Imetyksestä: Eikö teille äidit ihan oikeasti tule ollenkaan mieleen,
että jos te imetätte " rättiväsyneinä yötä päivää itkua tuhertaen hirveässä stressissä" , niin ei ole todellakaan mikään ihme että maito loppuu?????
Ei sen imetyksen ole tarkoitus olla tuollaista ollenkaan. Stressaaminen on paras tapa saada se maito loppumaan, ja silloin se maito ei todellakaan " vain lopu" , vaan se on omien toimienne seuraamista.
ONko ihan hirveää ajatella, että äitiyden ei ehkä pidä olla yhtä helvettiä, ja että mitä enemmän kärsii, se ei ehkä olekaan vauvalle parhaaksi?
Jos sen imetyksen haluaa saada käyntiin, on totta että pitää imettää paljon. Mutta ei itkien, syömättä, hirveällä " haluan olla paras äiti" - stressillä. Siitä imetyksestä pitää tehdä mukavaa. JOs pitää imettää tosi paljon, niin silloin vauvan kanssa " pesitään" , varataan paljon hyvää syötävää, juotavaa, luettavaa, ja annetaan huushollin hoidon olla siltä erää. Tärkeintä on , että äitikin rentoutuu ja nauttii.
Jos taas kotona on muitakin lapsia eikä näiden hoidon järjestäminen onnistu imetysmaratonien ajaksi (edes videoiden tms. avulla), silloin imettää minkä ehtii ja sitten antaa lisämaitoa.
Mä vaan olen jotenkin niin kyllästynyt noihin juttuihin, kuinka on imetetty verenmaku suussa, ja sitten ihme ja kumma maito on loppunut... kun ei se ole ihme eikä kumma, se on ihan oman toiminnan seurausta.
Kommentit (32)
meillä vauva oli allerginen imetyksen aikana jo. joten ei se aina peruskorvikkeistakaan johdu se allergisuus.
Kiva, että sulla on sujunut vauva-ajat kivasti. Mutta ymmärrä nyt ihmispolo, ettei se ole pelkästään kiinni sinun omasta erinomaisuudestasi, vaan on myös ihan tuurista kysymys.
Tästä aloituksesta voisi sitten jatkaa kysymällä seuraavaa: miksi äitejä, joilla on ollut rankaa vastasyntyneen kanssa moninaisista syistä, ja tuollaiset pesimiset on vain kaukainen haave, vielä jälkikäteenkin ruoskitaan lyhyestä tai olemattomasti imetyksestä? Eikö siinä riitä heille tarpeeksi, ettei koskaan saa kokea tuota aikaa vastasyntyneen kanssa, jolloin saa rauhassa oleilla, toipua, imetellä?
Tämä olikin lähinnä niille äideille, joilta se maito loppuu, vaikka " on itketty, huudettu, valvottu kuukausi ja oltu syömättä saman verran jne." imetyksen takia.
ja suurin syy sihen oli just tuo hirveä stressaaminen, jolla onnistuin IHAN ITSE sen imetyksen sössimään siinä 3:n kk:n kohdalla. Mutta kun normaalina ihmisenä osaaan analysoida sitä omaa käytöstäni ja omia toimiani, niin jälkeenpäin en vaan vetäydy puolustamaan itseäni ja selittelemään, että vika olisi ollut jossain muussa kuin omassa toiminnassani. Ja kun sen tajusi, niin osasin muuttaa käytöstäni, ja kas kummaa, ihan näillä samoilla tisseillä se kuopuksen imetys sitten onnistuikin.
Kun ei itkenyt, stressannut, vaan piti itsestä ja omasta mielialasta huolta ja laittoi asiat tärkeysjärjestykseen.
Yritin tuossa alussa jo sanoa, että on tilanteita, joissa imetys on erityisen hankalaa, mutta se imetys ei kuitenkaan lähde ainakaan sillä sujumaan, että ajaa itsensä ihan piippuun, eikä se jätä kuin pahan mielen ja traumoja.
T: ap.
Vierailija:
Kiva, että sulla on sujunut vauva-ajat kivasti. Mutta ymmärrä nyt ihmispolo, ettei se ole pelkästään kiinni sinun omasta erinomaisuudestasi, vaan on myös ihan tuurista kysymys.Tästä aloituksesta voisi sitten jatkaa kysymällä seuraavaa: miksi äitejä, joilla on ollut rankaa vastasyntyneen kanssa moninaisista syistä, ja tuollaiset pesimiset on vain kaukainen haave, vielä jälkikäteenkin ruoskitaan lyhyestä tai olemattomasti imetyksestä? Eikö siinä riitä heille tarpeeksi, ettei koskaan saa kokea tuota aikaa vastasyntyneen kanssa, jolloin saa rauhassa oleilla, toipua, imetellä?
aiemmin jo oli imetysketju tänään. Sinne kirjoitin imettäneeni 20h päivässä... en tehnyt sitä itkien enkä huutaen... nautin siitä ja silti maito " vain ei riittänyt" . Ainoa syy antaa korviketta oli se, että lapseni ei kasvanut lainkaan pelkällä äidinmaidolla.
Nojoo... annetaanpa olla. Joku siihen toiseen ketjuun jo kirjoittikin, että nämä etenee aina samalla kaavalla. Näin tuntuu olevan.
Toiset imettää, toiset antaa korviketta... toiset pukee lapsensa reimateciin ja toiset jonathaniin... ihan miten vaan ;)
ruppatissi...
