotaan että vuoto loppuu ja että kaikki menee pelkästään hyvin!



Naksu: Minullakin on ollut tuollaisia venäytystuntemuksia juuri sängyssä kääntyessä tai vaikka yskiessä. Sanoit että sinulla oli niitä viime raskaudessa? Olikos tuo raskaus siis onnistunut (sori, en muista teidän tilannetta)? Itse olen lähinnä pelästynyt noita tuntemuksia, mutta toisaalta hypin seinille jokaisesta nippauksesta jota masussa tuntuu :) Kaipa nuo oireet ovat joka raskaudessa aina vähän erilaisia.



Itse muistan että reilu vuosi sitten kesken menneessä raskaudessa minulla oli jo ennen plussaa tosi voimakasta pahoinvointia. Nyt pahoinvointia ei ole tullut vieläkään. Toisaalta se on varmaan ihan hyvä asia sillä viime raskaushan meni kesken.



Minulle on ilmaantunut aivan mahdoton väsymys. Tuntuu etten jaksa ottaa askeltakaan. Mutta pakkohan se on liikkeelle lähteä vaikka on aivan uupunut. Ehkäpä tämä nyt on sitä alkuraskauden väsymystä!



t. Liljis & Möllinkäinen, 5+5

kakilun kuulumisia odotellessa.. toivottavasti se vuoto on loppunut ennen kuin edes ajatteli alkaa..



niistä vatsan tuntemuksista..

kohdun kiinnikkeiden venymiseksi ainakin sanotaan sellaista, että esim. venytellessä, kun taivuttaa selkää kaarelle, alavatsassa kohdun sivuilla, ja melkein lonkkaluiden sisäreunan kohdalla tuntuu " venyttävää tai repivää kipua" .

se kipu loppuu, kun palaa takaisin ruoto suoraksi.

saman laista voi tulla, jos tekee äkkinäisen kiertoliikkeen, noston, hypähdyksen/tärähdyksen tai nousee sängystä ripeästi.

niitä samoja ilmenee koko raskauden ajan, välillä enemmän välillä vähemmän.

mutta tässä alussa ne saa kyllä hermostumaan ja säikäyttämään.



mun eka synnytys oli alatiemeininki, mutta toka oli sektio. nyt vähän tuntuu, että sektion jälkeen nipistelee enemmän.. eli kiinnikkeitä on varmaan siis arpikohdassa tai jotenkin enempi..



tuo edellä mainittu repäisykipu (hei muistinpa sen sanan, mietin pitkään, ja tähän se putkahti!!) on aika erilaista kuin menkkakivut. tai ainakin mun menkkakivut on enempi niin kuin jäytämistä.



sitten keskenmenoista, ei tartte lukea, jos ei halua niitä ajatella....

mun 4 keskenmenosta 2 oli spontaaneja, ja kaksi ovat olleet keskeytyneitä km, eli vuoto ei ole alkanut itsestään vaan ultrassa on havaittu eloton alkio, jonka kehitys on päättynyt jo aiemmin.



nuo keskeytyneet eivät ole tuntuneet (fyysisesti) miltään. ei kipuja ei mitään. ja toimenpiteenä kaavinta. joka sekin kivuton.



sitten ne spontaanit..

no se eka spontaani oli kyllä kauhea. kipuja ei ollut silloin kun vuoto alkoi, mutta sitten vuodon jatkuessa parin päivän päästä oli kyllä aikamoista.. =(

teki kyllä kipeätä, ja väitän, että oli kyllä enemmän kuin avautumisvaiheen supistuksia kuin menkkakipuja. tarkkaan en muista viikkoja (olen yrittänyt aktiivisesti unohtaa kaikkien km ykstyiskohdat, päivämäärät yms.) jotakin rv9-11 välillä.

ja se viimeisin km, eli spontaani edellisen IVF:n tuoresiirrosta, olikohan rv4+ jotain, oli kuin menkkakivut. ei sekään etukäteen ilmoitellut..



tämä ruotiminen keskenmenoista siksi, kun ihmettelen tässä hysteeristä itseäni..

yhdessäkään olleessa km ei etukäteen ole vatsakivuista voinut yhtään epäillä, että kesken menisi.

ja ihan joka ikisessä, etenkin niissä onnistuneissa raskauksissa, on ollut näitä alavatsan repäisyjä..

ja silti olen hermona..

voihan vitsit, vielä olisi kaksi viikkoa (huomisesta) siihen ultraan.. jos sinne asti suoriudutaan.. aika matelee..



tänään olen siivonnut ja edelleen leiponut sinne synttäreille. koko päivän olen touhunnut, mutta ei ehkä enemmänkin olisi voinut saada aikaiseksi..

kuopuksella oli eilen 1v synttärit (oikeasti), ja tänään oli neuvola.

oikein sydäntä kääntää, että mihin se yksi vuosi hujahti, kun äidin pieni vauva onkin jo iso poika. kävelee ja sanoo jo joitain sanoja...

ihan tolkuttoman nopeasti on aika kulunut.





nyt kyllä väsyttää kauheasti.



menenpä pötkölleen..



