Oikeita kotiäitejä?

ettei ole korvaamaton ja yritys nouse ja kaadu vain yhden ihmisen varassa.



En ole väittänyt esittäväni tutkimustuloksia, enkä ole käyttänyt _otantoja_. Kerroin yhden realistisen _esimerkin_ elävästä elämästä. Kerropa sinä vastaavasti edes yksi todellinen henkilö, joka on ruvennut yrittäjäksi noin 55-vuotiaana hyvin lopputuloksin!

ja yritys pyörii hyvin edelleen viiden vuoden jälkeen, on kyennyt työllistämäänkin kolme henkeä itsensä lisäksi.

Nimeä en tähän viitsi sentään laittaa, kyseessä on kaukaisempi sukulainen.



40

Eli löytyykös täältä palstailemasta yli kolme vuotiaisten äitejä jotka ovat jääneet kotiin? Vertaistukea tässä kaivattaisiin, itse olen jäämässä kotiin.



Tuntuu että ympäristöstä tulee paineita tämän elämäntavan valinnan takia.

Miehen palkalla olisi tarkoitus pärjätä, ei todellakaan ole hyvätuloinen, mutta pärjäämme juuri ja juuri. Itse aion luultavasti hankkia jonkun osa-aikaisen työn, jotta saamme vähän lisätuloja.



Olisi kiva kuulla muiden tilanteista, kauanko meinaatte olla kotosalla, vai katsotteko päivä kerrallaan?



Onkos se sitten niin että Kelalta ei saa penniäkään yli 3-vuotiaan kotihoidosta?



Olikos joku kotiäitienkin sivusto olemassa?

Kiitos.

Ympäristön paineista ei kannata välitä. Kukin tekee omat valintansa. Meidän kuopus on 3,5 ja edelleen kotona, koska sairastaa ärhäkkää astmaa.

mutta jäin taas kotiin kun lapset oli 3,5 ja 5v...

sillä elämä oli yhtä kaaosta kun vanhemmat vuorotöissä ja lapset pph:lla.

olen nyt ollut 2 vuotta kotona ja nauttinut joka hetkestä, varsinkin kun esikoinen aloitti koulunkäynnin!



mulle on ihan sama mitä muut ajattelee, me tehdään tää meen perheen hyvinvoinnin vuoksi ja ollaankin varsin tasapainoinen ja onnellinen perhe!!!



tsemppiä ap. lle!!

2v kuluttua vaikka olen jo melkein 3v ollut lapsen/lasten kanssa kotona..

enkä tee niin kauan kuin lapset on " pieniä" . Eli ainakin tuollaiseksi n 10 vuotiaaksi olisi tarkoitus saada kuopuskin ennen kuin menen töihin.



Monet ovat valintaani kummeksuneet ja vielä useammat ihmetelleet, miten 6-henkinen perhe voi tulla toimeen miehen tuloilla. Mutta ei se ole ne suuret tulot vaan ne pienet menot :-)

Minä sanon utelijoille, että meillä tilanne on nyt tämä koska se sopii perheellemme parhaiten.



En vertaile ratkaisuamme muiden perheiden ratkaisuihin. Silloin kukaan ei voi sanoistani loukkaantua.



Ärsyttää AINA selvitellä, mutta meitä ei muiden mielipiteet hetkauta. Olen jo 38v. ja helpotuksekseni olen saanut huomata, kuinka ihanaa on tämä tunne kun olen oivaltanut, etten tarvi oman perheen ulkopuolisten hyväksyntää millekkään asialleni =)



Tsemppiä!

Täälläkin yksi " aito" kotiäiti :). Olen ollut jo yhdeksän vuotta kotona ja nuorimmainen täytti kuusi. Tarkoitus olisi mennä töihin kun kuopus menee kouluun eli reilun vuoden päästä. Osasyynä kotonaoloon on ollut lasten astma ja allergiat.



Ihmettelyä olen saanut minäkin aikoinaan kuulla mutta olen perustellut kotiinjäämisen arvovalinta kysymyksenä - meille on tärkeää että lapset saavat olla kotona mahdollisimman pitkään. Hyvin tuntuu koulu menevän ja ystäviä on joten virikkeitä on näköjään ollut ihan riittämiin vaikka yhdessäkään perhe tms kerhossa en ole käynyt ;) . Muita lapsia olemme tavanneet lähipuistossa missä minäkin olen saanut ystäviä.



Rahaa on sopivasti, on pienet menot. Mies ei ole tosiaankaan huippupalkalla duunissa. On silti omakotitalo jota on rempattu ja auto. Lomilla ei käydä mutta joku Thaimaan matka olisikin pelkkää painajaista näiden ruokarajoitteisten mukuloiden kanssa..