Vierailija:
aiemmin jo oli imetysketju tänään. Sinne kirjoitin imettäneeni 20h päivässä... en tehnyt sitä itkien enkä huutaen... nautin siitä ja silti maito " vain ei riittänyt" . Ainoa syy antaa korviketta oli se, että lapseni ei kasvanut lainkaan pelkällä äidinmaidolla.
Nojoo... annetaanpa olla. Joku siihen toiseen ketjuun jo kirjoittikin, että nämä etenee aina samalla kaavalla. Näin tuntuu olevan.
Toiset imettää, toiset antaa korviketta... toiset pukee lapsensa reimateciin ja toiset jonathaniin... ihan miten vaan ;)
mutta käy se joskus niinkin, että kun jokin aikaa näkee vaivaa, ja vähän kärsiikin sen imetyksen kanssa, niin se lähteekin sujumaan..!
harvoilla se homma ihan ruusuilla tanssimista on alusta lähtien...
Eri ihmisille eri asiat on imetyksessä vaikeita, joidenkin täytyy oppia hallitsemaan suihkutissejä, toisen ongelma on väärä imetysote, joillain maidon riittävyys.
Tää oli vaan lähinnä ehkä turhan äkäinen mutta pohjimmiltaan hyvää tarkoittava aloitus niille, joilla maito ei tunnu riittävän JA JOTKA ovat ottaneet siitä hirveän stressin ja ihan tahattomasti tehneet imetyksestä tuskien maratonin. Että ei se ainakaan sillä ala yleensä sujumaan, ja että imettäminen on silti mahdollista seuraavan lapsen kohdalla. JA että sen on pohjimmiltaan tarkoitus olla kivaa yhdessäoloa lapsen kanssa.
Vierailija:
mutta käy se joskus niinkin, että kun jokin aikaa näkee vaivaa, ja vähän kärsiikin sen imetyksen kanssa, niin se lähteekin sujumaan..!harvoilla se homma ihan ruusuilla tanssimista on alusta lähtien...
meillä vauva oli oireettomampi äidin tiukalla imetysdieetillä kuin kaikkein allergisimmille tarkoitetulla neocatella...
lapsentahtisesti. En tehnyt siitä mitään numeroa, annoin lisämaitoa pullosta juuri sen verran kun vauva tarvitsi ja se siitä.
Ihan mielenkiinnosta, kun itsekin esikoisen imetyksen sössin just siksi, kun " maito hiipui" siinä 3 kk kohdalla. JA jälkikäteen olen lukenut sen verran, että tiedän, että se ulkoisten merkkien katoaminen (rintojen täyttyminen, selkeä herumisrefleksi, maidon riittäminen maidonkerääjiin/ liivinsuojiin asti) on vaan ihan normaalia. Myös vauvan kasvukäyrä notkahtaa usein tuossa kohdassa. JA tiheän imun kausi voi aiheuttaa väliaikaista vauvan tyytymättömyyttä.
NÄiden tietojen varassa tokaa ja kolmatta olen onnistunut imettämään 8kk ja vuoden.
Disaronno:
lapsentahtisesti. En tehnyt siitä mitään numeroa, annoin lisämaitoa pullosta juuri sen verran kun vauva tarvitsi ja se siitä.
neocate kun ei sisällä maitoa mitenkään. vaan pelkästään aminohappoja, toisin kuin almiron pepti.
koska hän oli kuolla synnytyksessä ja oli liian heikko imemään. Ole siinä sitten stressaamatta!
(ja monta muutakin allergiaa) mutta neocaten joku ainesosa ei meille sopinut. kaltaisiamme on kuulemma muutamia vuodessa ettei sopivaa korviketta vaan löydy...
hankala olla missään pesimässä rennosti. Ja jos imettää tosiaan sen 20 tuntia vuorokaudessa, ei siitä enää nauti.
Miten moni on sanonut huutaen ja hampaat irvessä yrittäneensä..? Itse nautin imettämisestä, ekan lapsen kanssa tykkäsin levätä siinä samalla, lukea kirjaa, vauva oli rinnassa kuin iilimato. Mutta maitoa vain ei tullut niin paljon, ettei olisi iltaisin huutanut nälkäänsä, ja siksi rupesin (aikani huudatettuani) antamaan lisää noin sata milliä illan aikana. Sillä oli tyytyväinen, ja olen tyytyväinen imetykseni onnistumiseen.
Vierailija:
miksi äitejä, joilla on ollut rankaa vastasyntyneen kanssa moninaisista syistä, ja tuollaiset pesimiset on vain kaukainen haave, vielä jälkikäteenkin ruoskitaan lyhyestä tai olemattomasti imetyksestä? Eikö siinä riitä heille tarpeeksi, ettei koskaan saa kokea tuota aikaa vastasyntyneen kanssa, jolloin saa rauhassa oleilla, toipua, imetellä?
Toisen lapsen kohdalla osa imetin n.3 kk ja loput menikin kolmeen viikkoon. Mikäpä minä olisin netissä tätä asiaa puhumaan mutta sanottakoon että, maitorauhaseni ei ole normaalit. Yritys hyvä kymmenen tulos lähes nolla!
Vierailija:
mutta käy se joskus niinkin, että kun jokin aikaa näkee vaivaa, ja vähän kärsiikin sen imetyksen kanssa, niin se lähteekin sujumaan..!harvoilla se homma ihan ruusuilla tanssimista on alusta lähtien...
Ja toisekseen, toisilta se maito ei lopu vaikka kuinka stressaisi, pikemmin täytynyt stressata siitä että sitä on tullut liikaa, ja ei ksokaan ole meinannut päästä koko imetyksestä eroon kun maitoa van tulee ja tulee.
Stressin aiheet itse kullakin