Mitä tehdä..
minulla on tosi ahdistava tilanne.olen ollut naimisissa 3vuotta ja meillä on 2 yhteistä lasta 2v ja 3kk.Minun aviomieheni on ihana luotettava ja lapsiaan rakastava mies.Minulla vaan ei häntä kohtaan ole enää tunteita.Olemme puhuneet erosta,mutta kumpikaan ei sitä haluasi lasten takia.Mies sanoo rakastavansa minua, mutta musta tuntuu kamalalta koska en tunne rakkautta häntä kohtaan.Hän on minulle kuin ystävä/lämppäkaveri.Seksiä minulla ei tee mieli koskaan hänen kanssaan ja tiedän että mieheni sitä haluaisi.Sitten vielä kaikenlisäksi mielessäni pyörii ex:äni. Seurustelusta exäni kanssa on n.5vuotta ja hän on kihloissa.Mutta aina ku näemme tunnen että välillämme on jonkinlainen yhteys.En ole haikailemassa exääni takaisin,mutta voin sanoa että rakastan häntä edelleen.Välillä tuntuu että pääsekoaa tästä kaikesta tunnesotkusta.Lisäksi asun paikkakunnalla missä en tunne ketään.olen tosi yksinäinen, mutta onneksi minulla on lapseni.En tiiä mitä pitäisi tehdä.Tuntuu vaan et miten saada avioliitto kuntoon kun ei enää rakasta toista.Pitääkö vaan pysyä tässä suhteessa lastentakia.
Kommentit (2)
Kiitos viestistäsi. Kyllä se puhuminen auttaa paljon.Sain mieheni kanssa kerranki rakentavan keskustelun aikaseksi ja heti tuli parempi olo. Lisäksi rohkasin itteäni juttelemaan myös exälleni asiasta joka on vaivannut minua ja helpotti tosi paljon päästä puhuun hänen kanssa.Minulla ei ole oikeen sellasia ystäviä kelle voisin puhua näistä avio ongelmista.Aijjon tehdä kaikkeni että meidän liitto kestää ja perheessämme rakkautta riittää.Aikaa se tulee varmasti viemään, mutta hiljaa hyvää tulee.
Jos kumpikin on halukas jatkamaan suhdetta, kannattaa varmasti tehdä kaikkensa sen eteen. Jos omat keinot eivät riitä, on apua tarjolla ulkopuolella. Suhteen hoitaminen vaatii kovasti työtä ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että lasten ollessa pieniä se aivan liian helposti unohtuu ja sitten herätään tilanteeseen, kun mikään ei tunnukaan enää miltään. Mun piti ainakin ihan sanoa miehelleni, että olen lapsilleni äiti, mutta hänen silmissään haluan ensisijaisesti olla nainen, käyttäydy siis sen mukaan. ;)
Meillä auttoi se, että kerta kaikkiaan alettiin puhumaan kaikki alusta saakka, tutustuttiin uudelleen ja aivan tietoisesti kumpikin muutti käytöstään toista kohtaan. Mukavia sanoja, kosketuksia ohimennen jne. Pitkästä aikaa muisteltiin, että mihin sitä oikein toisessa rakastui ja mistä esim. toisen tekemisistä/sanomisista tykkäsi ja mihin ne on unohtuneet? Mutta helppoa se ei ollut, ei varmasti ja takapakkia tuli välillä ja tuntui, että seinä oli edessä. Mutta päätettiin, että ei luovuteta. Kannattaa yrittää ottaa itseään niskasta kiinni, eikä antaa ulkopuolisten ihmisten vaikuttaa teidän väleihinne.Koska ei se ruoho todellakaan sen vihreämpää ole aidan toisella puolella. Ja arki tulee kuvioihin joka parilla jossakin vaiheessa. Sitten vain täytyy yhdessä tehdä siitä arjesta juhlaa. Ja jos kaikkensa tekee, eikä suhde kestä, niin tietää ainakin tehneensä kaikkensa sen eteen.
Tsemppiä! :)