Oliko sinun kaikki isovanhemmat kiinnostuneita sinusta ja sisaruksistasi?

äitini äidillä oli selvä arvojärjestys serkuksille, ei pimittänyt sitä mitenkään. Minä olin hännän huippu ja sain sen kyllä tuta.

Molemmat mammat tasapuolisesti, sillon ku viel elivät.

Pappat kuolivatkin jo 60 luvulla, ennen siis kuin edes synnyin.

Äitini isä on kuollut jo kauan ennen minun syntymääni, mutta muut isovanhempani ovat aina olleet/olivat aidosti kiinnostuneita kaikista lastenlapsistaan. Nyt minulla on enää isänisä ja äidinäiti. Ja edelleen ovat kiinnostuneita. Ihania, lempeitä, rakastavia (ja rakastettavia!) ihmisiä.

Isän isä ei osannut olla lasten kanssa sen kummemmin, mitä nyt tarjosi karkkia kun kyläilimme. Äidin äiti taas hoiti minua 3 kk - 2 v 6 kk iässä kun äitini kävi töissä. Myöhemminkin oli kiva mummo, vaikka henkisesti koin hänet kyllä enemmän äidikseni kuin oman äitini. Näin käy kun jättää 3 kk ikäisen hoitoon mummolleen pitkiksi työpäiviksi..

enkä aina ollut varma, johtuiko mummon äreys minua kohtaan lähinnä siitä, että hänen piti periaatteesta olla joka asiassa vaaria vastaan. Ei mikään kiva pelinappula-asetelma, mutta sellaista elämä joskus jossain oli. Lapsia oli paljon ja lapsenlapsia vielä enemmän, rahaa vähän ja ikävä kyllä rakkauttakin tuntui olevan niukalti.

arvojärjestys. Tyttärien lapset oli rakkaimmat, mutta pojan lapset ei niin paapottavia. Vaikka olin pieni ymmärsin tilanteen ja sen etten ollut se lellitty.

Lastenlapsia äitini puolella 8 kpl. Kaikki saimme saman verran huomiota äitini vanhemmilta. Isäni puolen sukua serkkuni ovat minua reilusti vanhempia, he ehtivät mm. matkustaa mummoni kanssa ulkomaille, minä en, koska mummo oli jo liian vanha.