Voisiko joku tehdä Gradun aiheesta: Suomalaisnaisten maidontuotanto...

Ruotsissa vastaava luku oli ainakin 40%.



Ihanko oikeasti uskotte, että olemme näin vähämaitoista kansaa naapureihin verrattuna, tai vauvamme ovat niin paljon nälkäisempiä?



Vai olisiko oikeasti kyse imetysohjauksen puutteellisuudesta?

Tietoa on kyllä nykyään jo saatavilla, ihan siis oikeaakin tietoa, että siitä ei voi olla kiinni.

ettei siihen sovi täysimetys. Eihän äiti voi olla kahlittuna vauvaan 24/7 monen kuukauden ajan, eihän?! Ja isänkin pitää päästä osallistumaan vauvan hoitoon (=juottaa korviketta), kun muuta keinoahan isällä ei ole osallistua (?).

Jos kaikki äidit ajattelisivat lastensa parasta, niin eihän heidän tarvitsisi ottaa asiasta paineita tai kokea syyllisyyttä, koska he vaan imettäisivät ja sillä siisti!!

Ei tarvitsisi miettiä erinäisiä mitä hullumpia tekosyitä sille miksi ei imetä. Ja minusta on ihan oikein, että imetystä puolustetaan ja laiskuuttaan/turhamaisuuttaan imettämättömiä äitejä syyllistetään.

9. juuri tuolla lailla...

Jos ei alusta asti pääse täysillä mukaan, niin vaikea on maitomääriä kasvatella.

Herranjumala, jos kyseessä on vastasyntynyt vauva, on täysin normaalia että se tykkää roikkua tissillä, kitisee kun rinnan ottaa suusta jne! Ei tähän tarvitse heti reagoida heittämällä litra nannia naamaan.



Tottakai on eri asia jos vauva huutaa naama sinisenä ruokaa, mutta useimmiten korvikkeeseen turvaudutaan ihan vain siksi että vauva käyttäytyy kuin vauva.

jonkun määritelmän mukaan lapsi on puoli vuotta täysimetetty vain jos on joka kerta juonut maidon rinnasta, ei esim. lypsettyä tuttipullosta. Ja kuinka moni on tehnyt saman kuin minä: antanut pari teelusikallista maistiaisia pari 5,5 kk vanhalle kun tämä on ollut kiinnostunut maistiaisista?

yrittäneet, yrittäneet ja yrittäneet imetystä ja onnistuneetkin sillä tavalla, että vauva hyvin hengissä pysyy, tosin itkee paljon ja paino ei nouse. Pienellä lisämaitoannoksella (esim. 100ml / vrk) vauva muuttuu tyytyväiseksi ja maidontulokin jatkuu entisellään. Aina lässytetään imetysotteesta - se ei ainakaan minulla ja ystävälläni ollut syy, ote oli moneen kertaan hyväksi todettu (kätilöt, terveydenhoitajat). Imetin reilun vuoden ikään, mutta olikohan vain päivä tai kaksi ilman lisämaitoa - sen annos oli noin 100 ml / päivä siihen asti, kun lapsi alkoi juoda lehmänmaitoa. Jotkut säälivät epäonnistunutta imetystäni, itse olin tosi tyytyväinen. " Sinulla kun ei sitä maitoa tule" oli anopin lempilause.



Imetysmyönteisyyttä kannatan! Mutta mitä sitten, jos vauva kerta kaikkiaan ei kasva ja on itkuinen, nälässäkö täytyy pitää.. ja monikohan pitääkin sen takia, kun yrittää ja on kokeillut jo kaikki konstit (muutkin kuin sen ainaisen imetysotteen), mutta maitoa ei vain tule tarpeeksi.



Ystäväni vauva itki todella paljon ekan kuukauden aikana, ystäväni oli uupunut ihan jatkuvaan imetykseen, vauva ei mitenkään tuntunut tulevan kylläiseksi. Ystäväni alkoi sitten antaa lisämaitoa, antoi paljonkin, mutta vähitellen hän pystyi siirtymään täysimetykselle. Lepokin varmaan auttoi, että maitoa alkoi tulla paremmin. Molemmat olisivat kärsineet, jos lisämaitoa ei olisi annettu yhtään missään vaiheessa.



Yksi kätilö kertoi Ruotsissa asuvasta tyttärestään. Hän sanoi, että siellä tosiaan eivät anna lisämaitoa kuin sairaille ja keskosille, eivätkä edes punnitse lapsia samaan tahtiin kuin meillä. Jos on nälkä, niin on...



