Pitääkö vanhempien soitella toisen lapsen vanhemmille, jos näillä on pikkuriita?

tuosta meidän pihasta. Oli tullut joku känä meidän pojan kanssa. Varmistin vaan, että poika meni kotiinsa ja äiti tiesi lohdutella. Riita sinällään oli mitätön ja laitoin oman pojan perään pyytämään anteeksi, kun oli jotain ihme juttua torhistellut.

Lasten pitää oppia selvittelemään omat riitansa. Yleensä kyllä ihan pikkuiset satunnaiset riidat vain unohtuvat ja sit ollaan taas kavereita. Jatkuvat ja toistuvat riitelyt (pienetkin) täytyy kyllä jo aikuisen huomioida.

Toinen osapuoli voi kotonaan selittää sen olleen vain pikku riita, mutta toinen lapsi voi todellakin kokea sen kiusaamisena.



Mikä siinä on niin vaikeaa soittaa ja kysyä toisen vanhemmilta, että myös se toinen lapsi on jo asian suhteen ok?



Ai että ottaa päähän tollaiset jurot, jotka eivät voi olla kanssakäymisissä lastensa kavereiden vanhempien kanssa.

Onhan se kumma jos aikuiset alkavat riidellä lasten riitoja, lapset unohtavat ja ovat jo sovussa, mutta vanhemmat ei vät välttämättä...Voihan sitä tukea omaa lastaan toimimaan oikein tilanteessa.

siitä seuiraa vain se, että lapsi ei selviydy tilanteista yksin vaan juoksee aina äidin luo kielimään: " maijaa kiusaa" tms.



maalaisjärkeä kehiin, isommissa jutuissa tarvitaan aikuista, mut lasten asiat on harvoin niitä isoja, ellei nyt puhuta jostain ilkeilevistä adhd-lapsista tms.