Mutta tarkoitus on jatkaa tällä suurin piirtein kotiäitilinjalla vielä monta vuotta.



Eli teen kyllä ajoittain töitä päivän viikossa. Nyt on pari kuukautta ilman työtä ja sitten taas pari kuukautta 6 h viikossa töitä.



Mutta tuo työ on lähinnä harrastamista, ja lapset ovat koko ajan kuitenkin kotihoidossa.



Minä en oo paras sopeutumaan jatkuviin elämänmuutoksiin. Ja kun tää elo nyt on saatu jotenkuten näin rullaamaan, niin en todella aio alkaa muuttamaan tätä hakeutumalla töihin. Taas pitäisi opetella uusi elämisen rytmi. No thank you.



Mulla on tarkoitus olla kotona niin kauan, että ainakin osa lapsista on kouluiässä, mahdollisesti kaikki. Ja vielähän tässä katsotaan jossain vaiheessa, jos satuttaisi saamaan vielä lisää lapsiakin.

kotona 15 vuotta lasten kanssa, ja kyllä sain kuulla vaikka millaista haukkumista... Jäin kotiin, koska esikoisella oli sairaus joka vaati sairaalakäyntejä ja tarkkailua. Tiukkaa oli taloudellisesti, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Ihmisten mielipiteistä ei kannata välittää, aina löytyy niitä jotka eivät valintaasi arvosta (Suomessahan ihmisellä ei ole arvoa eikä oikeutta olla olemassa ellet raada niska limassa palkkatyössä 24\7).

Vaikea niistä asenteista on ihmisten luopua.



Älä välitä muista. Syyllistämistä tulee, mutta hymyn kera minä ainakin kerron ratkaisun olevan perheen sisäinen asia.



Anopilta on tullut kaikkein eniten kommenttia. Mutta siltä nyt tulee kaikenlaista sekä kasvotusten että seläntakana. Niille kommenteille nauramme miehen kanssa yhdessä tai sitten vain kohottelemme kulmakarvija.

Itsellä samat suunnitelmat, jäädä kotiin lasten kanssa. Esikoinen jo koulussa, nuoremmat 4 ja kohta 3v. Mies aika pienituloinen, lapsilisät minulla sitten tuloina. Muutimme maalle, täällä onneksi asuminen on huomattavasti halvempaa kun kaupungeissa. Ostimme talon alle 50 000 eurolla, joten asumiskustannukset tippuivat puoleen entiseen vuokra-asuntoon verrattuna. Osa syy oli juuri tuo lasten kotihoidon mahdollistaminen yhden ihmisen palkalla, ja halusimme tarjota lapsille rauhalllisen lapsuuden, luontoa ja leppoisampaa eloa kaikin puolin.



Uskon että tämä on kannattava satsaus koko perheen tulevaisuuteen. Minä hoidan kodin, miehellä on ruoka pöydässä kun tulee töistä, koululainen tykkää kun on äiti kotona, auttamassa läksyissä jne.



Onhan tämä nyky yhteiskunta niin rahakeskeinen, ihmistä mitataan vaurauden perusteella, aina pitäisi vaan ehtiä ja keritä ja suorittaa. Me pääsimme pois tuosta oravanpyörästä, emme siihen koskaan täysin hypänneetkään. Nyt on elämässä sitä laatua mitä me arvostamme.



Rahaa ei paljoa ole, syömme hyvin terveellistä kotiruokaa, kasvatamme paljon ruokaa itse, keräämme marjoja ja sieniä. Ruoasta pystyy säästämään todella paljon kun vähän yrittää. Etelänlomia meillä ei juurikaan ole varaa harrastaa, mutta kerkiäähän sitä matkustamaan myöhemminkin. Tämä kotonaolo painaa vain vaakakupissa meillä kaikkein eniten.



Tsemppiä, hienon valinnan olette perheenne kanssa tehneet.

T. eräs 70-luvun lapsi joka vieläkin muistelee miten ihanaa oli kun äiti oli kotona :)

Kohta 11 vuotta oon ollu kotona, mut mulla on ollu koko ajan vähintään 1 alle 3v, usein 2. ... =)

Sitten asiaan. Liittykää hyvät naiset LAPE:en, lapsiperheiden etujärjestöön, se ajaa muun muassa kotivanhemman palkkaoikeutta tasarahamallin muodossa. Lapen sivuilta lisää tietoa.