Siis kannatan ehdottomasti täysimetystä 6kk ikään ja uskon minäkin, että on paljon niitäkin, jotka luovuttavat hyvin helposti. Mutta on oikeasti " rajatapauksia" , joissa osittaisimetys on perusteltua.

saa mitään muuta kuin rintaa. Ei vesihörppyä eikä mitään muutakaan. Ja nimenomaan maito rinnasta.

Minun mielestä täysimetystä on se, jos vauva saa ravinnokseen vain äidinmaitoa, ja pääsääntöisesti imee sen rinnasta. Jos joskus saa lypsetyn maidon pullosta/hörpytysmukista, niin en sanoisi että vauvaa ei ole täysimetetty.

Kälylleni sanottiin, ettei vauva saa olla rinnalla yli puolta tuntia ja syöttää ei saa useammin kuin kolmen tunnin välein. Kuinka mahtoi käydä???



Itse koen täysimettäneeni, vaikka ensimmäiset kolme kuukautta lapsi sai lähes kaiken lypsämäni maidon pullosta. Joudun varmasti kantamaan täydellisten imettäjien takia aiheesta syyllisyyttä koko ikäni.

On taas helvetin fiksuja juttuja täällä!! Lapseni syntyi kiireellisellä sektiolla ja vaikka tunnin välein otin hänet rinnalleni VIIDEN PÄIVÄN AJAN, maito nousi vasta kuudentena päivänä ja silloinkin sitä tuli maksimissaan desi kuudessa tunnissa (tiedän, koska pumppasin useamman tunnin päivässä, myös heti sektion jälkeen!). Olisin kovasti halunnut imettää ja siihen kannustettiin ahkerasti, mutta JOS MAITOA EI TULE KUNNOLLA, SITÄ EI TULE KUNNOLLA. Raskausaikana alkanut heruminen loppui kuin seinään sektiopäivänä, nännit olivat verillä toisena päivänä- ja silti jatkoin yrittämistä.



Parin viikon päästä annoin kokonaan periksi, minua masensi. Neuvolakäynnit olivat oikein kivoja, kun koko ajan vieraat ihmiset utelivat imetyksestä- mitä hittoa se muille kuuluu??

Hohhoi, mikä määritelmä. Mikä siinä maitopullossa niin hirveää on?

Ja sitten saat koliikkivauvan, joka ei asetu rinnalle kuinkaan päin. Imetys on täyttä tuskaa. Jatkat kuitenkin ja sinnittelet, pakkohan se on sillä hyvä äiti imettää pitkään! Menee kuukausi, menee kaksi, maito alkaa vähenemään. Imetät, imetät, imetät, yötä päivää, päivää yötä. Maito riittä aina, jos lapsi saa olla riittävästi rinnalla, muu on äidin mielikuvitusta ja laiskuutta.



Yksi yö lapsi vain huutaaa, huutaa, huutaa. Lapsen isä hakee korviketta ja antaa pullon. Pitkästä aikaa nukutaan yksi yö kunnolla. Lapsi ei enää halua rinnalle, koska sieltä ei tule maitoa.



Muutamaa kuukautta myöhemmin muussa yhteydessä lääkäri huomaa, että äidillä on ollut kilpirauhastulehdus. Ei mikään harvinainen juttu juuri synnyttäneellä, stressin usein edesauttaa tulehduksen puhkeamista. Siitä johtuen äidin paino tippuu, yleiskunto laskee ja maito loppuu. Niin yksinkertaista.



JA tämäkin tuli ilmi vahingossa. Tulehdus oli täysin oireeton, lukuunottamatta valtavaa väsymistä, huonoa oloa ja tippuvaa painoa.



Mutta nehän voi kaikki laittaa vain uupumuksen piikkiin. Kyllähän sitä väsyy, kun yöstä aamuun ja aamusta yöhön imettää.



Kuule ap, mun ongelmani on korjattavissa lääkkeillä. Millähän sinun sairautesi paranisi?

äidistä, joka sai esikoisensa tuossa muutama kuukausi takaperin.

Lapsi oli syntyessään vain muutaman gramman yli 3kg. Sai hieman huonot pisteet, joten vauva joutui verensokeriseurantaan. Tämä tarkoitti sitä, että kolmen tunnin (tai jopa kahden) välein vauvalta otettiin verikoe ja aina verikokeen jälkeen vauva sai korvikemaitoa pullosta. Äiti kovasti pelkäsi aina tuon verikokeen tulosta, jos ei sokerit olisi olleet kohdallaan, olisi vauva viety osastolle. Verikokeiden ja korvikkeen jälkeen äiti sai imettää vapaasti. Näin äiti tekikin, vauva oli tissillä koko ajan. Sokeriarvot pysyivät hyvänä ja kahden päivän jälkeen seuranta loppui, samoi korvike.

