Eilen tunnustin miehelleni etta yksi mies on minuun iahstunut ja mina olen aavistuksen ihastunut tahan mieheen, mutta ettei sen kummemmasta ole kyse. On jotenkin kevyt mieli, mutta
Kommentit (9)
tunnustaminen on aivan höhlää. Syyttä suotta pahoitat toisen mielen ja siirrät painolastin omilta harteiltasi pois. Kysypä vaikka joltakin asiantuntijalta...
ihan älytöntä loukata toista kertomalla jostain mitättömästä ihastuksesta.
vai onko ihastus sittenkään mitätöntä?
ihastuksia tulee ja menee!
Minäkin kerran humalapäissäni erehdyin jopa kaulailemaan ja pussailemaan, mutta säikähdin siitä sen verran, että olen välttänyt alkoholia ja ollut sen jälkeen ihan kiltisti.
Miehelle en puhunut tapauksesta enkä mitään tunnontuskia koe, koska tiedän että sellaista ei enää tapahdu. Mies on joskus sanonut että se on kerrasta poikki jos pettämistä ilmenee, en halua, eikä ole tarvetta ottaa sellaista riskiä.
oma tunnelataus hieman laantuu, kun kertoo asiasta miehelleen.
Se voi auttaa unohtamaan asian nopeammin kun tietää toisen tietävän ja olevan ikään kuin vähän varuillaan.
Ap, onnittelut hienosta käytöksestäsi miestäsi kohtaan.
Jos taas olisin autuaan tietämätön alunperinkään, niin en välittäisi kuulla miehen ihastumisista.
Jos mieheni olisi toiminut kuten AP, niin luottamukseni häneen vain kasvaisi.
Tyyliin " ois mulla vientiä" ..
Toi on vaan sellainen asia mikä saattaa jäädä miestäsi kalvamaan, ja nousee esiin joka kerta kun suhteessa menee huonommin. Käy itsetunnon päälle, ja se syö aina rakkautta.
Nimim. kokemusta on, ikävä kyllä :(
En tiedä, minä kyllä huolestuisin siitä jos mieheni kokisi jonkun ihastuksen niin tärkeäksi, että siitä pitäisi minulle kertoa. Varmasti hänellä on jokunen ihastus ollut, on minullakin ollut, mutta olemme onnellisia yhdessä perheenä ja se riittää.
hän oli myös omista ilmeistäni ja puheistani vaistonnut sen, että välillämme on jotain. En siis usko että kieltämällä ihastuksen ja vaikenemalla siitä olisin ollu reilumpi miestäni kohtaan. Ja kyllä, puhuimme asiasta pitkään ja mieheni sanoi ettei osaa kuvitella tilannetta, koska ei ole itse yhteisten vuosiemme (20) aikana ollut ihastunut kehenkään muuhun. Ja tuntui hyvin ymmärtävän sen, että olen tämän miehen kanssa keskustellut ihastumisestamme ja että olemme pääseet asiassa hyvään ja järkevään yhteisymmärrykseen, ettei mistään sen kummemmasta ole kyse. ap
suren sitä että ihastuminen tästä varmaan nyt laimenee ja tosiaalta taas mieheni puolesta.