-ennis-

sitkeästi enkä edes aio lähteä pois!!



Rusehtavaa tuhrua ei ole tulut enää eilisaamun jälkeen.Pelästyin ihan älyttömästi vaikka alitajunnassa tiedänkin , että varsinkin näissä ivf raskauksissa runsaampikaan vuoto ei välttämättä ole " vaaraksi" .Soitin eilen heti klinikalle ja sanoivat juuri sitä, että nämä alkuraskauden vuodot on tosi yleisiä....mullakin kuulemma limis oli niin paksu, jotain 15mm että se voi vähän vuodella.

Nyt jännitää entistä enemmän käydä vessassa ja joka nippasua jää " kuuntelemaan" että mitä toi oli.

Mulla on kanssa noita inhottavia " repäisykipuja" tai mitä ne nyt on....on kanssa paljon kiinnikkeitä leikkauksien takia alavatsalla ja repäsee aina välillä tosi kipeesti just esim. jos nousee vähän huolimattomasti " kiertäen" tai tekee äkkinäisen liikkeen, eilen " vihloi" ikävästi molempien munasarjojen tienoilta inhottavasti mutta se on mennyt onneksi ohi. Itseasiassa...tällä hetkellä ei tunnu mitään missään, paitsi kamala väsymys ja kokoajan lisääntyvä kuvottava olo.

Flunssa alkaa helpottaa siis nenä ei vuoda jatkuvasti mutta muuten on ihan tukossa ja paleltaa japää on ihan tukossa.



Noista keskenmenoista...mulla on kanssa molemmat ollut keskeytyneitä siten, että on alkanut vähän vuotaan ja kohdusta on löydetty sikiö, minkä kehitys on pysähtynyt n. viikkoa aiemmin. Eka jouduttiin kaapimaan kahteen kertaan ja oli kamala kokemus, jot en todellakaan halua muistaa ja toinen tuli lääkkeellisesti, mutta kivuliasta sekin oli. Noi on todella ikäviä juttuja muistella eikä ikinä enää haluaisi kokea vastaavaa.



Ennis hei, miten olet pystynyt vai oletko pystynyt nauttimaan raskauksistasi..... itselläni oli aivan kamala menettämisen pelko koko raskauden ajan ja vasta viikolla 34, kun todettiin raskausmyrkytys ja alettiin puhumaan vauvan syntymästä aloin uskaltaa uskoa, että meille tulee vauva ihan oikeasti. Tosin mun raskaus olikin kaikilta osin oikein oppikirja versio siitä, miten kaikki voi mennä vaikeimman kautta....ja siihen päälle käynnistetty ja pitkittynyt synnytys, joka päättyi imukuppisynnytykseen ja repeämiseen....joo, että...no, se on taakse jäänyttä.Tosin mulla on paljon käsiteltävää ennenkuin olen valmis uudelleen synnyttämään.



No niin valoisempia ajatuksia!

Ihanaa, edessä on viikonloppu vailla mitään etukäteissuunnitelmia ja ajattelin levätä kunnolla, herkutella...mikäli maistuu ja yrittää nauttia ja uskoa tähän raskauteen.Tosin sanon joka aamu herättyäni itselleni, että tämä onnistuu!



Kiva, että olette kaikki siellä..tsemppiä!



kakilu

uskaltaisinkohan minäkin varovasti ilmoittautua mukaan...Naksu onkin tuttu jo pitkältä ajalta mutta muut nimet mulle uudempia.



Eli nyt menossa rv 5+3, jos oikein olen laskenut... Plussa tuli kolmannesta ICSI-hoidosta ja esikoista tässä yritetään. Syytä lapsettomuuteen on sekä minussa että miehessä (minulla kohonnut FSH-hormoni ja miehellä siittiöissä vasta-aineita ja muutenkin simppojen laatu huono). Meillä ei ole nuo hoidot menneet mitenkään loisteliaasti, kahdesta ekasta tuloksena puhdas nega eikä mitään pakkaseen. Kolmannestakaan hoidosta ei jäänyt pakkaseen, 2 alkiota siirrettiin ja viikko sitten plussasin.