Sairaalassa syöttöpunnitus ei onnistunut lainkaan. 3h imetyksen jälkeen vaaka näytti yhä edelleen ihan samaa kuin ennen imetystä. Kyllä, hoitajat ja kaikki kävivät auttamassa ja näyttämässä. Vauvan imuote oli kuulemma ihan oikein. Paino ei noussut, putosi kyllä, kuten kaikilla, mutta ei lähtenyt nousemaan. Sairaalasta kotiutettiin vain sillä ehdolla, että neuvolasta tullaan kotikäynnille viimeistään kahden päivän kuluttua. Vauva piti punnita...

Noh, neuvolantäti kävi... vauva oli tuolloin sitten 5pv. Äiti oli imettänyt varmaan 20h vuorokaudesta ja äiti näyttikin siltä. Paino ei ollut noussut kuin 15g siitä, mitä se alimmillaan oli. Neuvolantädin ohjeen mukaan äiti lähti itkien ostamaan korvikemaitoa.

Viimein korvikemaidon + äidinmaidon kanssa tuon pienen ihmisen paino lähti nousemaan. Pullosyötössä oli kuitenkin sellainen haittapuoli, että vauva keksi, miten paljon helpompaa on saada ruoka pullosta. Eli 4kk vanhana sitten luovuttiin jo osaimetyksestäkin, koska vauva ei suostunut enää tissille oikeastaan ollenkaan.



Laiskuuttako? Kiitos tästä.

Onneksi paineista huolimatta ajattelin lapseni etua ja annoin sitä lisämaitoa, vaikkei se olekaan yhtä hyvää kuin se aito oikea äidinmaito. Huoli pienen kasvamisesta oli kovempi kuin oma tarpeeni imettää.





T. sen pienen ihmisen äiti

ei kannata syyllistyä muista. on ihmisiä jotka eivät osaa nähdä kuin sen oman tapansa toimia oikeaksi. heille kuule tulee vielä monta vastoinkäymistä lastensa kanssa ja saavat kuulla monesta asiasta kuinka toisella tavalla heidän olisi kannattanut lapsensa kasvattaa jne.... tämä on tällaista tämä äitinä oleminen.. aina muut tietää mikä olisi ollut parasta:) ja mikään ei riitä...:) tsemppiä. olet loistava äiti!!!

ystävällisistä sanoistasi.

Mieheni tukemana uskon viimein siihen, että juuri minä, eikä kukaan muu, on se paras mahdollinen äiti tuolle pienelle ihmiselle (joka muuten on jo 5kk ja ERITTÄIN hyvin kasvanut).

Tämä palsta on tuomitsevia asenteita täynnä ja itselläni meni hetki, ennenkuin sen tajusin. Silti tuo imetys ja ennenkaikkea siinä " epäonnistuminen" on minulle vieläkin arka paikka.

Mulla vaan on aina tullut maitoa sen verran mitä tarvii. Vauvan tahtisesti.

En ole resannut mitään että tuleeko maitoa vai ei.

Vlillä on ollut kausia jotka saattaneet kestää muutaman päivän keralla että tuntuu että tissit on ihan tyhjiä eikä vauva saa maitoa(luulen että tässä vaiheessa monin lopettaa ja luovuttaa)

Mutta kun antaa vauvalle vaan rintaa ja yleensä syökin tosi tiheästi nämä kaudet niin maito alkaa taas nousta. Tämä on aivan normaalia.

T: neljän lapsen äiti ja viidettä odotan.

Ensin siis ap:n aloitus, jossa korvikemutsit manataan alimpaan kastiin, koska ovat laiskoja ja itsekkäitä. Perään liittyy heti muutama peesaaja, joilla ei ole paljon lisättävää. Sitten tulee muutama imetyskertomus tosielämästä. Sitten ketju hiljenee, eikä ap enää kommentoi heille, jotka kertoivat pieleen menneestä imetyksestään.



Aina sama juttu. NÄitä on turha enää aloittaa uusia.

En ymmärrä myöskään miksi yöimetyksistä pitää ehdoin tahdoin tehdä niin vaikeita, laittaa vauva kauas nukkumaan niin että itse joutuu sängystä nousemaan ylös, vaihdella pissavaippoja yöllä jne.

Vierailija:

Herranjumala, jos kyseessä on vastasyntynyt vauva, on täysin normaalia että se tykkää roikkua tissillä, kitisee kun rinnan ottaa suusta jne! Ei tähän tarvitse heti reagoida heittämällä litra nannia naamaan.

Tottakai on eri asia jos vauva huutaa naama sinisenä ruokaa, mutta useimmiten korvikkeeseen turvaudutaan ihan vain siksi että vauva käyttäytyy kuin vauva.