Ja ihan " aito" kotiäiti olen tällä hetkellä, koska nuorin on 5-vuotias. Kolme keskimmäistä on koululaisia, vanhin jo täysi-ikäinen ja armeijassa tällä hetkellä. Minun valintaani ei enää kummeksuta eivätkä ihmiset enää viitsi edes kysellä, koska olen ollut jo niin kauan kotiäiti. Alkuun se herätti kyllä kummastusta, varsinkin kun olen korkeasti koulutettu. Minä vain haluan hoitaa itse lapseni, sen kummempia en ole koskaan selitellyt. Enkä välitä siitä, mitä muut ajattelevat, jos katson tekeväni oikein. Tämä on muuten piirre, mistä mieheni minussa erityisesti pitää. Tulona minulla on lapsilisät, ja mies taas on keskituloinen.

Pitääkin tutustua tuohon sivustoon.



Eiköhän tuo Ap tarkoittanut juuri sinunlaisiasi kotiäitejä, mutta muotoili asian noin, monethan yhden alle 3v:n kanssa kotihoidontuella olevat kutsuvat itseään kotiäidiksi :)

Itse olen malta kotoisin. Maalle en enää koskaan halua muuttaa, eikä miehenikään. Lasten kannalta se olisi kyllä ihana ratkaisu. Muistan ne kaikki leikit metsissä ja puroilla, joita kaupunkilaislapsilla ei ole edes mahdollisuutta toteuttaa. Muutenkin elämän meno huomattavan rauhallisempaa. Lapsuus jatkui paljon pidempään, kuin kaupunkilaisilla serkuillani.

Koskaan en joutunut minäkään tyhjään kotiin tulemaan ja muistn kyllä kuinka ihanalta se tuntui. Siksi haluankin antaa saman tunteen omille lapsilleni.



Onnea itsenäiselle päätöksellenne. Ihanaa lukea perheistä, jotka uskaltavat tehdä rohkeita ratkaisuja yleisestä toimintatavasta poiketen.



tv. 6





Tsemppiä, hienon valinnan olette perheenne kanssa tehneet.

T. eräs 70-luvun lapsi joka vieläkin muistelee miten ihanaa oli kun äiti oli kotona :)

[/quote]

Kiva että tämä ketju onkin vielä hengissä, mukava lukea monien kommentteja asiasta. Ja ihana huomata että kotiäitejä todellakin löytyy.



Ja tarkennan nyt vielä tuota " aito" kotiäiti-kommenttia, etsin lähinnä näitä jotka siis kotihoidontuen jälkeenkin jäävät kotiin. Toki on kotiäiti, ja aito sellainen jos on kotona useammankin lapsen kanssa. Halusin poissulkea nämä alle 3-vuotiaan kanssa kotona olevat, perheet joissa ehkä vain yksi lapsi jne. Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan ;)



Hyvää kevään odotusta kaikille kotiäideille :)

ettei ole korvaamaton ja yritys nouse ja kaadu vain yhden ihmisen varassa.

En ole väittänyt esittäväni tutkimustuloksia, enkä ole käyttänyt _otantoja_. Kerroin yhden realistisen _esimerkin_ elävästä elämästä. Kerropa sinä vastaavasti edes yksi todellinen henkilö, joka on ruvennut yrittäjäksi noin 55-vuotiaana hyvin lopputuloksin!

*

Korjaa toki, jos olen väärässä, mutta eikö yritystoimintaa ole myöskin se, että myy omaa työtänsä (esimerkiksi hierojana, vyöhyketerapeuttina, laatoittajana, sähkömiehenä, kampaajana, kosmetologina, rakennekynsiteknikkona, lakimiehenä, (hammas- / yleislääkärinä)? Näin ollen se, että palaa harjoittamaan ammattiaan, ei vaadi sitä, että sinä menet todistukset kourassa anelemaan töitä toiselta ihmiseltä - ja samalla selittelemään syitä siihen miksi olet päättänyt / valinnut olla kotona viimeiset 10 vuotta. Se (edelleenkin) vaatii vain ja ainoastaan sitä, että sinulla on siihen asiaan muuten edellytyksiä.

Kysymys on siitä millaisin oletuksin siihen toimintaan lähdet - jos tarkoitus on vain elättää itsensä, eikä kasvattaa vaurautta, ihminen tulee kyllä toimeen aika vähälläkin.

Omassa lähipiirissäni on itseasiassa aika montakin esimerkkiä siitä, miten 40+ tai 50+ vuotiaina on vielä rakennettu kannattavaa liiketoimintaa. Silloinhan ihmisellä on elämänkokemusta, visiota ja (toivottavasti) säästöjä - ei ollenkaan hullumpi ajankohta aloitella yritystoimintaa siis, ainakaan minun näkövinkkelistäni.

Mutta sinä saat toki olla ihan mitä mieltä tahansa tästä asiasta ja pitää mielipiteesi - minun päätöksiini oman elämäni suhteen se ei vaikuta.

32