Oireita on tähän mennessä ollut vain tissikipu ja ajoittaiset vatsakivut. Jotenkin sitä toivoisi enemmänkin oireita, että olisi helpompi uskoa olevansa raskaana! Ensimmäinen ultra mulla olisi 6.3., jos sinne asti päästään. Kovin epävarmalla mielellä olen kyllä vielä. Olin jo jotenkin niin ehtinyt asennoitua, että ei meillä raskautuminen onnistu ollenkaan.



Brooke

Täällä onkin ollut vilkasta keskustelua noista repäisykivuista...



Mun viimekertaisen, epäselvän vistin pointti oli siis se, että nyt tässä raskaudessa ei noita repäisykipuja ole ollut kuten viimekertaisessa ja siksi olen huolissani. Eli siis nuo vatsan sivuilla tuntuvat juilimiset on lähinnä sellaista vihlontaa, ei repäisyjä. Tosin kerran on repäissyt oikein kunnolla, siitä jo sain oikein riemun aikaiseksi! ;) Mutta siis noiden kipujen [b] puuttuminen [/b] täällä huolestuttaa, ei niiden esiintyminen...



Joku kysyi mun ekasta raskaudesta - oisko ollut Liljis? Mun ensimmäinen raskaus havaittiin siis keskeytyneeksi keskenmenoksi rv11+0. Mua ei laitettu suoraan kaavintaan, vaan menimme miehen kanssa osastolle ja pusersin Pientä yhteensä 9 tuntia ennen kuin tuli ulos. Ja siis pieni tai ei, se oli kyllä pusertamista!! Joku muukin sanoi, että ne kivut oli lähinnä supistelua, ei menkkakipua... Mulla kivut oli siis jo sitten sitä luokkaa, että oksensin koko päivän ja loppuajasta tajukin lähti aina ajoittain. Mies siinä sitten täysin hätää kärsimässä, kun hoitajista ei ollut mihinkään muuhun kuin kahvin juontiin (oikeasti!!). Tämän jälkeen tuli vielä kohtutulehdus ja sitten vielä se kaavinta, ennen kuin toipuminen pääsi käyntiin. Mutta se siitä, mitään en toivo niin kovasti, kuin että tämä raskaus nyt sitten sujuisi hyvin!!!!!!!!!!



Harmillisen monella näyttää muuten olevan taustalla keskenmenoja tai keskeytyneitä... :(



Brooke: Tervetuloa kuomaseni! :D Mä muistin, että me mennään tismalleen samoissa, mutta sä ootkin päivän edellä! :) Mä muuten tiedän tuon oireiden toivomisen tunteen, tänne kanssa huolisin mielelläni jo oireita! Vaikka johan niitä onkin, etomista tulee päivittäin enenevämmissä määrin! :) Noita repäisyjä siis ottaisin myös oikein hymyssä suin vastaan, kun tietää että ne kuuluvat asiaan!



Naksu 5+2

Heh, minä se vaan iloitsen uudesta inhasta oireesta :) Eilen oli tosi kumma olo ja tulkitsin sen vain flunssan jälkimainingiksi. Mutta sitten yöllä heräsin tosi kuvottavaan oloon. Vähän aikaa kuulostelin oloani, kunnes päätin nousta ja haukata omenaa. Se auttoi. Tänään kuvotus on jatkunut, pahinta se oli aamulla. Saas nähdä kuinka ällöksi olo vielä muuttuu.



Muutkin ovat kertoneet km-kokemuksistaan. Todella ikäviä kokemuksia, varsinkin Naksun kertomus kuulosti hirveältä :( Minäkin nyt sitten kerron omastani, vaikkei aihe mitenkään mieltä ylentävä olekaan. Takana on siis yksi keskenmeno, viikkoja oli 9. Km oli tosi spontaani: aamulla tuli tippa verta ja iltapäivällä yhtäkkiä kuin härän kurkusta. Olin järjettömän kipeä enkä voinut oikein muuta kuin majoittua vessaan koska tavaraa tuli kauhealla vauhdilla. Hyytymiä, isompi kiinteä osa ja sitä verta... Seuraavana päivänä olin kuin haamu ja mies kiikutti minut sairaalaan. Siellä todettiin täydellinen km ja alhainen hemoglobiini. Ja löydettiin endo.



Siitä on nyt yli vuosi ja olisi älyttömän epäreilua jos tämäkin spontaani raskaus menisi kesken... Vaan eipäs nyt synkistellä. Raskaanahan me ollaan!



Ostin tänään kaupasta viinirypäleitä, omenoita, marie-keksejä, mehukeittoja ja vissyä helpottamaan oloa. Pääasiassa tuntuu että kaikenlainen raikas, kuten hedelmät, maistuu. Nyt sohvalle möllöttämään. Hyvää viikonloppua kaikille!!



t. Liljis, 5+6